Tuletko kanssani korkealle

Tuletko kanssani korkealle

pieniä hevosia katselemaan.

Tehdään tuohesta pienet länget

ja tullaan alas ja valjastetaan.

Ajetaan kissalla piispan pihaan.

Sanotaan niin, että ajateltiin:

pitäisi muutama lehmäkin olla 

ja mentäis samalla naimisiin.

Lauri Viita

Niin se alkoi, kolmen päivän vaellus kolmen Mustang-hevosen kanssa. Siirillä Karnali, Santulla Mustang ja Mintulla vanha tuttu Potee.

Seurasimme Seti-jokea. Seti tarkoittaa valkoista.

Pikarijäkälä

Luuk. 17:21

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Helvi Juvonen

Mukavat tutut pojat Ranjit, Manoj ja Nabin olivat mukanamme hevostenhoitajina. He jaksoivat hassutella lastemme kanssa.

Pohjajäätä

Iloni on pohjajäätä. 

Se ei sula.

Syvältä käy vesisuoni

ehtymätön,

hopeisen jääni yllä

lasinkirkas.

Näet jääni.

Älä koske.

Onhan kylmää

lähdevesi.

Katso.

Näet ihmiskasvot,

omasi näet,

kasvot hyvät.

Helvi Juvonen

Yövyimme Gurung-kylässä erään perheen kodissa. Huoneemme oli eläintensuojan yläpuolella. Yöllä kuulimme, miten vuohet kopistelivat ja vesipuhveli käänsi kylkeä. 

Illallinen valmistumassa...

Nämä olivat ainoita häiritseviä yökavereita. Onneksi pysyttelivät lähellä Santtua, joka heistä tykkää.

Olimme aivan Macchapucchren vieressä.

Rajalla

Joku voima on jalkani vienyt

läpi seutujen lumottujen.

Mitä koskaan ennen en tiennyt,

nyt näen sen hämmästyen.

Joka päivä näen: miten syvä

on kauneus tämän maan.

Yhä kasvava, lisääntyvä,

yhä vaihtuva muodoissaan.

Niin hetkinä herkimpinä

saan nähdä sieluun sen.

Valon nähdä leviävänä

läpi mullan ja kivien.

Joku värisevä kuutamonhetki

vie ovelle maailmain,

joiden edessä ihmisen retki

on häilyvä varjo vain.

---

Saima Harmaja

Gurung-kylä

Aamupala

Kanat söivät rippeet.

Matkaan...

(Vaarini maalaama taulu tulee taas mieleen...)

Välillä läpi isojenkin kylien. Kylissä usein seuraamme liittyi joukko lapsia ja aikuisia. Vähintään kaikki kerääntyivät talojensa edustoille meitä katsomaan. Ja aina hymyilemään! 

Karnali-tamma

Potee, joukon johtaja

Mustang, kuopus

Seti

Riippusiltoja ylitimme useampaan kertaan.

Kun ilta koitti, istuimme tähtitaivaan alla. Oli lähes täysikuu ja kuutamo valaisi lumihuiput melkein aavemaisesti. Joimme teetä ja juttelimme. Minttu halusi kuulla tarinoita äidin ja isän lapsuudesta (mikä teidän lapsuudessa oli parasta, kysyi hän) ja yhteisistä matkoista. Santtu halusi tietää, mitä tai millaisia olentoja maailmankaikkeuteen tulee meidän ihmisten jälkeen. Siiri nukahti kippuralle syliini. Onnellinen hetki.

Joskus lasten kasvattaminen tuntuu liian vastuulliselta ja pelottavalta tehtävältä. Tuntuu, että iloitsen joka päivästä, kun he ovat päivän vanhempia. En siksi, että he olisivat isompia, vaan siksi, että näin pitkälle on päästy turvallisesti. Olen liian huolestunut. En osaa luottaa ja kuvittelen liian monen asian riippuvan minusta. Joskus osaan nauttia siitä, mitä on juuri nyt. Tässä on hyvä, kiitos juuri tästä ajasta ja hetkestä.

Kiitos kun saan tässä olla

kiitos kun saan levähtää.

Kiitos kun saan voimaa jolla

opetella elämää.

Anna-Mari Kaskinen

(c) Santtu

(c) Santtu

(c) Santtu

Siirin Karnali-tamma juoksi viimeisenä yönä takaisin kotitalliin, noin kuuden tunnin hölköttelymatkan päähän! Onneksi Karnali löysi kotiin, eikä jäänyt matkan varrelle harhailemaan. Viimeinen päivä meni sitten joko vuorotellen ratsastaen tai Minttu ja Siiri kummatkin Poteen selässä. 

Läpikuultavia asioita,

rakastetun sydän, lapsen hymy,

hevosen silmät.

Kumarrun ja poimin ne, sieluni

kiviseen arkkuun,

löydettäviksi.

Matti Paloheimo

Välillä toki jalkauduttiin ja ihmeteltiin joko luontoa tai kylien touhuja.

Loma jatkui trekin jälkeen vielä Pokharassa, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.