Tupaten täynnä oleva autolautta, jossa rekat, bussit, vuohet, turistit, paikalliset, työmatkalaiset, lomalaiset, kaupustelijat, lapset ja vanhukset kaikki iloisesti sekaisin ja samassa sumpussa. Onneksi meri oli tyyni ja aurinko paistoi. Aallot olivat matalia, eikä tarvinnut pelätä (olin kyllä paikallistanut meille lähimmän pelastusrenkaan).
Mietin tämän hetken kuvaavan mainiosti elämäämme. Kaikkea mahdollista, sulassa sovussa kuitenkin, hymy huulilla, pieni jännitys vatsanpohjassa!
Kevääseen on mahtunut paljon kaikkea. Kirjoitin juuri uutiskirjeemme Lähetysseuraan ja yritän tännekin ehtiä kirjoittelemaan jotakin. Kiitos teille, uskolliset lukijat, jotka olette tekstejä jo kaipailleet! Ah voisipa elää elämää, että päivät pitkät kirjoittelisi ajatuksiaan paperille ja joku vielä lukisi niitä hyväksyvästi mumisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti