Kulunut viikko on ollut täynnä sekä arkea että juhlaa.
Keskiviikkona pidimme Suomen Kathmandun Suurlähetystöllä Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuden. Esitimme tilaisuudessa myös joulukuvaelman by Takot - meidän perheestämmehän saa jo lähes kaikki tärkeimmät hahmot kasaan. Siiri-lammas tosin karkasi esityksen aikana Joosefin syliin. Paimen nimittäin oli vieraileva tähti, Ben. Hauskinta oli, että tilaisuuden jälkeen saimme muutamalta vieraalta palautetta, miten mukavaa oli ollut nähdä joulukuvaelma sitten moniin vuosiin!
British Schoolilla on riittänyt joulumenoja: Mintun ja Santun luokat esittivät yhteensä kolme kertaa valmistamansa näytelmät Eddie the Penguin Saves the World (Mintun näytelmä) ja Whoops-a-Daisy Angel (Santun näytelmä). Olin katsomassa esityksiä kahtena päivänä peräkkäin. Oli kyllä hienot esitykset lavasteineen kaikkineen. Esitykset olivat oikein kunnon musikaaleja, lapset lauloivat ja tanssivat ja vaikka mitä, eikä huumoriakaan ollut unohdettu, ja loppuun lapset vielä kajauttivat liudan joululauluja Petteri Punakuonosta hengellisiin joululauluihin. Kyllä tuli joulutunnelma!
Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi pääsimme Heikin kanssa oikein itsenäisyyspäivän vastaanotolle suurlähettilään kutsumina. Juhlat oli ihan hulppeat, mutta minusta juhlissa olisi voinut olla vähän ohjelmaakin. Maamme-laulu kyllä soitettiin, mutta mitään muuta musiikkia tai puheita ei ollut. Höh. Niin hyvä tilaisuus kuin tuokin olisi kertoa Suomen historiasta ja suomalaisuudesta ja vaikka mistä! Heikki totesikin juhlien olleen perinteiset suomalaiset: ruokaa ja viinaa, mitäs se kummempaa tarvitaan...
Viikon juhlahetkiin on kuulunut myös rakkaiden ystävien yökyläily ja pitkän kaavan mukaan syöty lounas työporukan kesken.
Tällä hetkellä valmistaudummekin sitten taas jo arkisempiin asioihin, sillä Heikki lähtee huomenna aamulla pitkälle työmatkalle Länsi-Nepaliin. Työmatkan pituus tulee olemaan 7-10 päivää. Edelleen on epävarmaa, ajetaanko koko matka autolla (yhteen suuntaan ainakin kaksi päivää) vai päästäänkö lentokoneella toiseen suuntaan. Epävarmuus on kyllä tekijä, johon näissä töissä joutuu kai tottumaan. Minulla tietysti on ensi viikolla kaikki lastenkotien joulujuhlat, jotka ovat ilta-aikaan, joten sumplimista tässä riittää. Minttu ja Santtu valittiin vielä molemmat edustamaan omilta luokiltaan British Schoolin viestijoukkuetta (iskä on todella ylpeä), mikä on hienoa, mutta tuotakin viestijuoksua toivotaan vanhempien tulevan katsomaan. Menen mielelläni tietysti, mutta voisinpa joskus jakautua kahteen, tai vaikka kolmeenkin, osaan...
Pakko vielä päivittää tilanne sähkökatkojen osalta. Nyt sähkökatkot ovat nousseet jo 69 tuntiin viikossa. Päivittäin sähköt on poissa kymmenisen tuntia ja tietysti usein hereilläoloaikaan. Missäs välissä olisi pestävä pyykit, imuroitava, silitettävä, laitettava ruokaa? Apulaisemmehan näitä asioita tietysti minua enemmän joutuvan miettimään, mutta itseäkin harmittaa, kun katsoo, että jos vaikka illalla haluamme leipoa, niin se näyttää onnistuvan seuraavan kerran ensi perjantaina! (No kyllä pieniä sähkörakoja on sitäkin ennen, jos ei pitkään tartte uunia käyttää ja aikatauluttaa leipomisen huolella.)
Keskiviikkona pidimme Suomen Kathmandun Suurlähetystöllä Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuden. Esitimme tilaisuudessa myös joulukuvaelman by Takot - meidän perheestämmehän saa jo lähes kaikki tärkeimmät hahmot kasaan. Siiri-lammas tosin karkasi esityksen aikana Joosefin syliin. Paimen nimittäin oli vieraileva tähti, Ben. Hauskinta oli, että tilaisuuden jälkeen saimme muutamalta vieraalta palautetta, miten mukavaa oli ollut nähdä joulukuvaelma sitten moniin vuosiin!
British Schoolilla on riittänyt joulumenoja: Mintun ja Santun luokat esittivät yhteensä kolme kertaa valmistamansa näytelmät Eddie the Penguin Saves the World (Mintun näytelmä) ja Whoops-a-Daisy Angel (Santun näytelmä). Olin katsomassa esityksiä kahtena päivänä peräkkäin. Oli kyllä hienot esitykset lavasteineen kaikkineen. Esitykset olivat oikein kunnon musikaaleja, lapset lauloivat ja tanssivat ja vaikka mitä, eikä huumoriakaan ollut unohdettu, ja loppuun lapset vielä kajauttivat liudan joululauluja Petteri Punakuonosta hengellisiin joululauluihin. Kyllä tuli joulutunnelma!
Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi pääsimme Heikin kanssa oikein itsenäisyyspäivän vastaanotolle suurlähettilään kutsumina. Juhlat oli ihan hulppeat, mutta minusta juhlissa olisi voinut olla vähän ohjelmaakin. Maamme-laulu kyllä soitettiin, mutta mitään muuta musiikkia tai puheita ei ollut. Höh. Niin hyvä tilaisuus kuin tuokin olisi kertoa Suomen historiasta ja suomalaisuudesta ja vaikka mistä! Heikki totesikin juhlien olleen perinteiset suomalaiset: ruokaa ja viinaa, mitäs se kummempaa tarvitaan...
Viikon juhlahetkiin on kuulunut myös rakkaiden ystävien yökyläily ja pitkän kaavan mukaan syöty lounas työporukan kesken.
Tällä hetkellä valmistaudummekin sitten taas jo arkisempiin asioihin, sillä Heikki lähtee huomenna aamulla pitkälle työmatkalle Länsi-Nepaliin. Työmatkan pituus tulee olemaan 7-10 päivää. Edelleen on epävarmaa, ajetaanko koko matka autolla (yhteen suuntaan ainakin kaksi päivää) vai päästäänkö lentokoneella toiseen suuntaan. Epävarmuus on kyllä tekijä, johon näissä töissä joutuu kai tottumaan. Minulla tietysti on ensi viikolla kaikki lastenkotien joulujuhlat, jotka ovat ilta-aikaan, joten sumplimista tässä riittää. Minttu ja Santtu valittiin vielä molemmat edustamaan omilta luokiltaan British Schoolin viestijoukkuetta (iskä on todella ylpeä), mikä on hienoa, mutta tuotakin viestijuoksua toivotaan vanhempien tulevan katsomaan. Menen mielelläni tietysti, mutta voisinpa joskus jakautua kahteen, tai vaikka kolmeenkin, osaan...
Pakko vielä päivittää tilanne sähkökatkojen osalta. Nyt sähkökatkot ovat nousseet jo 69 tuntiin viikossa. Päivittäin sähköt on poissa kymmenisen tuntia ja tietysti usein hereilläoloaikaan. Missäs välissä olisi pestävä pyykit, imuroitava, silitettävä, laitettava ruokaa? Apulaisemmehan näitä asioita tietysti minua enemmän joutuvan miettimään, mutta itseäkin harmittaa, kun katsoo, että jos vaikka illalla haluamme leipoa, niin se näyttää onnistuvan seuraavan kerran ensi perjantaina! (No kyllä pieniä sähkörakoja on sitäkin ennen, jos ei pitkään tartte uunia käyttää ja aikatauluttaa leipomisen huolella.)
 |
| Juhlissa oli kuulemma 300 vierasta. |
 |
| Minttu ja aivan itse suunniteltu ja toteutettu Taitänic! |
 |
| Meidän jääkarhu-tyttö <3 |
 |
| Mintulla siis sininen huivi kaulassa. Mintun näytelmässä oli muuten tosi hyvä ympäristöteema. |
 |
| Lumihiutaleemme <3 |
 |
| Santun näytelmässä taas enkeli matkasi lumihiutaleiden kanssa Betlehemiin. |
 |
| Loppulauluja (Minttu oik. ylhäällä). |
 |
| Siirin hiuksista olen suunnitellut omaa postausta. Dilu nimittäin laittaa Siirin hiukset aina joka päivä niin hienosti ja Siirin pää on täynnä pinnejä ja vaikka mitä koristeita! |
 |
| Työpaikkalounas :) |
HEIPS!
VastaaPoistaHeikille mukavaa työmatkaa ja sinulle Anni, jaksamista matkan ajaksi. Et varmaankaan pysty repeämään joka paikkaan johon haluaisit, mutta varmasti asiat jotenkin järjestyvät. Äitini sanoi edellispäivänä, kun leivoimme pipareita ja minä tuskailin työkuvioitani, että asioilla on tapana järjestyä... ne järjestyvät joko hyvin tai huonosti, mutta järjestyvät ja yleensä hyvin. Eikä sitä aina edes heti huomaa, että se miten ovat järjestyneet, on juuri se hyvin. Olipa sekavasti kirjoitettu, mutta toivon, että ymmärrettävästi kuitenkin.
Huomenna on täällä suunnassa tiedossa joulumyyjäisiä ja markkinoita ja minäkin pääsen tämän vuoden ensimmäisiin Kauneimpiin Joululauluihin. Tiedän, että lauluvihkoa laulaessa ja lukiessa, on se tänä vuonna taas hiukan konkreettisempi, kun te olette osana vihkosen kertomuksista.
Linnan juhlissa oli perinteinen meno eli siis aika rauhallista. Musiikkia oli enemmän kuin teidän juhlissa. Jälkipuheita (jos nyt pukuja ja sellaista ei lasketa) on aiheuttanut Alexander Stubbin twitterillä suoraan linnasta lähettämät jutut ja kuvat. On kuulemma sopimatonta tuo sosiaalisen median käyttö arvokkaissa ja perinteisissä juhlissa. Että eipä sitä erikoista irrottelua ollut täälläkään, mutta musiikkia toki enemmän kuin Maamme -laulun verran.
Voikaa hyvin,
K
ja terkkuja myös O:lta
PS: Hauskalta kuulostavat nuo teidän lomasuunnitelmat ylipäätään. Sieltä on lyhyempi matka moneen paikkaan, vaikka niitä hiekkakakkuja rakentamaan. Minä täällä kerään matkakassaa, josko sinne teille päin pääsisi ennen kuin tulette takaisin :)
Kiitos tsempeistä K! :) Heikki lähti aikaisin eilen aamulla ja matkaa tällä hetkellä jossakin Ktm:n ja Rukumin välillä. Pelkkä matka siis kestää yli kaksi päivää. Totta, asioilla on tapana järjestyä ja tuo on kyllä oikea asenne, että joko hyvin tai huonosti. Jos menee huonosti, voi jälkeenpäin todeta, että tehdään sitten ensi kerralla toisin, vai mitä. :)
VastaaPoistaKiva kuulla Suomi-kuulumisia. Hauska juttu tuo sosiaalisen median käyttö suoraan Linnan juhlista.
Jee, matkakassan kerääminen kuulostaa mainiolta!
Olin ystäväni luona kylässä ja aloimme keskustella matkustamisesta. Jostain syystä juttu kääntyi teidän blogitekstien kautta Nepaliin. No tämän ystäväni ystävä on myös Nepalissa. Kyllä maailma on pieni. Ja nyt on sitten ihan pakko kysyä, että onko Sara Harju teille tuttu?
VastaaPoistaKauneimmissa joululauluissa muuten puhuttiin Nepalin lukutaitoprojektista ja siihen siis kerättiin kolehti.
K
:) Kyllä on. Sara on vapaaehtoistyössä KISC:ssä, kansainvälisessä kristillisessä koulussa. Lähetysseurakin on tukenut KISC:n toimintaa, vielä viime keväänä meillä oli opettaja siellä. Maailma on pieni!
VastaaPoistaLukutaito on tosiaan kallisarvoinen asia. Täällä lukutaitoprosentti on vain noin 50, tosin uusimmassa väestölaskennassa se oli vähän kohonnut. Mutta esim naisista vain noin neljäsosa osaa lukea. Työtä siis riittää.