Senegalissa juhlitaan. Eilen illalla päättyi
muslimien pitkä paastonaika, joka huipentui tänään juhlittavaan koritéen. Ihmiset
pukeutuvat juhlavaatteisiin ja kokoontuvat yhteen, syövät hyvin ja antavat
toisilleen lahjoja – suuret juhlathan ovat kaikkialla maailmassa
pääpiirteiltään samanlaisia.
Senegalissa juhlitaan myös juuri alkaneita
jalkapallon MM-kisoja, joissa Senegalin joukkue on mukana. Joka puolella näkyy
Senegalin lippuja ja ihmiset odottavat Senegalin avauspeliä.
Juuri tänä aamuna kävin hauskan keskustelun erään
iäkkään miehen kanssa. Hän pysäytti kadulla minut ja pellavapäisen, Senegalin
maajoukkuepaitaan pukeutuneen poikani. Hän oli liikuttunut siitä, että
kannatamme Senegalia. Jäinkin jälleen miettimään urheilun yhdistävää voimaa.
Urheilu voi yhdistää ihmisiä yli
kulttuurirajojen. Urheilu voi muuttaa maailmaa.
Monelle senegalilaislapselle jalkapallotähteys
on suuri haave ja toisaalta myös keino päästä pois köyhyydestä. Senegalin
nykyisessä maajoukkueessa on hienoja esimerkkejä köyhistä oloista nousseista
pikkupojista, jotka ovat menestyksen myötä tukeneet kotikyliään kehittymään.
Nämä tarinat ovat mahtavia ja tuovat varmasti toivoa monelle.
Asiassa on kääntöpuolensa. Ihmisten epätoivoa
ja tietämättömyyttä käytetään myös hyväksi. Perheiden köyhyys ja lasten halu
päästä jalkapallotähdeksi luovat valitettavasti pohjan myös lapsikaupalle.
Usein kuulee tarinoita ihmiskaupan uhreiksi päätyneistä lapsista, jotka on
haettu kylistä luvaten jalkapallouraa Euroopassa.
Siksikin kehitysyhteistyö on tärkeää! Että
ihmiset pääsevät pois äärimmäisestä köyhyydestä ja kokevat elämässä olevan
todellisia vaihtoehtoja. Ettei lasten poislähettäminen ole ainoa keino saada
ruokaa pöytään.
Samaan aikaan urheilu voi tuoda juuri sitä,
mitä tämä maailma kaipaa: ihmisten tulemista yhteen. Kokemusta siitä, että
olemme lopulta samaa, eikä kulttuurin, uskonnon, sukupuolen, ihonvärin,
yhteiskuntaluokan tai minkä tahansa muun tekijän asettamilla rajoilla ole
loppujen lopuksi merkitystä.
