Kansainvälisessä koulussa sen huomaa,
kulttuurien kirjon. Stereotyyppejä mukaellen amerikkalaiset haluavat testata
lapsia kaikessa koko ajan, britit toivovat kilpailuhenkisyyttä ja kykyjen
mukaisia tasoryhmiä, korealaiset tahtovat enemmän työtä ja kotitehtäviä sekä
lisää toistoa ja ranskalaiset vannovat yhä ulkoaoppimiseen. Minä, suomalaisena,
toivon ennen kaikkea kannustavaa ja oppimaan innostavaa ilmapiiriä, jonka
jälkeen uskon oppimisen tapahtuvan lähes luonnostaan.
Kulttuurierot ovat mielenkiintoisia, mutta
samaan aikaan olen väsynyt siihen, miten epäkohtia selitetään kulttuurilla,
jotta niihin ei tarvitse puuttua. Niin lasten väsymiseen liiallisiin
koulutehtäviin kuin maassa tapahtuvaan korruptioon esitetään selitykseksi
kulttuuria. Aggressiivisen keskustelutyylin katsotaan kuuluvan kulttuuriin
samoin kuin tiettyjen ihmisryhmien sortamisen.
Toki ne kulttuuriin kuuluvatkin. Mutta miksi
niin usein ajattelemme, ettei kulttuuria koskaan saisi muuttaa? Kiteytyykö
tässä ihmisen perustarve vastustaa muutosta ja kulttuuri on se viimeinen, joka
saisi muuttua? Vaikka samalla tiedämme, että kulttuurit ovat joka tapauksessa
jatkuvan muutoksen tilassa.
Minusta me suomalaiset voimme tässä hieman
kehua itseämme. Kaukaa katsottuna näen, että Suomessa pystytään muuttamaan
totuttuja tapoja, jos uudet tavat nähdään paremmiksi. Omaa toimintaa voidaan
arvioida (kriittisyyden taidamme osata kehumista paremmin!). Me suomalaiset harvoin
kätkeydymme sen taakse, että ”no kun kulttuuri on tämä”; päinvastoin niistä
kulttuurimme huonoista puolista laskemme itse leikkiä.
Suomessa ehkä oman kulttuurin tuntemus ja
arvostus on löyhempää. Kaikki kuitenkin perustuu oman pohjan tuntemiselle ja
sen jälkeen avoimuudelle ja dialogille. Ei mustavalkoiselle oikealle ja väärälle
tai oikeassa olemiseen ja väärässä olemiseen. Kriittiselle, rakentavalle
keskustelulle siitä, mitä haluamme säilyttää ja ylläpitää ja mistä ehkä
voisimme päästää irti tai kokeilla uutta toimintatapaa.
Uutta ajattelua kannattaa sysätä liikkeelle,
niin omassa kuin vieraassakin kulttuurissa. Näkökulman muuttaminen on yleensä
mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti