Vuohi maailman reunalla

Tämä:

Kuva pääsee ehdottomasti mun Nepal-otosten kärkijoukkoon! Tähän tiivistyy monta Nepalin tunnelmaa, sanon ma.

 Pieneltä kävelyretkeltämme Changunarayanin kylältä on toki muitakin otoksia:

Lenkeillä, jotka kiertävät läpi kylien, on hauskaa jäädä aina vähän juttelemaan kyläläisten kanssa. Tässäkin kylässä tosin puhuttiin nepalin lisäksi jotakin heimokieltä, jota emme tunnistaneet. On aina yhtä hämmästyttävää, miten monia kieliä tässä maassa puhutaan ja miten paljon kielet poikkeavat toisistaan.

Hindutemppeli, josta lähdimme liikkeelle.

Lapsilla riitti hupia juostessaan uutta kylvöä odottelevilla riisipelloilla. Riisipellothan ovat kuin pieniä kapeita suikaleita rinteillä, ja pudotus aina seuraavalle suikaleelle voi olla jyrkkä ja korkea.

Takana näkyy Kathmandu ja pitkä ruskea viiva, joka on lentokenttä. Meidän kotimme sijaitsee tästä katsottuna kello 10:n ja 11:n välillä.

Siirin ja vuohen tuijotuskilpailu.

Hanhien takana perinteinen vedenottopiste. Tässäkin kylässä naiset kantoivat  suuria vesikuormia selässään. Miehet näkyivät lähinnä lörpöttelevän keskenään. Silti kaikki aina hymyilevät.

Sunnuntai on työ- ja koulupäivä. Tässä koululaisia Bhaktapurin lähellä.

Töissä on ollut taas kiirettä. Ensi viikolla meillä on kirkollisten kumppaneiden palaveri, jonka ohjelmarungon suunnittelimme Mian ja Mukundan kanssa. Kehitysyhteistyökumppaneiden palaveri on myös tulossa. Minähän olen "kaikessa mukana": toimenkuvani on siten ihana, mutta myös ajankäytön suhteen aika vaativa. Hankeraportit pitäisi kaikki kirjoittaa, ja budjettikeskusteluja olen joutunut käymään mm. yhden kummikumppanimme kanssa. Onneksi, neljännellä kerralla, asia saatiin eteenpäin, ja olen tosi tyytyväinen tähän. Mandiran kanssa suunnittelemme jo lastenkotien pääsiäisjuhlia ja kummikirjeet pitäisi saada valmiiksi. Heikille puolestaan on helmikuu tuonut mukanaan uusia työkuvioita, sillä nyt hän istuu yhden päivän viikossa yhden toisenkin kehitysyhteistyökumppanimme, SUS Nepalin, toimistolla. Kolme päivää hänellä kuluu Sahaksella ja päivä "meillä", siis Felmillä. Heikki on yhteistyöstä SUS:n kanssa tosi innoissaan.

Santtu on ollut muutaman päivän hieman kipeänä. Itse olen hänestä vähän huolissani ja olen varannut ajan jo Ciweciin loppuviikolle. Tänään vuorottelimme Heikin kanssa: Heikki oli aamupäivän kotona ja minä töissä ja päinvastoin. Kun tulin kotiin, oli näky tämä:

Ilmapalloa ei vain juuri tässä näy...

Aurinko alkaa todella jo päivisin lämmittää ja olemmekin pikku hiljaa jo alkaneet odottaa uintikauden avajaisia. Ehkä sitä täytyy tosin vielä vähän odotella. Kuvaavaa on, että tänään hikoilin hakiessani Minttua pyörällä koulusta ja samaan aikaan sain Heikiltä viestin SUS:n toimistolta, että: "Mä oon ihan jäässä!" Sisätiloissa saattaa olla siis yhä hyvinkin kylmä, jos aurinko ei pääse lämmittämään, ulkona taas voi päivisin olla melkein jo lyhythihaisissa ja -lahkeisissa.

Pehmojen pesua.

Santun lempipehmot. <3 Repe, Käpy-käärme, Pinkku ja Rapu.

Siiri on nyt muutaman viikon ajan käynyt Dilun kanssa joka päivä jossakin riennossa: kansainvälisessä leikkiryhmässä, muskarissa tai ryhmän kanssa retkellä. Perjantaina British Schoolilla oli eko-festarit ja koulun jälkeen pihalla oli jos jonkinlaista kojua ekoteemaan liittyen. Tietysti minä ja lapset olimme bileissä mukana. Yhdellä kojulla sai heittää palloilla mukeista kyhättyä pyramidia, ja palkintona oli t-paita, jos sai kaikki mukit kaatumaan. Siiri sitten meni ja ilmoitti haluavansa heittää ja sai kaikki mukit kerralla kaatumaan. Järjestäjät taisivat olla asiasta vielä innostuneempia kuin me, ja kuvasivat Siiriä valkoinen t-paita päällään (paita näkyy myös näissä kuvissa). Siirin paidassa lukee: Children for new green Nepal! I have planted a tree, what about you?

Mintun luokan yhden yön leirikoulu Sankhuun starttaa torstaina, ja minua taitaa jännitää eniten. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin!