Ihmeitä

Virkeitä iltoja, väsyneitä aamuja (aikaero), työtä, palavereita, käsillä olevan uuden vuoden suunnittelua, koulua, ystäviä, lakkoja, mielenosoituksia, sana ulkonaliikkumiskielto taas mainittu Nepalissa, yhteydenpitoa Suomeen, aurinkoa, kylmyyttä, kaasulämmittimiä, iloa, väsymystä, ihmettelyä, yhä purkamatta olevia matkalaukkuja, vahvoja muistoja - näistä kaikista ja monesta muusta on tämä kohta kokonainen ensimmäinen Nepalin-viikko taas Suomen-tauon jälkeen tehty.

Perjantai, ollos tervehditty. Viikonloppu tuo toivottavasti vähän lepoa tullessaan.

Ehkäpä en tälläkään kertaa postaa tänne tunnelmia Suomesta. Kuvissa olisi paljon hymyä, lumiukkoja, luistimia, rakkaita ihmisiä, kynttilänvaloa, talviaurinkoa, Koira, Kissa, lautapelejä, glögimukeja, uuden vuoden raketteja, shetlanninponeja, joulupukkikin. Kyllä te tiedätte.

Joululoma oli täynnä ihmeitä. Tiedän, että jotkut lukijat saavat näppyjä sanasta ihme, mutta olenkin päättänyt tänä vuonna olla aina miettimättä jotakuta näppyjä milloin mistäkin saavaa lukijaa, sillä pidän sananvapautta suuressa arvossa. Miksi asioista ylipäätään pitäisi olla yhtä mieltä, kun asiat eivät kuitenkaan koskaan ole kovinkaan yksinkertaisia.

[Postasin facebookissa olevani Charlie, ja katsos, kohta sain kuulla lietsovani muslimivihaa. En taatusti lietso mitään vihaa ainakaan tarkoituksella. Itsekin olen saanut joistakin pilapiirroksista milloin minkäkinlaisia näppyjä, mutta ei silti kenenkään pitäisi tulla tapetuksi jonkin kuvan takia.]

Meidän joululomamme ihmekokemukset olivat pieniä ja suuria. Ihme on, miten paljon ympärillämme on rakkautta, en voi lakata ihmettelemästä sitä. Ihmisiä, jotka kutsuvat koteihinsa, auttavat, tuovat ja vievät lentokentälle aina vaan uudestaan tekemättä siitä numeroa, lainaavat tavaroitansa, kuljettavat koiraamme eri paikkakunnille ja pitävät siitä taas hyvää huolta, laittavat meille ruokaa, antavat nukkua ja elää kodeissaan vaikka olisimme tarttuvassa taudissa koko perhe, hoitavat lapsiamme, järjestävät heille elämyksiä, valvovat kanssamme koko yön lautapelejä pelaten, jutellen, elämäänsä jakaen. Kiitos kaikki. Rakastamme teitä. Suuri ihme liittyy uskomattomasti suuresta leikkauksesta toipuvaan Äitiini. Sekä siihen, että sain olla Suomessa ja tavata hänet vielä leikkauksen jälkeen. Ja siihen, että sisareni pitävät hänestä hyvää huolta.

Ihmeitä koimme myös seurakunnissa vieraillessamme. Uskomattoman etuoikeutetulta tuntuu, että täpötäydessä kirkossa rukoillaan lastemme puolesta heidät nimeltä mainiten.

Kathmandu saasteettomana päivänä

 Mintun lentokoneesta ottamia kuvia:

Olin mukana uuden näkövammaisten opiskelijoiden asuntolan avajaisissa Dhadingissa heti maanantaina. Uusi asuntola on hieno ja oppilaat todella iloisia siitä.

Hyvää, ihmeitä täynnä olevaa uutta vuotta kaikille lukijoillemme!