Levotonta on

Kymmeneksi päiväksi julistettu yleislakko on nyt lieventynyt ainoastaan kaikkea liikkumista koskevaksi. Kaupat ovat siis saaneet pysyä auki. Lakkolaiset eivät ole saaneet liikkumistakaan täysin estettyä, vaan nyt, neljäntenä lakkopäivänä, kaduilla kulkee jonkin verran autoja ja moottoripyöriä. Julkinen liikenne toimii kuitenkin huonosti - jos kukaan enää uskaltaa sitä käyttääkään. Eilen nimittäin paikallisessa tuk tukissa - kolmipyöräisessä pikkubussissa, joka oli täynnä matkustajia - räjäytettiin pommi. Kukaan ei kuollut, mutta kahdeksan haavoittui pahasti, mukaanlukien neljävuotias poika.

Viime päivinä tuo pommi ei valitettavasti ole ollut ainoa. Pommeja on räjähtänyt ja niitä on sijoitettu pelottelumielessä virastoihin, julkisiin tiloihin, jopa kouluihin. Pelottelumielellä tarkoitan pommeja, joiden ei ole tarkoitus räjähtää. Räjähtäviäkin pommeja on kuitenkin ollut turhan monta, yksi aivan lähellä Saleways-supermarketia.

Äänekkäitä mielenosoituksia menee kaduilla monta päivässä. Lehdestä saa lukea maamiinoista, joita on sijoitettu vaaliehdokkaiden kulkureiteille sekä jopa turistibussien polttamisista (ennen lakkoa lakkoilijat lupasivat jättää turistibussit rauhaan). Turisteja ei ole kuollut, mutta monella kuljettajalla on ollut läheltä piti-tilanne, kun heidän nukkuessaan on busseja sytytetty tuleen (täällä on tavallista, että kuljettajat nukkuvat busseissa).

Tänään aamulla lasten kanssa kouluun pyöräillessäni oli vaalirekka asettunut tielle poikittain. Rekasta sojotti jonkin puolueen värikkäitä lippuja. Huivilla kasvonsa peittänyt kuljettaja katsoi minua, lapsia ja molemmissa pyöränsarvissa roikkuvia reppuja. En tiennyt, miten pitäisi toimia, mutten halunnut lasten myöskään huomaavan säikähdystäni. "Varmaan toi rekka väistää, odotetaan hetki", sanoin lapsille vaikken niin siihen uskonutkaan. Rekka kuitenkin väisti. Me pääsimme koululle.

Hallitus on julistanut neljän päivän julkisen vapaan ennen vaalipäivää. Maahan on saapunut lähes sata EU-tarkkailijaa. Maakuntiin on lähetetty tuhansittain poliiseja valvomaan vaaleja. Intian raja on periaatteessa suljettu, jotta kukaan ei voi tuoda Intiasta esimerkiksi aseita. En tosin yhtään tiedä, voiko muuten niin avointa rajaa mitenkään sulkea.

Ehkä en ole ennen täysin tajunnut, miten tärkeä asia demokratia on!

Me yritämme ohjeiden mukaan "pitää matalaa profiilia" ja liikkua mahdollisimman vähän. Kotona on ruokaa. Silti tämä tilanne tuntuu vähän pelottavalta. Brittikoulu pitää ovensa auki ja mekin olemme kokeneet paikan lapsille turvalliseksi. Tosin nursery tulee olemaan vaalipäivänä kiinni. Koulussa on joinakin päivinä ollut hyvin vähän oppilaita, sillä vain kävelymatkan päässä asuvat voivat tulla. Nepalikoulut on suljettu.

Tilanne vaikuttaa paitsi henkisellä tasolla, myös moniin arkitoimiin. Dilu tulee joka päivä töihin kävellen, hänellä kestää matkaan puolitoista tuntia suuntaansa. Vedenjakelu ei toimi entisenlaisesti, tosin aiempina lakkoina vesiautot ovat usein saaneet liikkua iltaisin. Me olemme töissä, mutta moni kumppanijärjestömme ei pysty toimimaan, sillä työntekijät eivät voi tulla työpaikoilleen. Kaikki asiat ja ihmiset ovat "odota"-tilassa. Lasten harrastukset on peruttu, kaikki kutsut ja tilaisuudet on peruttu.

Moni nepali ei edes voi äänestää, sillä sitä varten täytyisi usein mennä koti- eli synnyinkyläänsä. Lisäksi hyvin monella ei ole omaa henkilökorttia.

Eniten ehkä mietityttää vaalien jälkeinen tilanne. Jos aggressiviset puolueet eivät ole tyytyväisiä lopputulokseen, voi tuloksena olla jotakin aivan muuta kuin demokraattinen vaalien jälkipuinti voittajista ja häviäjistä. Monet ihmisoikeusaktivistit ovat itse asiassa vaaleja vastaan, sillä he ajattelevat, että tällaisesta nollatilanteesta (ilman perustuslakia) on todennäköisesti hyvin kirjavan porukan vaikea muodostaa eduskuntaa tai hallitusta ja aloittaa työtä. Työtä, joka tulee alkamaan nollasta. Aktivistien mukaan edelliskeväisen hallituksen olisi pitänyt voida jatkaa silloin jo melkein valmiin perustuslain tekemistä ja vasta sitten olisi pitänyt pitää vaalit.

Vielä nyt kun klinikalla käyminen on tehty jos ei mahdottomaksi, ainakin mahdottoman jännittäväksi, olemme sairastelleet paljon. Viimeisimpänä Heikki, jolla jo poissuljettiin malaria ja dengue - onneksi. Nyt hänellä on lääkkeet giardiaa ja kahta eri mahabakteeria vastaan. Toivotaan, että diagnoosi on oikea.

Muistakaa Nepalia, että tänne vihdoin saataisiin toimiva poliittinen järjestelmä, eikä ihmisten tarvitsisi lakoilla ja terroriteoilla yrittää saada ääntään kuuluviin!