Oi kulttuuri, kulttuuri

Kansainvälisessä koulussa sen huomaa, kulttuurien kirjon. Stereotyyppejä mukaellen amerikkalaiset haluavat testata lapsia kaikessa koko ajan, britit toivovat kilpailuhenkisyyttä ja kykyjen mukaisia tasoryhmiä, korealaiset tahtovat enemmän työtä ja kotitehtäviä sekä lisää toistoa ja ranskalaiset vannovat yhä ulkoaoppimiseen. Minä, suomalaisena, toivon ennen kaikkea kannustavaa ja oppimaan innostavaa ilmapiiriä, jonka jälkeen uskon oppimisen tapahtuvan lähes luonnostaan.

Kulttuurierot ovat mielenkiintoisia, mutta samaan aikaan olen väsynyt siihen, miten epäkohtia selitetään kulttuurilla, jotta niihin ei tarvitse puuttua. Niin lasten väsymiseen liiallisiin koulutehtäviin kuin maassa tapahtuvaan korruptioon esitetään selitykseksi kulttuuria. Aggressiivisen keskustelutyylin katsotaan kuuluvan kulttuuriin samoin kuin tiettyjen ihmisryhmien sortamisen.

Toki ne kulttuuriin kuuluvatkin. Mutta miksi niin usein ajattelemme, ettei kulttuuria koskaan saisi muuttaa? Kiteytyykö tässä ihmisen perustarve vastustaa muutosta ja kulttuuri on se viimeinen, joka saisi muuttua? Vaikka samalla tiedämme, että kulttuurit ovat joka tapauksessa jatkuvan muutoksen tilassa.

Minusta me suomalaiset voimme tässä hieman kehua itseämme. Kaukaa katsottuna näen, että Suomessa pystytään muuttamaan totuttuja tapoja, jos uudet tavat nähdään paremmiksi. Omaa toimintaa voidaan arvioida (kriittisyyden taidamme osata kehumista paremmin!). Me suomalaiset harvoin kätkeydymme sen taakse, että ”no kun kulttuuri on tämä”; päinvastoin niistä kulttuurimme huonoista puolista laskemme itse leikkiä.

Suomessa ehkä oman kulttuurin tuntemus ja arvostus on löyhempää. Kaikki kuitenkin perustuu oman pohjan tuntemiselle ja sen jälkeen avoimuudelle ja dialogille. Ei mustavalkoiselle oikealle ja väärälle tai oikeassa olemiseen ja väärässä olemiseen. Kriittiselle, rakentavalle keskustelulle siitä, mitä haluamme säilyttää ja ylläpitää ja mistä ehkä voisimme päästää irti tai kokeilla uutta toimintatapaa.

Uutta ajattelua kannattaa sysätä liikkeelle, niin omassa kuin vieraassakin kulttuurissa. Näkökulman muuttaminen on yleensä mahdollisuus.