Otimme varaslähdön jouluun paitsi leipomalla pipareita silloin marraskuun alussa, myös koristelemalla kuusen jo ennen adventtia.
Mitä enemmän koristeita, sitä parempi, sanomme me.
Kuusen ohessa muutkin joulukoristeet ovat jo vallanneet talomme.
Joulukoristeiden esiin kaivaminen on ehkä yksi vuoden parhaista hetkistä. Mitä muistoja niihin liittyykään! Nämä tontut ovat Mintun käsialaa viisi (puinen) ja neljä vuotta sitten, Helin ja Päikyn kerhossa tehtyjä. Sydän puolestaan on yksi ihana lahja ystävältä!
Joulutunnelman myötä myös kylmyys on saapunut. Siiri näyttää mallia villasukkien suomiin erilaisiin mahdollisuuksiin.
Minttu taas ei halua pukea lisää vaatteita vaan rakentelee itselleen pesiä, joihin ottaa kirjan ja hot lemon honeyn mukaan.
Siiri ehtii sinä aikana käydä leikkitreffeillä Freyan, Yuin tai Sonamin luona ja tulee toisinaan kotiin lähes Siiriksi tunnistamattomana.
Joulu saapui myös erään ystävän matkalaukussa! Kiitos!
"Avoimet ovet"-tyyppinen tilaisuus Santun ja Mintun luokissa. Voi näitä mun herranterttusia!
Santun luokassa olin ihan kaksistaan Santun kanssa. Hän esitteli minulle yli tunnin ajan vihkojaan ja töitään. Santusta tulee varmaan vielä sittenkin se runoilija-kirjailija, joka Emil- ja Daniel-nimivaihtoehtojen myötä näytti todennäköiseltä (mutta sitten päädyimme jääkiekkoilija-Santtuun, heh). "Tässä on mun lempivihko. English. Tähän saa kirjoittaa niin paljon kuin haluaa, ja arvaa mitä! Mä sain yhteenkin tarinaan aiheeksi pingviinit! Siis ihan mun unelma. Sain kirjoittaa niin paljon kuin jaksoin." sanoo kuusivuotias silmät loistaen. Kotona Santtu mm. kääntää englanninkielistä eläintietokirjaa suomeksi hyvin pikkutarkasti, "ihan vain huvikseen".
Santtu ja ope.
Mintun vihot ovat myös uskomattomia, mutta väittäisin sen johtuvan enemmän tunnollisesta luonteesta kuin palavasta halusta. Minttu on omillaan hieman vapaammissa tehtävissä, kuten nytkin projektityössä, jota tekee sademetsiin liittyen. Hän rakastaa sitä, että saa lisätä tekstin joukkoon kuvia, taulukoita ja erilaisia piirroksia.
 |
| <3 |
Työssä on riittänyt kaikenlaista. Vammaisten kumminuortemme valmistujaisjuhlat olivat lämminhenkinen ja rohkaiseva tilaisuus. Moni on valmistunut ja usea heistä saanut myös työpaikan, mikä on mahtavaa!
Olemme Mintun kanssa taas käyneet pari kertaa taidetunnilla. Taiteiluun liittyy tietysti myös yhteinen kahvilahetki. Varsinkin, jos lähikahvilassamme on paistettu kaura-omenapaistosta.
Opettajamme jopa kehui työtäni pikkuriikkisen, sillä tein tämän vapaalla kädellä, ilman ruudukoita tms apuna.
Minttu on innostunut linnuista. Tämän päivän ihanasta lentoon lähtevästä linnusta jäi tosin kuva ottamatta.
Ja osaa se pieninkin!
Mukavaa viikonloppua ja ensimmäistä adventtia!
