Kai se on vähän samantapaista lähes kaikissa lapsiperheissä? Kaikenlaista menoa riittää. Meillä on viime viikkoina ollut normaalimenojen ja playdatien lisäksi Tudor-päivä, kirjaviikko, ylimääräisiä tanssitreenejä esiintymistä varten, vanhempainiltoja, luokkaretki, esiintymisiä lavalla perjantain family-assemblyssa (Siiri on kunnostautunut house pointien keräämisessä) ja näytelmäharjoituksia (kyseessä Scheherazade, jossa esikoinen kuulemma esiintyy pyjamassa. lähinnä laulaa ja joutuu istumaan kaksi tuntia hyvin epämukavassa asennossa). Puuh.
Kyllä tässä meidänkin kaltaiset tehovanhemmat jo hengästyy.
Yleensä tunnen itseni kokonaiseksi vasta illalla kun olen saanut kerättyä kaikki lapset - kunkin omista menoistaan - lähelleni.
Tänä iltana ohjelmassa oli (kello 6 jälkeen illalla kun tytöt olivat tulleet tanssimasta ja Santtu kaverin luota) pakkaamista huomista Santun Sankhun-matkaa varten.
Yhä tuntuu erikoiselta, että Nepalissa koetut asiat jo toistuvat perheessämme. Täällä Mintun kuvaus omasta Sankhun-matkastaan kahden vuoden takaa.
Santtua ei juuri jännitä. Kamera on ladattu ja ötökkäpurkki ja kummitädin kutoma käärme ovat mukana, joten ei kun menoksi. Ja Mintulta sai hyvät vinkit matkaan ("hampaat pestään puskassa niin että syljet sitten vaan reippaasti sinne pusikkoon").
Minun alkuviikkoni (näiden edellä mainittujen asioiden paitsi puskiin sylkemisen lisäksi) on näyttänyt tältä:
Ainiin ja tässä yksi kuva Tudoristamme:
Virkistävää viikonjatkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti