Lauantai-ilta. Vein juuri Kuopuksen yökyläsynttäreille. Hän puhkui iloa ja jännitystä. Tein sen jälkeen pienen kävelyn Luckyn kanssa. Täällä on yhä todella kuuma, mutta parina viime päivänä emme ole enää olleet hiestä jatkuvasti aivan likomärkiä. Sää taitaa toivottavasti taas pikkuhiljaa alkaa viiletä.
Aamulla olimme kannustamassa Esikoista ja Keskimmäistä heidän koripallokauden loppuottelussa. Molemmat palkittiin parhaina pelaajina. Pelien ajan Kuopus kiipeili ystäviensä kanssa puussa.
Eilinen ilta venyi myöhäiseksi koulun Harvest Festissä -sadonkorjuujuhlassa- joka on yksi vuoden kohokohtia. Esikoinen voitti yhdestä kilpailusta kakun, jonka suunnittelimme syövämme tänään aamukahvin kanssa. Koripallopelin vuoksi emme kuitenkaan ehtineet syödä kakkua, vaikka Kuopus kattoi pöydänkin kauniisti. Häntä harmitti: "Miksei meillä voi koskaan olla rentoja aamuja, jolloin ei mennä mihinkään?" Osuva kysymys.
On ollut vähän turhan kiire viime kuukausina. Ensi viikko taitaa olla kahteen kuukauteen ensimmäinen viikko, ettemme kumpikaan (toivottavasti!) matkusta minnekään. Heikki on viime viikot ollut lähes kokonaan poissa; kahteen kertaan matkalla Mauritaniassa ja lisäksi työmatkoilla täällä Senegalissa. Minä reissaan taas ensi viikon jälkeen vajaaksi viikoksi Pohjois-Senegaliin.
Olen viime aikoina pohtinut kovasti elämää ja minuutta. Minä, yleensä niin positiivinen ihminen, olen taipunut negatiivisuuteen ja räjähdellyt vastaantulijoille milloin mistäkin asioista. Kerroin jotakin pohdinnoistani yhdelle rakkaalle ystävälleni Suomessa, ja hän osasi heti sanoittaa ajatukseni ja jatkaa niitä viisaasti. Yksi ystävä täällä, naapurimme, tuo meille lähes joka viikko höyryävän kattilallisen miso-keittoa. Minne joutuisimme ilman ystäviä ja kaikkia rakkaita ihmisiä! Joskus kyllä tarvitaan toista ihmistä palauttamaan oma elämä raiteille. Tai ehkä aina.
Maailma on hyvä.
 |
| Esikoinen joutui "vankilaan" yhtenä Harvest Festin ohjelmanumerona. |
 |
| Kuopuksen jengiä |
 |
| Keskimmäinen, koripallotähti |
 |
| Koulun Senegal-päivä |
 |
| Työpalavereja... |
Kyläelämää:
Ja tässä se lupaamani ohje. Kiitos Ystävälle Suomessa!
Anni <3
VastaaPoistakiitos näisä sinun kirjoituksista. Minä flunssaisena vietän aikaa sohvalla ja oli kerrankin mahdollisuus rauhassa lukea tekstejäsi. Minua aina vaan jaksaa hämmästyttää miten samanlaisia pohdintoja mielissämme käymme, vaikka asumme maailman toisilla puolin. Ehkä myös samanikäinen lapsikatras tuo samankaltaisia ajanjaksoja. Suomessakin elämä tuntuu välillä liiankin täydeltä: kaikilla lapsilla harrastuksia ja menoja jo paljon, omassa työssä vastuu lisääntyy ja tuo mukanaan uusia tilanteita ja haasteita. Koin itsekin nyt syksyllä vaiheen, jossa en välillä enää tunnistanut itseäni niin kiukkuinen ja turhautunut olin. Lepo ja loma lasten kanssa auttoi ja palautti omaan rauhalliseen tilaan.
Tuo ohjehan on kyllä hieno, kiitos kun jaoit sen.
Varjelusta sinne teille koko perheelle,
lähettää kurssitoverisi Satu
Voi Satu, kiitos! <3
PoistaIhana kun jaksoit ja ehdit kommentoida. Tosi ihana kuulla kaikki ja tuokin, että pääsit siitä turhautumisvaiheesta yli. Niin hienoa ja antaa itsellekin perspektiiviä siihen, että kyllä näidenkin esteiden yli vielä päästään. On se niin totta, että elämä tuo monenlaisia haasteita eteen. Itse olen miettinyt, että jotenkin nyt sitä huomaa, ettei kaikesta enää selviä niillä "nuoruuden" totutuilla tavoilla, vaan oon joutunut pohtimaan uusia selviytymiskeinoja ja sitä, miten itse jaksan. Toki tähän on vaikuttaneet myös muutot, kun joutuu aina uudestaan löytämään ne omat jutut. Toisaalta, perusasiat on ne samat, niinkuin säkin sanoit, asui sitä sitten Skandinaviassa tai Afrikassa!
Kaikkea hyvää ja varjelusta myös teidän koko perheelle. Ollaan yhteydessä!