Neljäs helmikuu

Perheemme neljäs helmikuu Nepalissa on kohta käsillä. Neljäs, uskomatonta. Ei siksi ole ihme, että perheemme neljävuotias esimerkiksi:

Pyytää aina ruuaksi riisiä.

Toivoo omaa kiliä.

On tottunut vuorimaisemaan.

On tottunut vuoristoiseen maastoon.

On tottunut kadulla kulkeviin lehmiin, vuohiin ja kanoihin.

Osaa pitää puolensa innokkaita ihailijoita kohdatessaan.

Puhuu suomea, englantia ja nepalia.

Ymmärtää kielten merkityksen ja tajuaa, ettei hallitse moniakaan maailman kieliä.

Kysyy ihmisiltä rentoon tyyliin, ovatko nämä hinduja, buddhalaisia vai kristittyjä (muslimit puuttuvat näemmä).

Nukkuu, kun on pimeää. On valveilla, kun on valoisaa.

Kuulee päivittäin "Kukko kiekuu!".

Ikävöi mummia ja mammaa Suomesta.

Ikävöi lunta.

Nepalissa turvautuu ennemmin Diluun kuin suomalaisiin (lukuunottamatta omaa perhettä).

Syö mansikoita talvella.

On käynyt koulua 3-vuotiaasta saakka.

Ui kuin hylje.

Arvostaa telkkaria, lämmintä vettä, sähköä.

Osaa laittaa kaasulämmittimen päälle.

Heh - tämäpä oli hauskaa. Listaahan voisi jatkaa loputtomiin, varsinkin lisäten vastakohtia.

Lapsilla uudet koulun liikuntavaatteet päällä. Ja mansikat maistuu!

Sunnuntaiaamiainen katolla. Tytöt halusivat maalata ympärillä näkyvää maisemaa.

Matkalla riisipellolle.

Riisipeltolenkin maisema on tähän aikaan vuodesta ruskea ja harmaa. Sadonkorjuu on ohi.

Osa peltotilkuista alkaa kuitenkin taas pikkuhiljaa vihertää.

Santulla on aina purkki mukana ötökkälöytöjä varten. Tällä kertaa saalis jäi aika laihaksi.

Vuoret ovat taas näkyneet upeasti. Nämä kuvat katoltamme.

Swayambhunath, apinatemppeli

Siiri ja Choko tuumailevat.

Minttu on opiskellut koulussa Englannin hallitsijoita. En ollut taas muistanutkaan näitä asioita, kuten Henrik kahdeksannen erikoisia vaiheita. Minttu oli oppinut koulussa rallattelulaulun Henrik kahdeksannen vaimoista. Kuka tapettiin, kuka erosi jne - ei niin miellyttävä laulu, mutta laulun ansiosta muistaa hyvin vaimojen järjestyksen ja kenelle kävi mitäkin.

"Henrik VIII on kuuluisa kuudesta avioliitostaan sekä siitä, että hänellä oli ehkä enemmän valtaa kuin yhdelläkään muulla englantilaisella monarkilla. Hänen tavoitteensa saada avioero ensimmäisestä vaimostaan johti Englannin ja katolisen kirkon välirikkoon, itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen ja luostareiden lakkauttamiseen, ja oli siten ensimmäinen vaihe Englannin uskonpuhdistuksessa. Hänen valtakaudellaan Wales liitettiin pysyväksi osaksi Englannin valtakuntaa." (Lainaus Wikipediasta.)

How interesting is that!

Vaikka sääliksi käy niitä vaimoja.

Kotimaa24

Kotimaa24-sivuilla on blogi, jota porukka meitä lähetysseuralaisia päivittää. Käypä kurkkaamassa! Viimeisin bloggaus löytyy täältä.

Suuressa maailmassa

Skottiystävämme kutsuivat meidät skottijuhlaansa juhlimaan runoilijaansa Robert Burnsia. Mehän tietysti ilmoittauduimme. 

Kaiken kiireen keskellä en ollut ottanut selvää, millainen juhla oikein on kyseessä. Oletin olevani menossa iloisiin, tavallisiin expat-juhliin. Juhlat olivat lauantai-iltana. Ennen lähtöä Minttu valitsi minulle hauskat pöllökorvikset korviini ja niin sitä mentiin.

Juhlapaikan ovella soi säkkipilli ja miehet saivat skottipäähineet ja naiset skottihuivit olkapäilleen. Sekä tietysti viskilasit. Vilkaisin ohimennen istumajärjestystä. Jäädyin.

Tietysti olin arvannut, että Heikin kanssa joutuisimme istumaan eri paikoissa, mutta olimme niin kaukana toisistamme kuin mahdollista. Minä istuin Amerikan Suurlähettilään ja YK-pampun, kypsään ikään ehtineen brittimiehen keskellä. Luonnollisestikaan en edes tunnistanut suurlähettilästä, vaan kysyin varmaan ensi alkuun rentoon tyyliin, mitä tämä tekee täällä työkseen. "Well, I'm U.S. Ambassador, you know, eh?" Jotenkin alkoi ne korvissani roikkuvat suurisilmäiset pöllötkin tuntua naurettavilta.

Mutta hauska ilta siitä tuli. Herrat olivat oikein mukavia. Tilaisuudessa riitti puheita ja runonlausuntaa. Menin tosin hermostuttamaan erään tiukan tädin sanomalla, että minusta ikivanhat skottirunot kuulostivat ihan Hobittien kieleltä. No eivätkös kuulostakin! Hän ei ilmeisesti ollut asiasta samaa mieltä.

Söimme skottien perinneruokaa haggista. Kuulimme puheita ladseille ja lassieille. Nostimme maljoja.

I drink to the health of another / And the other I drink to is he / In hope that he drinks to another / And the other he drinks to is me! R. Burns

Haggis

Aamu

Joka alkaa ilman herätyskelloa ja tästä mukista nautitulla kahvilla:

(Ei, en ole saanut tätä Heikiltä vaan eräältä 13-vuotiaalta Sydänkävyltä.)

Mansikka-hedelmäsalaatilla:

(Salaatti on vieläpä Santun tekemä. Täällä on tosiaan taas mansikka-aika!)

Ja lettukesteillä:

(Ottolapsemme on niin "kaulustoon kuuluva", ettei tässäkään kuvassa vaikuttaisi olevan mitään erikoista, ellei katso tarkkaan.)

Ei voi olla kuin hyvä!

Ja vielä on viikonloppua edessä!

***

Ehkä pitäisi kertoa myös vakavammin tästä - taas kerran - kiristyneestä poliittisesta tilanteesta Nepalissa. Perustuslain kirjoittamisen määräaika umpeutuu - jälleen kerran - 22.1., minkä vuoksi on ollut ja tulee olemaan levottomuuksia, lakkoja ja mielenosoituksia. Poliitikot ovat hyvin riitaisia ja perjantain pääuutinen oli, etteivät he enää edes puhu keskenään. Osa puolueista on sanoutunut irti perustuslaista ja ilmoittanut, ettei joka tapauksessa tule sitä hyväksymään. Kovin lupaavalta ei siis vaikuta ja väkivaltaisuuksia pelätään, oli tulos mikä tahansa. Meitä ulkomaalaisia ajatellen huolestuttavaa on se, että esimerkiksi viime viikon lakon aikana kivitettiin myös turistibusseja. Yleensä turistit ovat saaneet kulkea rauhassa. Ulkonaliikkumiskielto on ensi viikolla hyvin mahdollinen. 

ps. Viidellä maailman valtiolla ei ole perustuslakia. Ja mitkä ovat nämä valtiot? Ehkä yllättävää kyllä, ne ovat Kanada, Britannia, Uusi-Seelanti, Israel ja Saudi-Arabia. Nepal ei ole tässä mukana, sillä maalle asetettiin vuonna 2007 väliaikainen perustuslaki.

Ihmeitä

Virkeitä iltoja, väsyneitä aamuja (aikaero), työtä, palavereita, käsillä olevan uuden vuoden suunnittelua, koulua, ystäviä, lakkoja, mielenosoituksia, sana ulkonaliikkumiskielto taas mainittu Nepalissa, yhteydenpitoa Suomeen, aurinkoa, kylmyyttä, kaasulämmittimiä, iloa, väsymystä, ihmettelyä, yhä purkamatta olevia matkalaukkuja, vahvoja muistoja - näistä kaikista ja monesta muusta on tämä kohta kokonainen ensimmäinen Nepalin-viikko taas Suomen-tauon jälkeen tehty.

Perjantai, ollos tervehditty. Viikonloppu tuo toivottavasti vähän lepoa tullessaan.

Ehkäpä en tälläkään kertaa postaa tänne tunnelmia Suomesta. Kuvissa olisi paljon hymyä, lumiukkoja, luistimia, rakkaita ihmisiä, kynttilänvaloa, talviaurinkoa, Koira, Kissa, lautapelejä, glögimukeja, uuden vuoden raketteja, shetlanninponeja, joulupukkikin. Kyllä te tiedätte.

Joululoma oli täynnä ihmeitä. Tiedän, että jotkut lukijat saavat näppyjä sanasta ihme, mutta olenkin päättänyt tänä vuonna olla aina miettimättä jotakuta näppyjä milloin mistäkin saavaa lukijaa, sillä pidän sananvapautta suuressa arvossa. Miksi asioista ylipäätään pitäisi olla yhtä mieltä, kun asiat eivät kuitenkaan koskaan ole kovinkaan yksinkertaisia.

[Postasin facebookissa olevani Charlie, ja katsos, kohta sain kuulla lietsovani muslimivihaa. En taatusti lietso mitään vihaa ainakaan tarkoituksella. Itsekin olen saanut joistakin pilapiirroksista milloin minkäkinlaisia näppyjä, mutta ei silti kenenkään pitäisi tulla tapetuksi jonkin kuvan takia.]

Meidän joululomamme ihmekokemukset olivat pieniä ja suuria. Ihme on, miten paljon ympärillämme on rakkautta, en voi lakata ihmettelemästä sitä. Ihmisiä, jotka kutsuvat koteihinsa, auttavat, tuovat ja vievät lentokentälle aina vaan uudestaan tekemättä siitä numeroa, lainaavat tavaroitansa, kuljettavat koiraamme eri paikkakunnille ja pitävät siitä taas hyvää huolta, laittavat meille ruokaa, antavat nukkua ja elää kodeissaan vaikka olisimme tarttuvassa taudissa koko perhe, hoitavat lapsiamme, järjestävät heille elämyksiä, valvovat kanssamme koko yön lautapelejä pelaten, jutellen, elämäänsä jakaen. Kiitos kaikki. Rakastamme teitä. Suuri ihme liittyy uskomattomasti suuresta leikkauksesta toipuvaan Äitiini. Sekä siihen, että sain olla Suomessa ja tavata hänet vielä leikkauksen jälkeen. Ja siihen, että sisareni pitävät hänestä hyvää huolta.

Ihmeitä koimme myös seurakunnissa vieraillessamme. Uskomattoman etuoikeutetulta tuntuu, että täpötäydessä kirkossa rukoillaan lastemme puolesta heidät nimeltä mainiten.

Kathmandu saasteettomana päivänä

 Mintun lentokoneesta ottamia kuvia:

Olin mukana uuden näkövammaisten opiskelijoiden asuntolan avajaisissa Dhadingissa heti maanantaina. Uusi asuntola on hieno ja oppilaat todella iloisia siitä.

Hyvää, ihmeitä täynnä olevaa uutta vuotta kaikille lukijoillemme!