Työntekijäpäivät ja leipomista

Meillä oli viikonloppuna Lähetysseuran Nepalin porukan työntekijäpäivät, joihin kuului perinteisesti ajankohtaisten asioiden läpikäymistä, rentoutumista ja mukavaa yhdessäoloa. Aloitimme tällä kertaa päivät perjantaina koko päivän kokouksella, jonka jälkeen siirryimme illalla Gokarnan Forest Resortiin viettämään viikonloppua. Viikonlopun ohjelmassa olikin sitten ratsastusta, uintia (resortissa on tällä hetkellä ilmeisesti Nepalin ainoa lämmitetty sisäallas), syömistä, hierontaa ja mukavaa yhdessäoloa!

Valmiina ratsastukseen. Lähdimme liikkeelle kahdella ponilla ja kahdella hevosella. Lapset saivat ratsastaa koko kolme tuntia ja me aikuiset sitten vuorottelimme. 

Tätä olikin jo taas odotettu :)

Siirin ponin nimi oli Lalu, Santun Pogoda, Mintun hevonen Macchapucchre ja iskän hevonen Annapurna.

Lauantaina saimme Palmut vierailulle ja lapset omivat taas Matin omakseen! 

Uinnin ja muun rentoutumisen välissä pelailimme myös mm. mölkkyä.

Santun joululahjaksi saama Maailman myrkillisimmät eläimet -kirja herättää aina suurta kiinnostusta ja Santtu nauttii, kun joku aina ehtii hänelle sivun lukemaan. (Teksti on aika haastavaa englantia.)

Hyvän ruuan ja seuran lisäksi nautimme myös hotellilla lämpimistä huoneista ja suihkusta. 

Sunnuntaina heti saavuttuame takaisin kaupunkiin kiirehdimmekin hetkeksi piipahtamaan Finlayn, Siirin luokkakaverin synttäreille.

Maanantaina lapset olivatkin sitten vähän flunssaisina kotona ja aikaa jäi kivasti leipomiselle Dilun kanssa!

Anni opetti Dilua leipomaan iskän suosikkia Brita-kakkua ja sekä tiikerikakkua. Kivaa oli ja hyviä tuli!

Siskokset! 

Teetä ja Tinttiä

Sain tänään olla hetkisen Mintun kanssa aivan kahdestaan. Kysyin, mitä tehtäisiin. Mintun vastaus oli: keitetään teetä ja luetaan Tinttiä. Hän oli juuri tuonut koulun kirjastosta taas uuden Tintti-kirjan.

Näin tehtiin.

Tästä kirjasta tosin puuttui minun lempihahmoni Captain Haddock.

Kuva täältä

Arjen ilonaiheita

1) Onnistuneet työmatkat ja ihmisten kohtaaminen. Kävin Dhadingissa, jossa tapasin kivenhakkaajakylän kumminuoriamme. Tarkoitukseni oli keskustella heidän kanssaan ja löytää syitä siihen, miksi niin moni heistä ei pärjää koulussa tai pääse kokeista läpi. Nuoret keskustelivat tosi avoimesti. Ja löytyihän niitä syitä. Köyhyys, nälkä, työnteko, toivottomuus... Nämäkin kaikki nuoret tekevät kivenhakkuutyötä monta tuntia päivässä opiskelun ohessa. Tapaamisemme oli kuitenkin kovin hyvä, ja löysimme yhdessä joitakin uusia mahdollisuuksia ja väyliä ja siten ehkä vähän toivoa elämään. Perustimme yhdessä nuorille kerhon, jonka puitteissa he kokoontuvat kerran kuussa jakamaan huolia, oppimaan uutta ja pitämään vähän hauskaa (lupasin toimittaa kerhoa varten mm. urheiluvälineitä). Keväälle sovittiin kerrat ja vastuuhenkilö kullekin kerralle. Lisäksi täytyy katsoa tulevaisuuteen: nämä nuoret eivät ole menneet lapsina naimisiin, osaavat lukea ja kirjoittaa ja kouluttavat varmasti omat lapsensa! Siinä on jo paljon kehitystä – kiitos kummeille!

Heikki lähtee työmatkalle kolmeksi päiväksi heti huomenna. Kyseessä on enemmän kokousmatka, ei niinkään kenttämatka kyliin.

Mahadev Besin, "kivenhakkaajakylän", pääraitti näyttää tältä:

2) Ystävät. On hauskaa, että heti lomalta palattuamme on sosiaalisia menoja riittänyt. Rakastan tapaamisten helppoutta – tuttu äiti ottaa koulun jälkeen meidänkin lapset kotiinsa hetkeksi leikkimään tai toisinpäin. Lapset ovat myös niin ihania. Hollantilais-ranskalais Freya on monta kertaa ilmoittanut minulle menevänsä isona Santun kanssa naimisiin. ”Eihän siinä ole estettä mennä suomalaisen kanssa naimisiin?”, hän kerran kysyi huolestuneena, muka ohimennen. Britti-tiibetiläisperhe puolestaan on niin rento perhe, että toivoisin itse yltäväni samaan. Tämän perheen isä jaksaa koulun jälkeen pelata Santunkin kanssa (ja oman poikansa Yulon) jalkapalloa vaikka kuinka pitkään. Saimme myös suomalaisperheen melkein naapuriimme. Heillä on juuri Mintun ikäinen tyttö, ja kyllä on Minttu ollut iloinen. Erityisesti, kun hyvä ystävä Katie muutti juuri jouluna takaisin Englantiin.

Britti-tiibetiläinen Nyima Rose

Yulon ja Santun lisäksi pöytäjalkapalloa pelaamassa myös thaimaalais-australialainen Daeng.

Suomalaislapset riisipeltolenkillä.

Ani & Kia + meikäläiset

3) Nepalin maisemat (nämä kuvat eivät ole kovin hyviä, sillä valotusta on kamerassani liikaa).

"Vuohet portailla"

4) Nepalin ihmiset. Vaikka ihmisten uteliaisuus ja jotkin muut piirteet saavat joskus ärsytyksen hien pintaan, niin ovat nämä nepalit kuitenkin vain niin ystävällisiä, että oksat pois.

5) Ihmisiin liittyvät myös nämä kojut. Tässä teemme viikonlopun vihannesostoksia.

6) Lasten koulu. Siiri ja Minttu pääsivät heti vuoden ekassa assemblyssa lavalle. Siiri oli kyllä niin suloinen kun toinen käsi taskussa hymyili meille lavalta. Lisäksi koululla järjestettiin meille vanhemmille skottilainen tanssi- ja musiikki-ilta. Lähetysseuran uudet harjoittelijat Sara ja Aino hoitivat lapsiamme pari tuntia ja me Heikin kanssa tanssimme toisten vanhempien kanssa kansantansseja. Oli niin hauskaa!

7) Kuumavesipullot. On kyllä hyvä keksintö. ;)

8) Lasten leikit ja tietysti Heikin nimipäiväaamu.

Mintun tekemät rahat kauppaleikkiä varten. "Suomen päämestari"!

Mintulla on koulussa aiheena viikingit ja siitä taisi tämän nimpparikortinkin aihe tulla.