Kansainvälisyyskasvatusta

Osittain expat-elämästämme, osittain luonteestamme, osittain työstämme johtuu, että tapaamme jatkuvasti paljon ihmisiä. Uusia ja tuttuja. Ihmisiin tutustuminen on hauskaa - ehkä jopa parasta täällä - mutta myös väsyttävää. Aina ei jaksaisi olla sosiaalinen, vaikka aina kuitenkin oikeastaan olemme. Joskus vastaan johonkin kutsuun "ei" vain sen tähden, että saamme rauhallista aikaa olla oman perheen kesken. Sekin on tärkeää, ja lapsille, joille viikot koulurutiineineen ovat aika raskaita, se on vieläkin tärkeämpää. Veljeni joskus muistuttaakin minua, että lasten pitäisi voida joskus myös pitkästyä ja hän on siinä kyllä ihan oikeassa.

Viikonloppu pyörähti käyntiin hauskassa seurassa, kun saimme luoksemme Annen ja Mikon. He tuntevat siskoni ja siten jo oikeastaan meidätkin. Oli hauskaa olla yhdessä. Aika paljonhan täällä Nepalissa käy suomalaisia. Jotkut ottavat yhteyttä, kun haluavat tutustua Lähetysseuran työhön, toiset haluavat tutustua ja kuulla arjestamme täällä ja toiset taas tietävät meidät jotakin kautta ja ottavat yhteyttä. Ja kiva niin!

Santtu ja Siiri Annen ja Mikon tuliaisten kimpussa... Kiitos vielä siskolleni ja tietysti kuriireille!

(c) Siiri

Lauantaiaamun herkkuaamiainen; ruisleipää.

Lauantaiaamuna kiirehdimme Freyan, Santun luokkakaverin, synttäreille. Tämä perhe asuu melkein naapurissamme. Äiti on hollantilainen, isä ranskalainen ja heillä on kaksi tyttöä. Ihan yksi varmasti voittosijoilla oleva perhe, jos kisattaisiin sympaattisuudesta ja suloisuudesta. He olivat järjestäneet juhlat brunssi-tyyliin, mikä oli oikein kiva tapa. Mukana oli Santun luokkalaisia - brittejä, skotteja, saksalaisia ja nepaleja, sekä eräs kanadalais-australialaisperhe ja eräs hollantilais-afrikkalaisperhe (krhm, en tiedä, mistä Afrikan maasta mies on kotoisin). 

(Kyllä, skotit kuuluvat britteihin, eli oikeastaan kuuluisi sanoa englantilaisia ja skotteja. Kävin juuri näissä kemuissa yhdenkin hauskan keskustelun skotin kanssa, joka teki hyvin selväksi, ettei pidä brittityylistä monessakaan suhteessa, ja kun sitten kysyin viattomasti, että mistä maasta hän onkaan kotoisin, kuului ylpeä vastaus: "Skotlannista! ... Niin, kuuluhan sekin brittityyliin [puhuimme mm. brittikoulusta] mutta on kuitenkin aivan eri asia!")

Päivänsankari Freya, joka luonteeltaan (ja ulkonäöltäänkin) muistuttaa Siiriä. Freyan vanhemmat joskus vitsailevatkin, että kukaan ei huomaisi mitään, jos Freya alkaisikin kulkea meidän matkassamme.

Juhlista kiiruhdimme uimaan ja Heikki sieltä pelaamaan jalkapalloa. Minä jäin lasten kanssa kotiin möllöttämään, emmekä tehneet muuta kuin luimme monta kirjaa ja leikimme.

Sunnuntaiaamuna, kun ei ole kiire minnekään. Voi vaikka rakentaa autoradan sänkyyn.

Mikä tässä on? Äidin sunnuntaikahvi, Siirin näkemys. :)

Teimme pikalounasta kotiin palaavalle iskälle, ja meille kaikille. Maistuis varmaan sullekin! Tuoreita mangoja, banaaneja ja omenaa.

Hatin sunnuntaiaamu. Tosin ikkunan läpi kuvattuna, sillä Hatti ei koskaan näyttäydy tämänkaltaisissa asennoissa, jos joku voi nähdä.

Sunnuntaiaamuna Heikin työaamun jälkeen lähdimme brittiystäviemme luokse grillaamaan. Olen tainnut täälläkin kertoa Mattista ja Katiesta, he ovat tosi mukava pariskunta ja Santtu on aivan ihastunut Mattiin. Matt on brittikoulun liikunnanopettaja. Mukana oli etelä-afrikkalais-irlantilaisperhe kahden lapsensa kanssa. Heidät tapasimme ensimmäistä kertaa. Hekin voittaisivat palkintoja suloisuus-kilpailuissa. Illan mittaan porukka täydentyi vielä toisella brittiperheellä, jonka poika Thom on Santun hyvä ystävä ja jotka ovat nyt muuttamassa Thaimaahan.

Ai että, grilliruokaa!

Ja pingistä...

ps. Heikki löi silmäkulmansa kiipeiltyään ja pudottuaan alas muuriltamme. Onneksi ei käynyt pahemmin...

Lapsilla meno päällä ja miehet sen kuin yllyttävät kilpajuoksuun.

Niin että tänä aamuna, kun sain leikkiä lasten kanssa kotona Heikin ollessa hetken aikaa töissä, kuuntelin mielenkiinnolla lasten leikkiä ja keskustelua. Olimme lentokoneessa ja jostakin syystä minun annettiin "nukkua" ihmeen häiriöttömästi (matkasimmehan yölennolla Nepalista Tansaniaan). Minttu lentoemäntänä, Santtu kapteenina ja Siiri minun kanssani matkustajana. Lisäksi meillä oli sohvallinen eläimiä kyydissä. Paitsi että meillä leikitään paljon lentokone-, hotelli- ja matkustamisleikkejä, leikitään muun muassa esittäytymisleikkejä. Nyt lentokoneessa tapasivat toisensa marsu nimeltä Hiutale ja pupu nimeltä Rai.

Rai: Päivää!

Hiutale: Päivää!

Rai: Saanko esittäytyä? Nimeni on Rai. Se on nepalilainen nimi. Olen nähkääs syntynyt Nepalissa. Mutta muutin jo hyvin pienenä Afrikkaan, hmm, Tansaniaan. Asuin siellä kahdeksan vuotta. Sitten muutin Suomeen. Siellä asuin kolme vuotta. Ja nyt asun taas täällä Nepalissa. Tämä Nepal on mun koti kuitenkin.

Hiutale: Kiinnostavaa! Minä olen ihan suomalainen marsu mutta olen oikeastaan syntynyt Balilla. Niin, Balilla, mutta muutin nollavuotiaana Suomeen. Sitten olen asunut Suomessa, paitsi nyt Nepalissa. Olen asunut täällä kolme vuotta ja aion asua vielä kolme vuotta. Sitten menen takaisin Suomeen.

Rai: Onpa hienoa. No ei kun sitten hyvää matkaa!

Hiutale: Hyvää matkaa! Ehkä joskus taas tapaamme!