Monen vuoden kaukomailla asumisen jälkeen olen
lähes lapsenomaisesti ihmetellyt Suomen vuodenaikoja. Syksyn ja talven pimeys
oli aivan ällistyttävän pimeää ja sai mielikuvitukseni laukkaamaan pimeyden
konkreettisuudesta.
Mutta voi veljet tätä Suomen kevättä! En
muistanut, miten kertakaikkisella yltäkylläisyydellä valo lisääntyy ja koko
maailma muuttuu. Jos joulukuussa olisin mennyt nukkumaan kello neljältä
iltapäivällä, kun pimeys viimeistään laskeutui, niin nyt en muista mennä
lainkaan nukkumaan, kun ei aurinkokaan juuri malta mennä. Huumaannun vihreän
eri sävyistä ja tervehdin Pohjois-Afrikasta tulevia muuttolintuja kuin
maanmiehiäni.
Olen seurannut tiiviisti, milloin koivuihin
puhkeavat lehdet. Oikeastaan olen vähän pelännyt hetkeä, jolloin koivut ovat
taas kauniin vihreitä ja valkoisia yhtä aikaa. Koen tunnetta, jota lapsi
syntymäpäivänsä aattona tai minä silloin, kun äitini oli tulossa käymään
luonamme Nepalissa: paras on se hetki, kun kaikki kiva on juuri alkamassa, eikä
yhtäkään hetkeä siitä kivasta ole vielä kulunut. Kun kiva alkaa, alkaa samalla
osa ajasta mennä vääjäämättä miinusmerkille.
Vaan näinhän tapahtuu elämässä tälläkin
tavallisella hetkellä. Nepalin maanjäristyksen jälkeen ystävät lohduttivat
toisiaan lainaten sitaattia ”Huonot uutiset ovat, ettei mikään kestä ikuisesti.
Hyvät uutiset ovat, ettei mikään kestä ikuisesti.” Sitaatti muistuttaa siitä,
että hyvät ja huonot ajat menevät yhtä lailla ohi. Se muistuttaa, että
huonoihin aikoihin ei tarvitse takertua, vaan voi luottaa, että parempaa tulee
taas. Se muistuttaa, että hyvistä, onnellisista hetkistä on hyvä pysähtyä
nauttimaan, sillä toisessa käänteessä elämä voi tarjota jotakin muuta.
Nyt mietin vilpittömästi, miksi me suomalaiset
valitamme niin kovasti pimeästä ja synkästä vuodenajasta, kun toisella puolella
vuotta meillä on kaikki tämä valo ja väri! Ehkä siinä säkkipimeydessä ei vaan
muista, että kevätkin taas tulee, kunhan vähän jaksaa odottaa. Ihmisen muisti
on lyhyt. Lisäksi vuoden päästä on jälleen tämä hetki, ettei yhtään kesäpäivää
ole vielä kulunut.
