Tapahtunutta 2

Otsikko voi hyvin olla sama, kirjoittaja vain vaihtuu. Anni kuvasikin edellisessä päivityksessä hyvin Pokharan tapahtumia ja huomenna tosiaan lähdemme ajelemaan taas Kathmanduun mummia ja mammaa vastaan. Vaikka lapset ovat joka kerta matkan hienosti kestäneetkin, on 6h matka silti raskas. Huomisesta matkasta tulee kuitenkin spesiaali, kun kaikki ovat odotuksesta tohkeissaan ja kukaan (ei edes Siiri, joka jo miettii kumpaa halaisi kentällä ensimmäisenä) ei kysele, miksi pitää taas istua autossa. On myös mukava päästä katsastamaan Kathmandun kodin tilanne ja miten kaverit (Dambar ja Krishna) ovat saaneet homma-listaa tehtyä. Eilen kuulimme, että talon takainen korkea tiilimuuri on sortumassa (sitä muuttaessamme kerran jo huomauksestani korjattiin, mutta epäilinkin korjauksen kestoa). Tämä on nyt hyvä nähdä, jotta voin sitten patistaa homman tekemisessä, kun vielä olemme viikon poissa kotoota. Mutta jo nyt myös tietää, että kun lopulta viikon päästä pysyvästi Kathmanduun menemme, tulee Pokharaankin jollain asteella ikävä. Emme oikein olisi jaksaneet lähteä, mutta aika täällä on ollut hyvää ja puhtaus ja luonto vielä omassa luokassaan.

Olin eilen kenttämatkalla Animal Healt training and consultancy servicellä ja koulutuskeskus on kaunilla paikalla Pokharan laakson laitamalla.

Kielenopiskelun puolesta minulla (jotain kumman syystä minä sain käyttää kielenopiskeluun muutaman päivän Annia enemmän :) oli tänään viimeinen päivä. Meillä on opettajamme Mohanin kanssa ollut mielestäni poikkeuksellisen kivaa ja oikeastaan ensimmäisen kerran kunnolla on itsestä tuntunut, että kyllä tämä tästä alkaa ihan kivasti sujumaan. Tähän tietysti vaikuttaa, kun täällä meillä ei kielen opiskelun kannalta ole ollut mitään pakkoa edetä kieliopissa, vaan olemme fiiliksen mukaan lähinnä kerranneet tärkeitä ja mieleen tulleita asioita ja kysymyksiä läpi (varsinkin minulle tämä on ollut erittäin antoisaa). Lisäksi lyhyestä ajasta riippumatta tuntuu että olemme saaneet uuden nepalilaisen ystävän! 

Edellispäivänä, sitten ajattelin hyödyntää kielituntini ja pyysin Mohanin kanssani Jeans Bazaaliin (eli farkkuputiikkiin) mukaan valitsemaan ja teettämään ensimmäiset vaatteni Nepalissa. Ja hienosti sitä tuli nepaliksi, pienellä avustuksella pärjättyä. Odotukset olivat korkealla, mutta en kuitenkaan uskonut lopputuloksen olevan näin hyvä. Voin sanoa, että ensimmäistä (ainakin melkein) kertaa minulla on oikeasti hyvin istuvat ja haluamani malliset farkut (teetin siis saman tien kahdet ja lopputuloksen nähtyäni laitoin vielä yhden tilauksen sisään,. Nämä sitten haetaan ensi viikolla, samaan aikaan samasta putiikista tilattujen Siirin, Mintun ja Annin mekkojen kanssa). Kankaan laadusta täällä ei oikeen koskaan tiedä ja se sitten selviää ajan kanssa. Mutta nämä haluamani malliset, kokoiset ja hyvältä tuntuvat kahdet farkut maksoivat yhteensä n. 16€ ja lopputulos oli taattua Levi's:tä :)

Uudet farkkuni

Tosiaan taattua Levi's laatua ja vieläpä 501 :)

Perheen pojat ja isin uusi "look".

Tänään kielikoulun lisäksi, kävimme taas uimassa. Tänään täällä on ollut todella kuuma ja kostea ilma ja lämpöä varjossa oli 35 astetta. Uimassa olemme tosiaan aika seurattu perhe ja olen jo Temple Treessä sanonut, että he saisivat kohta alkaa maksamaan meille, kun tulemme uimaan. Altaan reunalla kun rivissä on sekä hotellin työntekijät että muut asiakkaat katsomassa perheemme polskimista. Siiri kerää suurimmat huokaukset (Siiristä on jo sukellusvideot hotellin työntekijöiden facebooksivustoilla), mutta itse en voi olla ihailematta Mintun kroolia ja sukeltamista ja Santun omatoimista altaan päästä päähän menoa, intoa ja naurua.

Tänään Santtu paistoi jotain naksuja (emme ihan ole päässeet perille mitä nämä naksut ovat, mutta maistuvat mauttomilta sipseiltä).