Muutimme Suomesta ulkomaille pari kuukautta vajaa kuusi vuotta sitten. Esikoisemme oli silloin viisivuotias.
Lapset ovat koko ajan opiskelleet kukin omassa tahdissaan suomalaisessa Kulkuri-koulussa, esikoinen jo yli viiden vuoden ajan, Kuopuksella on nyt menossa "Suomi-opintojen" toinen vuosi.
Aina ei ole ollut aivan helppoa motivoida lapsia tekemään Suomi-koulun tehtäviä, sillä heillä on jo muutenkin pitkät koulupäivät ja läksyjä. Toisinaan minut yhä pysäyttää ajatus siitä, etteivät lapsemme ole käyneet päivääkään suomalaista koulua ja että heille esimerkiksi ajatus lyhyistä koulupäivistä tai kouluruuasta, joka on kaikille lapsille sama, on hyvin vieras ja suorastaan outo.
Heille arkipäivää on englanti, repussa kulkevat välipala- ja lounaslaatikot vesipulloineen (joita Senegalin kuumuudessa tarvitaan useampia), tiukka kuri, opettajien puhutteleminen "rouva+sukunimi", koulupäivä 7:55-15:15 joka päivä, kerhot koulun jälkeen, lukuisat erilaiset teemapäivät, kirjasto, kännykättömyys jne. Me vanhemmat olemme myös koulun toiminnassa mukana ja vietämme paljon aikaa koululla. Koulu on, kyllä, eräänlainen yhteisömme täällä.
Verkkokoulussa on tänä vuonna aiheena Suomi ja suomalaisuus, Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi.
Keskimmäinen teki äsken verkkokoulun tehtäviä ja törmäsi kysymykseen:
Tunnetko sinä itsesi suomalaiseksi?
- Kyllä
- Joskus
- Ei
- En osaa sanoa
Jäin hänen olkansa taakse vilkuilemaan, mitä hän vastaa. Hiiri liikkui ensin kohtaan "Ei", jonka hän kuitenkin muutti "Joskus". Olin jälleen vähän yllättynyt, vaikka ei kai asiassa enää ole mitään yllättävää. Kysyin kuitenkin, miksi hän valitsi "Joskus".
"Valitsin joskus, koska kyllä joskus tunnen itseni suomalaiseksi. Joskus kuitenkin tunnen itseni nepalilaiseksi, joskus senegalilaiseksi ja aika usein en-minkään-maalaiseksi."
Kuopus valitsi kyseisessä tehtävässä "En osaa sanoa".
Esikoinen puolestaan selkeän "Kyllä".
Esikoinen puolestaan selkeän "Kyllä".
ps. Tekstiäni aiheesta, mitä kaipaan Suomesta, on käytetty suomalaisissa aikakausilehdissä Fazerin Suomi 100-kampanjassa. Onkohan kukaan huomannut tekstiä, jossa kaivataan suomalaisia metsiä Saharan autiomaassa?!
| Turistit vai kalat vedessä? |
| Kalat? |
Luin koko blogin kirjoitukset alusta asti muutamassa päivässä (yössä ;)). Erittäin mielenkiintoinen ja monenlaisia ajatuksia ja tunteita herättävä kokonaisuus. En oikein osaa edes sanoiksi pukea niitä. Ehkä kommentoin myöhemmin lisää.
VastaaPoistaNyt vaan odottelen lisää kertomuksia Senegalista ja arjestanne ja työstänne siellä :)
Sari
Kiitos, tosi ihana kuulla ja jännityksellä odotan sun kommentteja! Wau, aika mahtavaa, että olet lukenut kaikki kirjoitukset läpi, huh, pitäisi ehkä itsekin tehdä sama ja reflektoida omaa elämää!
PoistaHyvää joulunodotusta sinulle!