Matkakuumetta!

Juhannuksena pääsimme Suomen Suurlähetystön saunaan. Hyvät oli löylyt mutta parasta oli yökylävieraat (olemme nyt yökyläilleet oikein urakalla Teressan ja Jannen kanssa, jotta kestäisimme edessä olevan eroajan).

Ajatukset alkavat silti olla asioiden järjestelyssä, pakkaamisessa ja Suomessa! Santtu laskee öitä siten, että tänään on jäljellä kuusi Nepalin yötä ja yksi Intian yö, ennenkuin pääsemme Suomeen. Yhteensä vain seitsemän yötä, oho! Meitä kaikkia jännittää ja matkakuume alkaa olla korkea.

Suomen ajalta odotamme ennen kaikkea rakkaiden ihmisten tapaamista ja yhdessäoloa. Ihmisiin luetaan tässä tapauksessa myös Simba-koira. Yhdessäolon lisäksi kaipaamme Suomen metsiä, kesämökkejä, järvessä uimista, mustikoita ja mansikoita, suomalaista ruokaa, puhtautta ja helppoutta. Heikin kanssa kaipaamme sitäkin, että saamme puolentoista vuoden tauon jälkeen nukkua jonkin viikonloppuaamun pitkään mummin tai mamman leikkiessä lastemme kanssa. Minttu kaipaa omia ystäviään ja serkkuja ja haluaisi mm. päästä näkemään, millaisia ovat Suomen koulut, kun on nyt vuoden verran ollut brittikoulussa. Santtu haluaa päästä kummisedän kanssa Särkänniemeen. Siiri sanoi viimeiseksi tänään illalla pussaavansa Jenniä heti poskelle kun saavumme. Täältä tullaan, Suomi, valmiina tai ei!

Ainiin, viikko siis vielä.

Tällaisia passikuvia tarvitsee Nepalissa muunmuassa joka virastossa asioidessa. (ps. En ole muuttunut punapääksi.)

Viidellä hengellä riittää mukaanotettavia asiakirjoja (tässä rokotustodistukset) ja passeja. Tein eilen listaa, mitä kaikkea pitää muistaa kysyä lääkäriltä tai ostaa apteekista. Listasta tuli vaatimattoman A4:n pituinen. On kivaa päästä lääkäriin, jossa voi puhua suomea! On kivaa päästä maahan, josta voi taas ostaa kassillisen lääkkeitä mukaan!

Juhannus:

 Siiri tykkää kovasti Belia-vauvasta ja Teressa ja Janne antavatkin ihanan kärsivällisesti Siirin hoitaa Beliaa.

Yhden lastenkotimme pihalla kasvaa tällainen hauska "pallo".

Siiri on alkanut innostua kynäjutuista. Oman nimensä hän kirjoitti siten, että Heikki oli ensin kirjoittanut himmeällä kirjaimet alle. (Heikki huomauttaa, että myös Hello Kittyn rusetti on hänen värittämänsä.)

Minttu perkaa Dilun kanssa maisseja ennen kouluun lähtöä.

Tänään vietimme iltapäivän Dilun kotona. Hän suree, että Siiri ehtii unohtaa hänet seitsemän Suomi-viikon aikana. Vakuutimme, ettei niin pääse käymään. Kuvassa tyypillistä nepalilaista ruokaa, jota Dilu oli valmistanut.