Kampotin jälkeen vietimme vielä viikon maan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Tykkäsimme Phnom Penhistä oikein kovasti. Parasta antia oli kuitenkin kollegojemme tapaamiset ja heidän kanssaan vietetty aika (miten kiva on kuulla ja nähdä oman järjestön työtä toisessa maassa ja verrata sitä meidän täällä Nepalissa tekemäämme työhön!) sekä australialais-thaimaalais-ystäväperheemme kanssa vietetty aika. Viimeksimainittu perhe muutti täältä Nepalista noin vuosi sitten Kambodzhaan. Heidän läksiäistensä takia jätimme mm. viime vuoden itsenäisyyspäivän juhlat väliin! Mutta ne olivatkin ihan mahtavat läksiäiset.
Reissaajamme <3
Auringonlasku Phnom Penhin yllä.
Tapani ja Ari, hyvät hetket yhdessä. (He ovat nyt ainoat kollegamme, jotka tulivat kuvatuiksi.)
Kuljimme joka paikkaan tuk tukilla.
Esikoinen ja rakas ystävä, joka kuulemma kaipaa kovasti takaisin Nepaliin. Tämä kaksikko on muuten muutaman vuoden ajan kasvanut pituutta täsmälleen samaa tahtia.
Phnon Penhissä voi myös tehdä kaikenlaista, kuten luistella ja kiipeillä seinillä. Seinäkiipeily on laji, jota emme ole juurikaan harrastaneet, mutta nyt puri seinäkiipeilykärpänen meitä kaikkia ja aivan erityisesti Ässiä! Livahdimme seinäkiipeilemään joka välissä. Ekana kertana nauroimme, että jos voisimme käydä täällä säännöllisesti, voisimme ottaa haasteeksi selvittää paikan joka seinän. Mutta niin vain kävi, että neljän kerran jälkeen Keskimmäinen oli jo selvittänyt lähes kaikki seinät - Heikki ylsi vain pikkuisen parempaan tulokseen. (Noniin, mainittakoon, että minä jäin tässä lajissa perheemme viimeiseksi. Kestän tappioni joten kuten.)
Viimeisenä päivänä valmistauduimme kotiinpaluuseen ostamalla sähköisen induktiolieden sekä uuden vedenkeittimen. Intian Nepalille asettama saarto jatkuu yhä, eikä ruuanlaittoon tarvittavaa kaasua ole saatavilla. (Sähkökatkot eivät ole loppuneet, mutta meidän mielestämme sähköä on kuitenkin nyt ollut enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta.) Saarto on kestänyt jo yli kaksi kuukautta! Sen vaikutukset alkavat olla todella kouriintuntuvat. Kaikesta on pulaa - aivan erityisesti kaasusta ja polttoaineesta ja lääkkeistä - ja hinnat ovat nousseet tuntuvasti. Monet koulut ovat kiinni tilanteen takia, kun esim. koulubussit eivät pysty liikennöimään.
Minä esimerkiksi kävin eilen eräässä paikassa, jonne taksimatka on yleensä maksanut noin 10e. Nyt maksoin siitä 40e. Tämä nyt kuitenkin on pientä verrattuna tilanteeseen, ettei saisi tarvittavaa lääkitystä ja hoitoa tai ettei pystyisi valmistamaan perheelleen ruokaa. Eivätkä lapset pääsisi kouluun. Tai että olisi menettänyt kotinsa maanjäristyksessä eikä nyt tämän tilanteen takia pystyisi rakentamaan uutta. Ja tämä kaikki on totta monen nepalin kohdalla juuri nyt.
Viimeisen illan uinnit ja tanssiesitykset ystävien kanssa.
Ja taas matkaan, aamiaisboksien kera.
Kotona odotti ihana yllätys ystäviltä (samassa kutsu aamiaiselle). <3
Hyvä olla kotona taas.
Reissaajamme <3
Auringonlasku Phnom Penhin yllä.
Tapani ja Ari, hyvät hetket yhdessä. (He ovat nyt ainoat kollegamme, jotka tulivat kuvatuiksi.)
Kuljimme joka paikkaan tuk tukilla.
Esikoinen ja rakas ystävä, joka kuulemma kaipaa kovasti takaisin Nepaliin. Tämä kaksikko on muuten muutaman vuoden ajan kasvanut pituutta täsmälleen samaa tahtia.
Phnon Penhissä voi myös tehdä kaikenlaista, kuten luistella ja kiipeillä seinillä. Seinäkiipeily on laji, jota emme ole juurikaan harrastaneet, mutta nyt puri seinäkiipeilykärpänen meitä kaikkia ja aivan erityisesti Ässiä! Livahdimme seinäkiipeilemään joka välissä. Ekana kertana nauroimme, että jos voisimme käydä täällä säännöllisesti, voisimme ottaa haasteeksi selvittää paikan joka seinän. Mutta niin vain kävi, että neljän kerran jälkeen Keskimmäinen oli jo selvittänyt lähes kaikki seinät - Heikki ylsi vain pikkuisen parempaan tulokseen. (Noniin, mainittakoon, että minä jäin tässä lajissa perheemme viimeiseksi. Kestän tappioni joten kuten.)
 |
| Isä ja poika |
 |
| Keskimmäinen |
 |
| Esikoinen |
 |
| Kuopus |
 |
| No hyvä on, hyvä on. Minähän se siellä huipulla. |
 |
| Nämä pylväät Heikki selvitti ainoana meistä loppuun asti. |
Viimeisenä päivänä valmistauduimme kotiinpaluuseen ostamalla sähköisen induktiolieden sekä uuden vedenkeittimen. Intian Nepalille asettama saarto jatkuu yhä, eikä ruuanlaittoon tarvittavaa kaasua ole saatavilla. (Sähkökatkot eivät ole loppuneet, mutta meidän mielestämme sähköä on kuitenkin nyt ollut enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta.) Saarto on kestänyt jo yli kaksi kuukautta! Sen vaikutukset alkavat olla todella kouriintuntuvat. Kaikesta on pulaa - aivan erityisesti kaasusta ja polttoaineesta ja lääkkeistä - ja hinnat ovat nousseet tuntuvasti. Monet koulut ovat kiinni tilanteen takia, kun esim. koulubussit eivät pysty liikennöimään.
Minä esimerkiksi kävin eilen eräässä paikassa, jonne taksimatka on yleensä maksanut noin 10e. Nyt maksoin siitä 40e. Tämä nyt kuitenkin on pientä verrattuna tilanteeseen, ettei saisi tarvittavaa lääkitystä ja hoitoa tai ettei pystyisi valmistamaan perheelleen ruokaa. Eivätkä lapset pääsisi kouluun. Tai että olisi menettänyt kotinsa maanjäristyksessä eikä nyt tämän tilanteen takia pystyisi rakentamaan uutta. Ja tämä kaikki on totta monen nepalin kohdalla juuri nyt.
Viimeisen illan uinnit ja tanssiesitykset ystävien kanssa.
Ja taas matkaan, aamiaisboksien kera.
Kotona odotti ihana yllätys ystäviltä (samassa kutsu aamiaiselle). <3
Hyvä olla kotona taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti