Onnellisuus?

 Jouduin ottamaan uudelleen käyttöön kerrastot, villapipon ja toppatakin. Huhtikuun puolenvälin lämpimät säät innostivat jo kevätvaatteiden käyttöön, mutta vapun lähestyessä sää kylmeni takaisin talvilukemiin, tai siltä ainakin tuntui. Eilen aamulenkillä lähimetsässä koiran kanssa alkoi sataa lunta sakeasti. Ehkä katsoessani Senegalista mukaanottamaamme koiraa havahduin muistamaan aamulenkit Dakarissa: kuumuus ja lämmin tuuli, joka puolella oleva hiekka, minareettien huudot. Pysähdyin Senegalin tunnelmaan hetkeksi. Tunnelma toi mieleen myös, miten Dakarissa kaipasin Suomen metsiä ja raikkaita aamulenkkejä.

Onko niin, että ihminen herkästi kaipaa aina sitä, mitä ei ole juuri sillä hetkellä? Ja että onnellisuus olisi sitä, että ei kaipaisi muuta?

Luin juuri, että ihmisen aivoille on tyypillistä havainnoida paitsi sitä, kuinka hyviä valintamme ovat, myös sitä, millaisia ovat valinnat, joita emme tehneet. Mutkia hieman oikoen voisi sanoa, että olemme kehittyneet pohtimaan erilaisia tapoja elää ja pohtimaan eri valinnoista aiheutuvia vaikutuksia.

Jos olen päättänyt muuttaa takaisin Suomeen ja saan jälleen nauttia Suomen metsistä, mutta joudun hyväksymään myös toukokuun talvisen kylmyyden ja lumisateet, saanko haikailla takaisin Senegaliin vai en? Ehkäpä minä, tai kukaan muukaan, ei tarvitse haikailuun lupaa.

Pikemminkin voisi ajatella, että on rikkautta tunnistaa tilanteiden ja asioiden monet puolet. Voi puntaroida, mikä on lopulta tärkeää ja millä nyt ei ole niin väliä. Tähän puntarointiin ovat aivomme jopa erityisesti sopivat!

Mielestäni onnellisuus ei ole sitä, ettei kaipaisi muuta. Kaipauskin voi olla toivo paremmasta. Voisiko onnellisuus olla tietoisuutta tästä hetkestä, johon kuuluu toivottavasti iloa ja onnea, vaikka yhtä hyvin myös vähän kaipausta tai surua. Vaikka tähän hetkeen kuuluisi niin hyviä kuin ehkä huonojakin tehtyjä valintoja, ovat ne kaikki johtaneet juuri tähän. Ehkä toukokuisessa lumisateessa seisomiseen (jota kukaan ei kyllä kaipaa, eihän)!