Meinasin kirjoittaa, että "parasta ihmisen elämässä on oma sisko". Sitten mietin, että äh, ovathan veljet - ja vielä kaksosvelikin - ihan parasta elämässä. Ja tietysti äiti. Ja oma perhe. Niin että ei laiteta mitään järjestystä nyt tähän, vaan aloitetaan alusta:
Parhaita asioita ihmisen elämässä on oma sisko. Ainakin jos sattuu omistamaan sellaisen siskon kuin minä.
Ei, en ole juuri saanut häneltä pakettia Nepaliin enkä kyllä edes sähköpostia (mrh). Mutta hän on mielessäni joka päivä. Ja jostakin syystä oma kuopukseni on tällä hetkellä aivan hänen näköisensä:
Jaa, myönnettäköön, ettei yhdennäköisyys ole aivan ilmeinen. Siksi olenkin pähkäillyt, miksi juuri nyt minusta Siiri näyttää aivan isosiskoltani ja olen päätynyt tähän teoriaan: Siiri on juuri sen ikäinen, kun siskoni oli silloin, kun minä täytin yksi vuotta. Olen varmasti juuri noussut pystyyn (minähän en kai kävellyt vielä yksivuotispäivänäni, synnyinhän kaksi kuukautta etuajassakin) ja olen koko yksivuotiaan tomeruudella ja hartaudella katsonut ihaillen siskoani ja vaikka en sitä muistakaan, on hänen olemuksensa piirtynyt muistiini kaikella tarkkuudella. Olen varma, että neljä ja puolivuotiaassa Siirissä ja neljä ja puolivuotiaassa siskossani on/oli paljon samaa. Ainakin he molemmat kävivät kansainvälistä koulua ja varmaan pitivät samoista asioista.
Tarvitaan ehkä äitiä todistamaan tämä teoria.
Niin ja sisko. Lähetä taas paketti sähköpostia! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti