Kivenhakkaajanuoret

Kävin taas Mahadev Besissä, "kivenhakkaajakylässä". Lähetysseura tukee 18 nuoren jatko-opintoja, jotta he saisivat ammatin ja työpaikan eikä heidän tarvitsisi tehdä raskasta ja vaarallista kivenhakkuutyötä. (Olen kirjoittanut kylästä aika montakin kertaa täällä blogissa.)

Juhlistimme työpaikan saanutta Kamal-poikaa. Kamal on niin ihana, että melkein suren sitä, ettei hän ole enää kummiohjelmassa mukana! Mutta hyvän työpaikan hän sai ja tämä poika etenee varmasti vielä vaikka mihin.

(Sivuseikka: Jos on tottunut katsomaan Nepalin karttaa, kääntää vaistomaisesti Suomenkin kartan tällä tavoin kuin Kamal.)

Pidimme "kerhoa" (perustimme tammikuussa nuorille oman kerhon, jonka puitteissa he tapaavat ja voivat keskustella ja jakaa asioita, pelata, askarrella tai pitää muuten hauskaa). Tänään vetonaulana oli muistipeli. Puheenjohtajan toimi Pradeep, joka oli suunnitellut päivän ohjelmaksi vitsien kertomisen ja laulamisen. Niin sitten teimme.

Sanjaya ja Pradeep

Samana päivänä sattui olemaan dahi-jiura khane din, eli päivä jolloin syödään jugurttia ja hakattua riisiä. Tarjosin sitten päivän kunniaksi kaikille jugurttia riisihiutaleilla.

Tuli mieleen samainen päivä kahden vuoden takaa. Päivää voi muistella täällä.

Tapasin myös Mahadev Besin näkövammaisia kummioppilaitamme.

Kerhon kokoontumisen jälkeen kävelin joenvarteen, jossa kivenhakkuutyötä tehdään.

Abina oli heti kerhon jälkeen sännännyt hakkaamaan kiviä. (Tapasin Abinan ensimmäistä kertaa. Hän on hakenut mukaan kummiohjelmaan.)

Kokeilin itsekin kivenhakkaamista. Ensimmäinen tuntemus oli yllätys siitä, että kivet todella menevät rikki vasaralla hakkaamalla. Hakkasin kiviä viisi tuollaista rengallista. Illalla kyllä tunsin ranteessani tehneeni jotakin erilaista. (Ja ilmeisesti nuo kauniisti ohimoilla pullottavat verisuonet kertovat jotain ponnistelusta...)

Kumminuoremme Laxmi näyttää kasaa, jonka on hakannut yhdessä äitinsä kanssa. 12-tuntisen päivän palkka on noin 1,5 €.

Ei voi olla miettimättä sitä, että nuo kuvissa näkyvät pylväät kannattelevat siltaa, joka menee joen yllä. Siltaa pitkin matkustavat mm. kaikki Kathmandusta Pokharaan kulkevat turistit - tai ylipäätään Kathmandusta länteen maanteitse kulkevat. Harva varmaan tietää, mitä sillan alla tapahtuu ja millaisissa oloissa siellä eletään.

Paluumatkalla takaisin laaksoon noustessamme (siis ensin noustaan, sitten laskeudutaan) en voinut olla nappaamatta kuvaa maisemasta. Sumuiset vuoret.