Ah, te muut suomalaiset olette kai tottuneita tähän marras-joulukuun pimeyteen. Minä en. En valita - pimeys on myös ihanaa, tunnelmallista ja eksoottista, vaikka kieltämättä vähän väsyttävää. En tosiaan enää niin monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen muistanut, miten säkkipimeää Suomessa on tähän aikaan vuodesta! Huh.
Kuvaavaa on ehkä se, että Lucky pelkää pimeää. Olihan Senegalissakin pimeää, ja hyvinkin pimeää ilman monenlaisia keinovaloja, mutta siellä pimeä kuuluu yöhön, jolloin ei yleisesti ottaen enää liikuta missään (paitsi hetken aikaa alkuillasta). Siksi meidän kellomme kääntyvät heti pimeän laskeuduttua "on aika mennä nukkumaan" -asetukselle. Ja Suomessahan tähän aikaan vuodesta silloin, kun meillä tämä asetus loksahtaa päälle, on kello about 15:30 iltapäivällä!
Afrikan pimeyteen liittyy lisäksi lämpö, yleisesti ottaen. Pimeys ja lämpö on aivan erilainen yhdistelmä kuin pimeys ja kylmyys.
Veljeni lähetti yhtenä arkiaamuna kuvan itsestään saatesanoilla "peilikuvani matkalla Helsinkiin". Kun ulkona näkyy pelkkä musta säkki, näyttää tosiaan siltä, kuin peilikuvat olisivat matkalla. Tämä peilikuva-ajatus on minusta vähän runollinen ja siitä voi vetää monenlaisia ajatuksia.
 |
| Minä vai peilikuva? Kuva otettu eilen junassa klo 07:15. |
juna liikkuu jo
Minä jään.
Vedän henkeä
Juon kahvia
Käperryn lämpimiin ajatuksiin
~
Pimeys
Kuva heijastuu ikkunasta
Pimeys ei ota vastaan
vaan sanoo: lähetän sinut takaisin
itsellesi
Löydä se
Älä juokse pakoon
Valo ottaa avosylin vastaan
Lämpimänä.
Ei pakota
kohtaamaan itseäsi.
 |
| Onko siellä järvi vai mitä siellä on? Huh tätä pimeää! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti