Muuttumattomuuden ansa

 Kirjoitan tähän kolumniin elämänohjeen, joka saattaa olla luettavissa jossakin elämäntaito-oppaassa tai sitten ei, mutta minulle tämä on merkittävä ohje, sillä oivalsin sen itse. Lukeminen ja keskusteleminen antavat usein mahtavia oivalluksia, mutta paljon voi oppia myös tarkkailemalla ja - tietysti - oman elämänkokemuksen kautta.

Lapsena muistan tarkkailleeni yhden aikuisen käytöstä hieman etäämpää ja hänen loputtomalta tuntuvaa äksyilyänsä muille. Tulkitsin silloin hänen olevan kateellinen muille, katkeroituneen ja siksi käyttäytyvän ilkeästi. En koskaan saa tietää, osuiko lapsentulkintani lainkaan oikeaan ja mitä kaikkea muuta siihen kuvioon mahtoi liittyä, mutta muistan aina tuon aikuisen käytöksen jos itse olen vähällä sortua olemaan jostakin kateellinen.

Kannustan siksi tarkkailemaan sekä itseään ja muita. Mutta siihen ohjeeseen. Ohjeen voisi tiivistää ehkä näin: Älä pelkää muutosta muutoksen vuoksi, koska vaikka koettaisit pitää muuttumattomana sen kaiken minkä voit, voivat kaikki muut asiat ympärillä joka tapauksessa muuttua. Ja todennäköisesti niin tekevätkin.

Oivallukseni liittyi aikaamme ulkomailla ja siihen, mitä oletin ja odotin muiden olevan Suomessa. Kolmen vuoden jälkeen ne kahlitsevat odotukset lakkasivat. Toki ehkä siksi, että niistä oli tullut kaukaisia, mutta päätin yrittää käyttää samaa toisten vapauttamista omista odotuksistani myös lähellä oleviin.

Ei pitäisi olettaa muiden olevan jotakin, mitä he olivat eilen. Tämä antaa hienon vapauden muuttumiselle, niin omalle kuin muidenkin. Jos osaa vapauttaa toiset ihmiset odotuksista, joita kohdistan heihin itseni vuoksi, on yhtäkkiä aika vapaa. Paljon liittyy murhetta siihen, että odottaa toisten olevan jonkinlaisia tai tekevän jotakin, joka mahdollistaa jonkin asian – tai sen muuttumattomuuden – minussa.

Voin hyvin tunnustaa, että kohdistan kyllä paljonkin odotuksia läheisiini. Mutta kasvamisen polulla ollaan. Aika monessa tilanteessa koen vapautta, kun tietoisesti mielessäni päästän muut vapaiksi olemaan juuri sitä, mitä ovat ja sallin sen itsellenikin.