Päähenkilö

Astiat käyttöön suoraan tiskikoneesta ja puhtaat vaatteet päälle pyykkinarulta. Onko huonoa arjen hallintaa, jos astiat ja vaatteet eivät välissä käy puhtaina ja viikattuina kaapissa vai onko ajankäyttö päinvastoin silloin tehokkaampaa? Tein merkintöjä kalenteriin tammikuulle ja hätkähdin, miten täynnä tammikuun päivät jo kalenterin mukaan olivat ja merkinnät jatkuivat melko pitkälle kevääseen. Jäin jälleen pohtimaan samaa kysymystä: olenko onnistunut tehokkaasti suunnittelemaan tulevan kevään vai olenko tehnyt itsestäni turhan kiireisen jättämättä aikaa luovuudelle ja sattumanvaraisille muutoksille?

Rakastan afrikkalaisen perinteen mukaista aikakäsitystä, jossa aika ei ole lineaarisesti edessä ja takana, vaan ympärillämme. Silloin aikaa ja sen käytön tehokkuutta ei tarvitse mitata, vaan aika vain on. Meitä varten.

Eihän tuohon tilaan tahdo päästä, kun kalenteri täyttyy deadlineista ja tiskikone jää tyhjentämättä. Mutta joskus voi auttaa ajatus siitä, että olemme oman elämämme pääesiintyjiä, mutta emme käsikirjoittajia. Minusta on helpottavaa katsoa hieman ahdistavan täyttä kalenteria sillä ajatuksella, että tässä on minun elämäni kevään 2020 jonkinlainen luonnos, jonka mukaan elämääni ”näyttelen”, mutta joku muu sen lopullisen näytelmän kulun kuitenkin käsikirjoittaa. Tässä häärään kuin ahkera muurahainen, mutta lopulta en elämän kulkuun voi vaikuttaa.

Vaikka kuinka suunnittelisin päivät tehokkaiksi, en ehkä saakaan niin paljoa aikaan kuin haluaisin - ja toisin päin. On hyvä antaa käsikirjoittajalle tilaa. Tämä ajatus auttaa pääsemään hieman lähemmäksi sitä, että aika on ympärillämme eikä sen käyttöä tarvitse mitata.

Elämän käsikirjoittajaa voi oman vakaumuksen mukaan ajatella Jumalana tai Sattumana, mutta yhtä kaikki se vaikuttaa emmekä voi joka asiaa elämäämme suunnitella. Ja toisaalta itsensä ajatteleminen oman elämän päähenkilönä voi olla sivurooliin tottuneelle voimaannuttavaa.

Kiireetöntä uutta vuotta!