Mustikoita!

Puolisoni viimeisenä lomapäivänä – eilen – olimme poimimassa mustikoita. Tämän vuoden mustikkasato on tosiaan runsas. Kannattaa mennä metsään, jos ei ole siellä vielä käynyt!

Keskustelimme tulevasta sekä vähän menneestä. Puolisoni kertoi olevansa kovin innoissaan töiden alkamisesta ja tyytyväinen kuluneeseen lomaan. En malttanut olla vähän kaivelematta ja yritin kysellä, tunteeko hän oikeasti niin positiivisia tunteita sekä menneestä että tulevasta, vai onko hän vain päättänyt tuntea niin.

Voiko omia tunteita valita? Eipä niitä voi, mutta tunteisiin suhtautumisen voi. Puolisoni sanoi kokevansa muitakin tunteita työn alkamiseen ja kuluneeseen lomaan liittyen, mutta päällimmäisenä edellämainittuja, ja siksi hän valitsee ajattelevansa niitä, eikä muita, mahdollisesti ikävämpiä tunteita. Ikävämpiäkään tunteita ei ole syytä haudata, mutta voi valita, mihin keskittyy. Lisäksi tärkeämpää on varmastikin opetella tietoisuutta omista tunteista tällä hetkellä, kun ne tapahtuvat. Aiemmin elettyihin tunteisiin sekoittuu muistoissa muitakin asioita.

Mieleeni tuli ”Tunneäly”-kirjasta kauan sitten lukemani viisaus:

Vanhan japanilaisen tarinan mukaan sotaisa samurai vaati kerran zen-opettajaa selittämään, mitä taivas ja helvetti tarkoittivat. Munkki kuitenkin vastasi pilkallisesti: ”Sinä olet pelkkä moukka, ei minulla ole aikaa tuollaisille.” Loukkauksesta raivostunut samurai veti miekkansa tupesta ja huusi: ”Voisin tappaa sinut palkaksi röyhkeydestäsi.”

”Tuo”, vastasi munkki tyynesti, ”on helvetti.”

Samurai, joka hämmästyi tajutessaan, kuinka osuvasti munkki oli hänen raivoaan kuvannut, rauhoittui, työnsi miekkansa tuppeen ja kiitti kumartaen munkkia tämän opetuksesta.

”Ja tuo”, munkki sanoi, ”on taivas.”

Tätä muistellessani kuulin puolisoni valituksen kauempaa mättäältä. Häntä oli alkanut ahdistaa yhtäkkinen kiireen tuntu (kello oli jo paljon) ja mustikoiden valtava määrä. Emme mitenkään ehtisi poimia edes tämän rinteen mustikoita talteen. Rauhoittelin häntä, ettei metsään jäävistä mustikoista ollut syytä ahdistua. Ja lopuksi nauroimme yhdessä sille, miten hän muutamassa sekunnissa siirtyi leppoisasta, positiivisesta olotilastaan mustikoiden aiheuttamaan ahdistukseen.

”Elämän myös kuuluu tuntua”, lisään itse zen-opettajan opetukseen.