Aasiasta Afrikkaan: Over the hills and far a way....

Meidän trekki ei tällä kertaa tapahtunut niin kaukana, kun lähdimme viime viikolla kahden päivän kävelylle laakson pohjois-reunalle ja sitten ensimmäisten kukkuloiden yli. Viime torstaina (syntymäpäiväni lisäksi) oli Nepalissa Democracy day ja siten yleinen vapaa päivä (ja kun oli vielä lasten välilomakin), päätimme ystäväperheen kanssa suunnata lyhyelle vaellukselle Kathmandun lähimaastoihin. Vaikka olemme jo useampiakin trekkejä ja päiväkävelyitä tehneet ja jälleen kerran yritimme suunnitella kaiken huolellisesti, niin aivan suunnitelman mukaisesti emme kuitenkaan perille päässeet.

Mutta se ei haittaa. Siihen on täällä kuitenkin jo tottunut. Asiat harvemmin menee kuten on suunnitellut ja kun varasuunnitelma on kuitenkin (varsinkin näin Kathmandun lähimaastossa) helppo toteuttaa, niin on helppo olla myös hyvin mielin. On kuitenkin rentouttavaa (vaikka rankkaakin) saada ajatukset välillä täysin pois kaikesta arjen temmellyksestä ja lähteä kiipeämään ylös seuraavaa kukkulaa. Lapsetkin kun ovat taas vähän kasvaneet, niin myös oma vaellus on hieman helpottanut. Minttu ja Santtu kävelee jo päivät helposti, vaikka välillä rankkaa onkin ja Siirikin hienosti rankimpia nousuja lukuun ottamatta.

Trekkimme tosiaan suuntasi Shivapurin kansallispuiston alueelle ja Sundarijalista aloitimme nousun Chisapani nimiseen kylään, Kathmandua ympäröivien laaksojen taakse. Ensimmäisen päivä alku olikin näin pitkälti puuduttavaa porrasta, mutta ylös päästyämme loppupäivän saimme "lasketella" tasaisella ja viidakkoisella polulla kohti määränpäätämme. Noin 7 tunnin ja 14 kilometrin jälkeen saavuimme pieneen kylään, jossa viileän yömme vietimme. Pahin kylmyys alkaa kuitenkin Kathmandun alueella olemaan ja ohi ja kolmen viltin alla nukkuessamme pärjäsimme jo vallan mainiosti.

Seuraavana päivänä tarkoituksenamme oli sitten suunnata matkamme tuttuun Nagargotiin ja tietojemme mukaan matkan piti olla pari kilometriä ja tuntia pidempi, kuin ensimmäisen päivämme ja käytännössä kokonaan alamäkeä. Polku kulkikin pitkin tiheää viidakkoa ilman suurempia ylämäkiä ja matkanteko oli mielestämme ihan reipasta. Kello alkoi kuitenkin lähestyä kolmea (eli noin 5h käveltyämme), kun ensimmäisen kyltin etäisyyksistä näimme. Tämän mukaan Nagargotiin oli matkaa kolme tuntia, ajattelimme, että se on vielä ihan ok. No vähän matkaa eteenpäin tuli seuraava kyltti, jossa oli etäisyys paikkaan josta olimme lähtenee ja siinä luki että 2,5 h, eli vähemmän mitä olisi vielä edessämme :) Tämän jälkeen saavuimme kukkulan reunalle, josta ensimmäisen kerran Nagargotin kaukaisuudessa näimme häämöttävän. Kantajien ja paikallisten kanssa juttelun jälkeen totesimme, että me emme edessämme olevaa ylämäkiosuutta valoisassa ajassa ja jo valmiiksi väsyneiden lapsien kanssa pysty toteuttamaan.

Suuntasimme siis matkamme parin tunnin matkan päässä olevaan kylään, josta sitten joko ottaisimme kyydin Kathmanduun, tai jäisimme seuraavaksi yöksi nukkumaan. Perille saavuimmekin puoli viiden paikkeilla ja majapaikat katsastetttuamme päätimme vielä kysäistä tutuilta taksikuskeiltamme, haluaisivatko he vielä illaksi meidät kotiin hakea. Ja kun tämä oli heille ok (matkaa Kathmadusta olisi noin 1,5h suuntaansa) aloimme tilailemaan päivällistä ja nauttimaan ilta-auringosta ja korkkasimme perille pääsyn kunniaksi kannetun kuohuviinin :) Loppujen lopuksi tämä oli täydellinen hyvä päätös trekille, olimme jo kuitenkin väsyneitä ja kun Annikin suuntasi sitten yli viikon kenttämatkalle kaukolänteen aikaisin sunnuntai aamuna.

PS: On hauskaa kun lapsetkin ovat innostuneet valokuvaamisesta ja jälkikäteen katsella miten he ovat nähneet ja kuvanneet matkan, joten lopussa taas muutama Mintun ja Santun ottama kuva trekiltämme.

PSS: Poliittinen tilanne on ollut taas pidempään epätietoisen rauhallinen. Nyt kuitenkin oppositio ja maoistit etunenässä ovat päättäneet näyttää voimansa (ja samalla katsastaa onko sitä) painostaakseen hallituspuolueet vielä kerran yhteisiin neuvotteluihin (hallituspuolueet ovat ilmoittaneet, että he tulevat lähiaikoina ajamaan perustuslain väkisin läpi ja neuvotteluja ei enää käydä). Oppositio onkin nyt siis kokoontumassa Kathmanduun "koko" voimallaan ja paikalle odotetaan jopa 300 000 ihmistä ympäri Nepalia. Aikomuksena on, etteivät he poistu, ennen kuin neuvotteluista on saatu ratkaisu (tai päädytään väkivaltaan). Ihmiset ovat siis parhaillaan kuorma-autoilla ja busseilla matkalla kohti Kathmandua. Väkivaltaan silti harva uskoo, mutta isossa porukassa voi aina sattua ja tapahtua. On myös jotenkin "hassua", että oppositiossa ajatusmaailmaltaan täysin vastakkaiset (hindu-puolue ja maoistit), pystyvät kuitenkin oppositiossa olemaan yhdessä hallitusta vastaan. Molemmat kylläkin ajavat eri asioita ja harva tietää, mitä tämä yhteisen sopimuksen saaminen sitten lopulta edes tarkoittaisi!