Ammusvaraston kyhäämistä

Tänään istuin ulkona ja tein läksyjä, kun sain pienen vesisuihkun niskaani. Ensimmäinen reaktio oli ärsytys -vihkonikin kastui - mutta onneksi sain vedettyä kasvoni tekohymyyn: naapurin nuorimieshän se taas oli asialla. Kysyin, että höh, eikös Holi ole vasta huomenna, mutta hän vastasi nauraen, että juhlimisen saa aloittaa jo tänään. Sitten hän jatkoi kertomalla, että huomenna kaikki naapurit kerääntyvät kotikadullemme vesi- ja värisotaan. Meidät kutsuttiin mukaan. Kuulemma emme voi oikein välttyäkään mukaan joutumiselta.

Tämä nuorimies aina myös tiedustelee kaikkea oppimaamme nepaliksi ja tänään kertoi itse olevansa käytettävissä apuopettajana koska vain. Hänellä on omat opinnot loppusuoralla ja kuulemma siksi paljon vapaa-aikaa.

(Illalla Heikki lähti käymään kaupassa ja kehotin häntä ostamaan vesipalloja tai jotakin asiaankuuluvaa meille huomiseksi. No eihän pienissä katukojuissa mitään erikoisuuksia myydä. Täytyy tehdä kuten paikalliset ja täyttää vain pieniä muovipusseja vedellä. Mutta en tiedä, millä veden saisi jotenkin värjättyä.)

Saas nähdä, miten meille kalpeakasvoille huomenna käy Holin tuoksinassa.

Sunnuntaina kävimme mukavalla porukalla mukavassa ravintolassa, jossa sai mm. paijata pupuja...

Ja pelata porukalla jalkapalloa.

Kadulta napattu kuva.

Uusi kielenopettajamme Himal.

Pienet töppöset karanneet portista ulos kadulle.

Nämä tytöt ovat naapureitamme, toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta taloamme. (Nimeltään Shuvani ja Mariko, tai jotakin sinne päin.)

Dambar veti yhteisleikkejä. Ihana Dambar!

Onnellinen äiti.

Käykääpä kurkkaamassa hienoja kuvia ja tekstejä myös täältä. Tuon blogin takana olevan perheen kanssa lähdemme viikonloppuna Gokarnan metsiin (Kathmandusta ehkä 20km pohjoiseen) kahdeksi yöksi, hip hei!