Menin hakemaan lapsia koulusta, kuten tavallista. Kaikkien kolmen päivät ovat yhtä pitkiä ja ne alkavat ja päättyvät samaan aikaan. Lapset eivät kulje koulumatkoja yksin, eivät ole koskaan kulkeneet, sillä ovat koulutiensä tähän asti käyneet Kathmandussa ja Dakarissa.
Jäimme koululle, kuten tavallista. Keskimmäisellä oli lentopallotreenit, Esikoisella alkaisi tunnin päästä koripallotreenit ja väliajan hän tekisi kirjastossa läksyjä, kuten tavallista. Kuopuksella ei ollut sinä päivänä harrastuksia, mutta hän jää aina mielellään leikkimään koululle kavereiden kanssa, sillä koulupäivän aikana ei juuri ole leikkiaikaa.
Kuopus oli luokkaretkellä syönyt madd-hedelmiä. Hedelmiä kutsutaan myös nimillä saba tai zaban. Kyseessä on villinä (myös toki viljeltynä) kasvava länsiafrikkalainen liaanimainen puu, joka ennen sadekautta tuottaa hedelmiä. Hedelmät ovat varttuneet puussa yli vuoden. Kasvia käytetään erilaisissa rituaaleissa, sillä sillä uskotaan olevan taikavoimia. Hedelmä on kurttuinen, ja täynnä suuria siemeniä. Siemeniin tarttuneesta hedelmälihasta valmistetaan mehuja ja hilloja. Tavallisin käyttötapa on kuitenkin siementen imeskely.
En ollut ennen edes huomannut maddeja. Vasta kun Kuopus asiasta huomautti, tajusin, että niitä myydään pienissä kojuissa; ei muiden hedelmien joukossa vaan erikseen. "Koju" on siis useimmiten liikuteltava tai ei-liikuteltava pöytä, pöytäliina ja myyjä. (Tai toki aina ei tarvita pöytääkään.) Kävimme Kuopuksen pyynnöstä ostamassa maddeja välipalaksi. Dakarissa asuessa on hauskaa, että kaikenlaiset kojut ovat käden ulottuvilla. Kadun varsilta voi ostaa lähes mitä tahansa hammasharjoista elektroniikkaan ja puheaikaan. Toisaalta, kun juuri jotakin tiettyä tarvitsisi, ei sen tuotteen myyjää tietysti meinaa nähdä missään. Mutta madd-myyjä, harvahampainen vanhus, löytyi kysymällä kulman takaa. Hän oli asetellut hedelmien suojaksi pienen varjonkin. Ostin kymmenen hedelmää ajatellen meidän syövän useamman. Vanhus hörisi tyytyväisenä ja pistikin sitten käyntimme jälkeen kojunsa kasaan. Päivän myynti oli sillä kuitattu, sillä tajusin vasta jälkeenpäin, että yhdessä hedelmässä on imeskeltäväksi monta kymmentä suurehkoa siementä. Lisäksi hedelmäliha on hyvin kirpeää ja hapanta. Imeskelin itse kolme siementä, mikä oli tarpeeksi. Söimme kaikki neljä (Heikki on työmatkalla) yhdessä melkein yhden kokonaisen hedelmän. Saimme siis maddeja ainakin viikon tarpeiksi.
Hedelmän kanssa on happamuuden takia oltava sokeria, paikalliset käyttävät myös suolaa (tähän en ole oppinut, Nepalissakin syötiin vesimelonia suolan kanssa). Hedelmien ostamisen jälkeen suuntasimme sokerikaupoille kätevästi toiselle puolelle tietä. Palasimme koululle, valitsimme pöydän, aloimme imeskellä maddeja ja Kuopus teki läksyt. Vahdin ainoastaan sokeria, ettei kävisi niin, että Kuopus syö sokeria hedelmän kanssa eikä toisinpäin. Ilman sokeria syötynä tosin madd toi ainakin minulle melkein kyyneleet silmiin happamuuden takia.
Kaunis ja ihana maanantai-iltapäivän hetki. Maddit, Kuopus ja minä. Hengitin ja olin onnellinen.
Jäimme koululle, kuten tavallista. Keskimmäisellä oli lentopallotreenit, Esikoisella alkaisi tunnin päästä koripallotreenit ja väliajan hän tekisi kirjastossa läksyjä, kuten tavallista. Kuopuksella ei ollut sinä päivänä harrastuksia, mutta hän jää aina mielellään leikkimään koululle kavereiden kanssa, sillä koulupäivän aikana ei juuri ole leikkiaikaa.
Kuopus oli luokkaretkellä syönyt madd-hedelmiä. Hedelmiä kutsutaan myös nimillä saba tai zaban. Kyseessä on villinä (myös toki viljeltynä) kasvava länsiafrikkalainen liaanimainen puu, joka ennen sadekautta tuottaa hedelmiä. Hedelmät ovat varttuneet puussa yli vuoden. Kasvia käytetään erilaisissa rituaaleissa, sillä sillä uskotaan olevan taikavoimia. Hedelmä on kurttuinen, ja täynnä suuria siemeniä. Siemeniin tarttuneesta hedelmälihasta valmistetaan mehuja ja hilloja. Tavallisin käyttötapa on kuitenkin siementen imeskely.
En ollut ennen edes huomannut maddeja. Vasta kun Kuopus asiasta huomautti, tajusin, että niitä myydään pienissä kojuissa; ei muiden hedelmien joukossa vaan erikseen. "Koju" on siis useimmiten liikuteltava tai ei-liikuteltava pöytä, pöytäliina ja myyjä. (Tai toki aina ei tarvita pöytääkään.) Kävimme Kuopuksen pyynnöstä ostamassa maddeja välipalaksi. Dakarissa asuessa on hauskaa, että kaikenlaiset kojut ovat käden ulottuvilla. Kadun varsilta voi ostaa lähes mitä tahansa hammasharjoista elektroniikkaan ja puheaikaan. Toisaalta, kun juuri jotakin tiettyä tarvitsisi, ei sen tuotteen myyjää tietysti meinaa nähdä missään. Mutta madd-myyjä, harvahampainen vanhus, löytyi kysymällä kulman takaa. Hän oli asetellut hedelmien suojaksi pienen varjonkin. Ostin kymmenen hedelmää ajatellen meidän syövän useamman. Vanhus hörisi tyytyväisenä ja pistikin sitten käyntimme jälkeen kojunsa kasaan. Päivän myynti oli sillä kuitattu, sillä tajusin vasta jälkeenpäin, että yhdessä hedelmässä on imeskeltäväksi monta kymmentä suurehkoa siementä. Lisäksi hedelmäliha on hyvin kirpeää ja hapanta. Imeskelin itse kolme siementä, mikä oli tarpeeksi. Söimme kaikki neljä (Heikki on työmatkalla) yhdessä melkein yhden kokonaisen hedelmän. Saimme siis maddeja ainakin viikon tarpeiksi.
Hedelmän kanssa on happamuuden takia oltava sokeria, paikalliset käyttävät myös suolaa (tähän en ole oppinut, Nepalissakin syötiin vesimelonia suolan kanssa). Hedelmien ostamisen jälkeen suuntasimme sokerikaupoille kätevästi toiselle puolelle tietä. Palasimme koululle, valitsimme pöydän, aloimme imeskellä maddeja ja Kuopus teki läksyt. Vahdin ainoastaan sokeria, ettei kävisi niin, että Kuopus syö sokeria hedelmän kanssa eikä toisinpäin. Ilman sokeria syötynä tosin madd toi ainakin minulle melkein kyyneleet silmiin happamuuden takia.
Kaunis ja ihana maanantai-iltapäivän hetki. Maddit, Kuopus ja minä. Hengitin ja olin onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti