Tihar

Kun Nepalissa alkaa festivaali, me alamme leipoa. Tämä on selkeä perinne ja johtuu tietysti siitä, että festivaalien aikaan on tarjolla sekä sähköä että meillekin toisinaan lyhyempiä työpäiviä. Tämä allaoleva kuva on minusta ihana, niin todellinen. Meidän arkemme (tai festivaalimme) näyttää juuri tältä. Vaikka talossa olisi tilaa, olemme yleensä kaikki ahtautuneet samaan huoneeseen. Me tytöt leivoimme porkkanaleipää ja banaanikakkua ja kun tuli keittiön siivouksen aika, haki Siiri myös hepat pesua varten.

Lasten kasvun huomaa myös siitä, miten yhtäkkiä saa muistella asioita omasta nuoruudesta. Minttu harjoittelee jo lauluja koulun joulujuhlaa varten ja esitykseen kuuluu muunmuassa Abbaa. Niinpä täällä on nyt raikunut Mamma Miat jne - ja voitte vain arvata, kuka osaa sanat parhaiten. Niin hauskaa!

Karistimme sitten Kathmandun tomut jaloistamme ja lähdimme Pharpingiin. Olimme varustautuneet ottamaan BB/kummienolle kuvia tulikärpäsistä, mutta ei siellä nyt ollutkaan yhtä ainutta kärpästä! Kiiltomatoja oli kyllä.

Teimme kaksi mukavaa kävelylenkkiä. Kieriminen oli pop.

Laxmi Puja-iltana lapset saivat auttaa koristeluissa. 

Ilotulituksia. :)

Tiharin iltoina Kathmandu näyttää jokseenkin suurkaupungilta. On valoja, ja sähköä.

Aamu Pharpingissa klo 6:30.

Laxmi Pujan jälkeen oli "lehmäpäivä" eli lehmät saivat tikoja jne. Tihar on siis se juhla, jossa on koirille, lehmille ja variksille oma päivänsä. Tänä vuonna näimme koirien päivänä yhdenkin koiran, jolla oli joka tassussakin tika! Ja tietysti kukat kaulassa. Alakuvassa perinteistä tihariin kuuluvaa koristelua.

Nyt on suuret festivaalit hetkeksi takanapäin. Huhujen mukaan seuraavaksi alkavat poliittiset lakot ja mielenosoitukset, sillä perustuslakihan on yhä tekeillä ja yhä suurempi - tai ainakin äänekkäämpi - joukko kannattaa hinduvaltiota ja kuningasta takaisin.

Katsotaan, miten käy. Minä suuntaan huomenna matkani Muguun, jossa on kuulemma juuri satanut lunta! Toivottavasti pääsemme kuitenkin perille.

Hyvää alkavaa viikkoa lukijoillemme!

Zoom

Arki. Oikeastaan mun pyhä.

Ystävä kommentoi hauskasti näitä ylläolevia pyykkipoikakuvia, että silmä kyllä zoomaa tuohon alempaan. Niin, melkein tekisi mieli todeta tähän kliseisesti, että elämässä tosiaan voi eri asioihin kiinnittää huomion, tiedostamatta tai tiedostaen, ja samalla ehkä jättää toisen asian huomiotta. Jollekulle toiselle se toinen asia taas voi olla todellisuus. Ehkä tämä lausahdus oli turha. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä ajattelemaan itsestäänselvyyksiäkin!

Oltiin taas käveleskelemässä, reitti kulki Nagarkotista Nalan kautta Banepaan. Seitsemän tuntia käveltiin ja ainoastaan kuopus keikkui välillä selkärepussa. Ylläoleva kuva on aamuvarhaiselta, kun käveltiin pilvien tasalla tai yläpuolella.

Kathmandu siintää etummaisen kukkulan takana.

Salmiakkisuklaavuohi

Reitin päätteeksi juotiin maitoteet. Istuttiin siinä piskuisessa teetuvassa ja tuttuun tapaan kaikki kynnelle kykenevät kyläläiset piirittivät meidät ystävälliseen, uteliaaseen tyyliinsä. Lapsemme jatkoivat teenjuontiaan tai muita touhujaan (Santtu yritti syöttää kanoja) ja Minttu vastaili kysymyksiin nepaliksi. Totesin Heikille, miten kotoista! Kaukaiselta tuntuu se aika, jolloin tämä nepalilaisten uteliaisuus tuntui niin kiusalliselta. Näinhän sitä kuuluu teetä juoda, katseiden alla, kotoisasti toisten kanssa jutustellen.

(Nojoo, kyllä se uteliaisuus joskus myös ärsyttää.)

Ohikiitävää

Sirpukan uudet balettitossut.

Olikin hankalampaa ehtiä ottamaan kuva tossuista tanssijattaren jaloissa.

Miten siitä on niin kauan, kun esikoinen, jonka kengänkoko on jo lähes sama kuin minulla, piti tällaisia minitossuja?

Maanantain ja tiistain ajan täällä satoi rankasti ja lämpötila Kathmandussakin putosi alle 20:een. Meidän oli kaivettava pitkähihaiset esiin ja otettava peitot käyttöön. Lämmintä vettäkään ei taas tullut - hyvä muistutus kohta vallitsevista olosuhteista.

Himalajalla vesi oli satanut lumena ja keskiviikkona vuorimaisema oli puhtaanvalkoinen! Ihailimme sitä (nämä kuvat otettu vasta illemmalla, jolloin pilviä oli kertynyt jo taivaalle) - vuoret tuntuivat jopa todellisemmilta kuin ennen. Olin Mintun kanssa kangasostoksilla (kyllä, minä!) työpäivän jälkeen ja meidän oli oikein pysähdyttävä katsomaan tätä mahtavaa maisemaa.

Kuulin sitten, että Annapurnalla oli ollut lumimyräkkä ja sitä seurannut useita lumivyöryjä. Tähän mennessä 27 on kuollut ja yli 70 on vielä kateissa.

Poikkeukselliset sääolosuhteet aiheutti Intiassa vallinnut Hudhud-sykloni.

Niin kaikki ohikiitävää

ikävä ja riemu joka hetken värähtää.

Mitä toivot, että jää

kun pihan poikki kuljet

ja jäljet häviää.

Löytöjä ja elämyksiä

Löytöjä:

1) Kurintar. Vietimme dashain-lomaa Kurintarissa ja kyllä jäi hyvä mieli paikasta ja lomasta! Minttu totesi jossakin vaiheessa olevan vaikea uskoa, että olemme yhä Nepalissa. Mintun ajatus johtui siis siitä, että Nepalissa on kuitenkin melko vaikeaa löytää siistejä (ja hyvätasoisia, jos haluaa) hotelleja Kathmandun ja Pokharan muutamia hotelleja lukuunottamatta.

Näkymä joelle illalla pimeän laskeuduttua.

Aamu

Kävelylle lähdössä!

Takaisin altaalla

Retki joelle

Ihana valkoinen hiekkaranta ja lapset uivatkin viileässä jokivedessä. Toki oli oltava tarkkana, etteivät uineet kauas, sillä kauempana virtaus oli kova.

Elämyksiä:

1) Auringonlasku

2) Aina ihana riisipeltolenkki

Santun iloksi löytyi paljon isoja hyönteisiä!

Vuohiahan täällä näkee joka paikassa, lampaita ei niinkään.

3) Aamiaisletut lakkahillolla

4) Taidenäyttely kotona sekä aivan erityisesti taidenäyttelyn juhlalliset avajaiset

Santun hyönteisnäyttely

Avajaisissa tarjoiltiin Mintun leipomaa omenapiirakkaa.