Mugu I

Mugu on yksi Nepalin köyhimmistä, kehittymättömimmistä ja vaikeimmin tavoitettavista lääneistä. Mugu sijaitsee Luoteis-Nepalissa lähellä Tiibetin rajaa. Suomen Lähetysseura tekee Mugussa paikallisten kumppanien kautta kehitysyhteistyötä ja kummityötä.

Muguun matkustaminen ei ole aivan helppoa. Lääniin on noin vuosi sitten rakennettu tie, mutta se ei ole käyttökunnossa. Kävely on varteenotettavin vaihtoehto. "Läheisiltä" Jumlan ja Bajuran lääneistä kävelee Muguun noin kolme päivää.

Viime keväänä alkoivat kuitenkin taas lennot liikennöidä Muguun monen vuoden tauon jälkeen. Lentojen liikennöinti on täysin säästä riippuvaista, ja myös matkustajamääristä, ja siten hyvin epävarmaa. Me onnistuimme lentämään reittiä Kathmandu - Nepalgunj - Mugu, vaikka olimmekin varautuneet lentämään Jumlaan ja kävelemään sieltä Muguun. Hyvä näin, sillä Jumlan reitti nousee yli 4000 metriin ja siellä oli jo satanut lunta.

Minusta tuntuu, etteivät lennot ja matkustaminen olisi voineet mennä näin hienosti ilman suurta matkaamme muistanutta joukkoa. Kiitos teille! 

Lentokentälle lähdössä kotona.

Makalu-kone Nepalgunjista Muguun.

Nepal...

Mugun lentokentän kiitorata yläkulmassa. Turha lienee mainita, että muutama kone on pudonnut jyrkänteeltä alas kun ei ole saanut jarrutettua ennen piskuisen kiitoradan päättymistä.

Mugun lapset

Mugun pääkaupungista Gamgadhista löytää näinkin hyvinvarusteltuja putiikkeja.

Kävelimme paljon. Yövyimme sekä Gamgadhissa että kylissä, joihin kävelimme. Kävelimme noin 5-9 tuntia joka päivä. Minä todella nautin kävelemisestä! Enkä väsy kävelemisestä, edes vuoristossa. Olen tästä asiasta hyvin kiitollinen. Osansa varmaan sillä, että olen aina kävellyt paljon.

Mugun ihmisten on koko ajan tehtävä työtä, sillä kaikki työ tehdään alusta alkaen käsin. Siemenet kylvätään, sato korjataan, jyvät erotellaan jne, kaikki tapahtuu käsin ja sitten vielä tietysti koko ruuanlaitto. Mugun äänimaailmaan kuuluikin kilkattavien aasinkellojen lisäksi jatkuva tumps, tumps, tumps-ääni, kun hirssiä ja riisiä hakataan (kuvassa alla).

Kollegani Mandira ja yritys kuvata korkeuseroja ja jyrkkyyttä.

Tämä alakuvan joukko - ihmisiä, lampaita, vuohia ja koiria - kulkee Mugusta Surkhetiin tuoden Muguun suolaa ja viljaa lampaiden ja vuohien selässä. Yksi lammas kantaa 20 kilon säkin. Näiden ihmisten (ja eläinten) työ on vaeltaa tätä väliä.

Lähetysseuralla on Mugussa reilut 100 kummilasta. He ovat kaikki dalit-tyttöjä. Vain noin 20 vuotta sitten oli dalitille kiellettyä mennä kouluun. Harva tyttö, yläkastinenkaan, pystyi käymään koulua. Kummityö aloitettiin heti sisällissodan päättymisen jälkeen vuonna 2006, ja koko läänistä löydettiin noin 30 koulua käyvää dalit-tyttöä. Nyt, kahdeksan vuoden jälkeen, yli 2000 dalit-tyttöä käy koulua Mugussa! Kummiohjelma on ollut merkittävä tekijä tässä kehityksessä. Tietoisuus koulunkäynnin tärkeydestä on levinnyt ja samoin on tietoisuus ja ymmärtämys siitä, että myös dalit-tyttö on kykeneväinen käymään koulua.

Kummiohjelman kautta dalit-tytöt saavat tukea koulunkäyntiään varten ja mm. kaikki koulunkäyntiin tarvittavat materiaalit sekä vaatteet.

Monet kumminuoristamme ovat todellisia roolimalleja kylissään. Kun dalit-tyttö saa koulutusta ja etenee, huomaavat toisetkin dalit-tytöt etenemisen olevan mahdollista. Kummiohjelmaan kuuluu myös kerhotoiminta, jossa vanhemmat tytöt opettavat nuorempia siisteyteen, hygieniaan jms liittyvistä asioista ja samoin myös esimerkiksi keittiöpuutarhan kasvattamisesta. Kerhotoiminta on ollut todella menestyksekästä, ja tytöt ovat ottaneet oppimansa asiat käytäntöön kotona!

Koulutuksen myötä myös esimerkiksi tietoisuus lapsiavioliittojen haitoista lisääntyy. Mugussa on edelleen melko yleistä mennä/joutua naimisiin noin 14-16-vuotiaana. Ei varmasti tarvitse tässä selittää, millaisia terveysriskejä tämä aiheuttaa näille nuorille tytöille, sosiaalisten ongelmien lisäksi.

Vaikka dalitit pääsevät nykyään kouluun, joutuvat he silti usein yhä kiusaamisen kohteiksi ja monessa koulussa heidät sijoitetaan istumaan huonoimmille paikoille takariviin. Ruumiillinen kurittaminen on yhä valitettavan yleistä ja opettajakin saattaa kiusata daliteja sanomalla, ettei heistä ole mihinkään.

Kummityttömme Anita isänsä kanssa.

Kummityttömme Ram Devi. Kylän lapsia ympärillä - minne tahansa menimmekin, iso joukko lapsia kerääntyi aina ihmettelemään.

Tyypillinen kylä Mugussa.

Kumminuoremme Uma, Ram Devi ja Chandrika

Joka kylässä oltiin meitä kohtaan todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja kumminuoremme puhuivat avoimesti siitä, millaista on olla dalit-tyttö tämän päivän Mugussa.

Lounas

Työntekoa. Myös lapset tekevät töitä: kantavat vettä, keräävät polttopuita, leikkaavat ruohoa, hoitavat pikkusisaruksiaan, tekevät ruokaa... Yksi syy sille, mikseivät lapset käy koulua, on se, että heitä tarvitaan kotitöissä.

Lelu

Mietin pitkään koko tämän kuvan nappaamista... Mutta tässä siis ambulanssikuljetus. Sairasta henkilöä lähtee viemään sairaalaan Gamgadhiin joukko miehiä, jotka sitten kantavat sairasta vuorotellen. Matkanteko saattaa viedä päiviä.

Kirsti Kirjavainen oli alkumatkan kanssamme. Tässä tauolla syömme hirssileipää ja juomme kuumaa sokeroitua maitoa - molemmat hyvin tyypillisiä paikallisia ruokia.

Hirssileipä - maistui vähän hiekalta.

Santtua varten pidän aina silmät auki tällaisten otusten varalta. Tämäkin käärme on kuulemma tappavan myrkyllinen. Näin myös paljon kookkaita liskoja!

Aasit, muulit ja mustang-hevoset kantamuksineen ja kelloineen olivat hyvin tyypillinen näky.

Niinkuin lapset työnteossa.

Mugun taivas oli niin sininen, että en ole nähnyt niin sinistä taivasta missään muualla!

Mugun tunnelmat jatkuvat vielä toisessa postauksessa...