Ystävistä..

..Yhdet parhaimmat saimme luoksemme kahdeksi viikoksi. Lentokentällä taas koettiin niitä elämän parhaita hetkiä ystäviä hakiessamme, ja haikeimpia heitä sinne takaisin saattaessamme. Kahteen viikkon mahtui paljon ja nautimme joka hetkestä. On ihana viettää aikaa tuttujen, rakkaiden ihmisten kanssa.

Nyt olemme palanneet arkeen. Heikki on ehtinyt käydä kenttämatkalla ja minä pelätä "yksin" kotona rosvoja (hehe, ei nyt sentään, mutta muurilla kulkenut ja ikkunastamme sisään kurkkinut (ilmeisesti) kissa sai aikaan sellaisen varjon, että pelästyin kyllä toden teolla). Lapsilla on riittänyt ohjelmaa uuden jakson mukanaan tuomien uusien harrastusten parissa, tänään Halloweenin muodossa (teema jatkuu viikonloppuna) ja huomenna on taas koulussa kansainvälinen päivä. Suomi on valmiina! Minä olen istunut vanhempainilloissa, sillä niitä riittää aina näin uusien jaksojen alussa. Mutta näistä arkipuuhista lisää myöhemmin.

Nyt muistellaan vielä vähän viikon tai kahden takaisia aikoja:

Tervetuloseremoniat suoritettu :)

Ehkä vähän kyseenalaista laittaa heti toiseksi kuva tuliaisista... No mutta kiitos taas kaikille, jotka olitte laittaneet laukkuihin mukaan meille yllätyksiä. Saimme mm kosmetiikkaa (ah), musiikkia, kirjoja... Kyllä kelpaa. Ainiin ja merisuolaa, viiliä, pyöränkumeja, pesisräpylät...

Santtu-kummipoika sai oman Kånkenin! Hän on kyllä repustaan hyvin ylpeä.

Meilläkin oli siis sopivasti dashain-lomaa, joten heti lähdimme yhdessä matkaan. Tämä kuva on oikeastaan mummille ja mammalle: kuvassa ne Pokhara-Ktm-tien vesiputoukset, jotka tekin olette nähneet.

Bhesi Saharissa. Heikki oli suunnitellut meille trekin Annapurnalla reittiä: Bhesi Sahar - Ghale Gaun - Khudi - Bhesi Sahar. Bhesi Sahar on Annapurna Circuitin lähtöpiste, mutta muualla tuolla reitillä ei näkynyt turistin turistia. Tässä odotellaan ruokaa ja pelataan korttia. Taidettiin aika monet pelit pelata yhdessä! :)

Bhesi Sahar, tästä se taas alkaa!

Astetta hurjempi versio dashain-keinusta.

Tuonne alas se Bhesi Sahar jäi. Tässä ollaan tosin ihan matkan alussa vielä.

Nepalissa ei oikein voi trekata, jos haluaa välttää kiipeämistä. Tästä ehkä saa taas vähän käsitystä korkeuseroista...

Kummipojalla on vielä vähän matkaa...

Siirillä vähän vieläkin enemmän!

M ja M, mainio parivaljakko <3

Tarkoitus ei ollut trekata pimeällä, mutta matka oli taas kerran pitempi kuin mitä internet ja opas antoivat ymmärtää. Yhdeksän tunnin kävelyn, johon kuului 1 200 metrin nousu, jälkeen aloimme taas hieman epätoivoisina miettiä, mihin olemmekaan ryhtyneet. Onneksi melko pian pimeän tultua saavuimme kylään, Ghale Gauniin.

Minttu käveli koko trekin taas itse, ja hänen jaksamisensa on jo meille ihan itsestäänselvyys (mitä se ei tietenkään sinänsä ole), mutta aivan ällistyttävää on, että myös Santtu käveli trekin 90 %:sti itse! En uskoisi, ellen olisi ollut itse mukana! Me aikuisetkin olimme ihan poikki! Jo monen tunnin kävely on paljon, mutta lisähaasteensa tuo jatkuva kiipeäminen. Täällä ei juuri tasaisia pätkiä löydy.

Perillä! Heikki sanoo aina tässä kohtaa, että "Nää on elämän parhaita hetkiä!".

Illallinen savimajassa.

Aamun valjettua näimme, millaisessa kylässä olimme yöpyneet.

Tällaiset teemukit meidän täytyy varmaan tuoda Suomeen. Ihan vain Nepalin muistolle!

Aamupala

Meidät oikein kukitettiin - tai tomaatittettiin :)

Suunta takaisin pilvien alle.

Iilimatoja riitti. Niiden olemassaolo siivitti matkaamme mukavasti, sillä jos pysähtyi aivan sekunniksikaan, alkoi mato jos toinenkin luikerrella hyvin pontevasti kengän päällä nilkkaa kohti. Mulla ja Mirkulla taisi olla ihossa kiinni olevia iilareita eniten...

Tässä olemme selvittäneet jo matkan iilimato-osuuden, huh helpotus.

Hirssiä

Sitten olemmekin jo trekistä toipumassa Pokharassa. Meiltä puuttuvat uintikuvat kokonaan. Tällä kertaa uintikuvat olivat harvinaisen hauskoja, sillä Heikki ja Lauri innostuivat lasten kanssa uimahyppykisaan.

Olen varma, että ystävämme nauttivat tämän jälkeen taas vähän aikaa ravintolaillallisista ilman lapsia, vaikka hauskaahan meillä oli. Korttipelien lisäksi taiteiltiin mm. monet piirustukset ja origamit.

Kävimme ratsastamassa tutuilla hepoilla.

(Kyllä, olimme varautuneet vain yhdellä kypärällä... No onneksi oli tällä kertaa taluttajat kaikille.)

Minähän olen tunnetusti vaarallisiin tilanteisiin etsiytyjä:

Ei vaiskaan, tässä kävi taas niin, että porukan "no voin mä sit ehkä tulla mukaan kun te meette" -tyyppi olikin sitten ainoa, joka paraglidingin pääsi kokemaan. Aurinkoinen aamu muuttui yllättäen sateeksi, joten edes takanani valjaissa ja täydessä lähtövalmiudessa seissyt Heikki ei päässyt hyppäämään.

Paragliding oli oikein miellyttävää. Ainoa jännittävä kohta on kielekkeeltä hyppääminen!

Takaisin Kathmandussa.

Toki Kathmanduun kuului paljon muutakin, mutta kuvien otto jäi näköjään vähiin. Tässä sitten taas jo lentokentällä... :(

Ystäväni on siis muotitoimittaja, siitä kaikki ne kosmetiikkaputelit. Ja kyllä meidän tyttöjen nyt todella kelpaa!

Takon tyttöjen kynsilakat :)

Sain myös kirjatuliaisia (tai -vinkkejä), ja olen nämä jo ahminut.

Ystäväni lehti - uusimmasta bongasin niin koiramme kuin maininnan Nepalistakin!

Olipa mainiot kaksi viikkoa. <3

Happy Dashain!

Nepalissa on alkanut dashain, hindujen vuosittainen suurin ja pisin juhla. Heti dashainin jälkeen seuraa tihar. Dashain näkyy katukuvassa hyvin selkeästi: koko kaupunki on hiljainen. Ei autio, mutta liikennettä on vain vähän ja suurin osa kaupoista on kiinni vähintään tiistaihin saakka.

Dashainina hindut juhlivat voitonjumalaa ja jumalaa, joka on voittanut pahat henget. Tarinan mukaan Mahishasura-demoni järjesti kaaoksen paikassa, jossa jumalat elävät. Jumalat rukoilivat, että Mahishasurasta päästäisiin eroon. Taistelun jumala Durga voitti lopulta Mahishasuran. Dashainin ensimmäiset päivät muistellaan tätä taistelua. Durga on muutenkin ymmärtääkseni hindujumalista, jollei ylin, niin lähes. Jumalia kuuluu juhlia, jotta he olisivat tyytyväisiä. Durga muistuttaa ihmisiä tärkeistä asioista, kuten totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, mutta jos Durgan juhlinta unohdetaan, jumala suuttuu, eivätkä nämä asiat voi koskaan toteutua maailmassa. Dashainin 8. päivänä Durga voittaa, ja silloin voiton kunniaksi uhrataan paljon vuohia. Ajatellaan, että Durga on tyytyväinen, kun eläimiä uhrataan hänen muistolleen.

Dashainia juhlitaan olemalla yhdessä suvun kanssa. Tapoihin kuuluu ostaa dashainina uusia vaatteita kaikille. Lapset lennättävät leijoja ja aikuiset pelaavat korttia. Suuret dashain-keinut ovat yleisiä.

Meilläkin on ollut hauska päivä, vaikkemme toki dashainia varsinaisesti juhli.

Aamu alkoi omenapiirakan ja banaanileivän leipomisella. Aamut ovat parasta leipomisaikaa, sillä silloin on useimmiten sähköäkin.

Oli ihanaa olla kotona koko porukalla. Dilu sanoi päivän päätteeksi, että voi kun talo oli täynnä ihanaa elämää!

Omenapiirakan reseptin nappasin Santun eskari-materiaalista. Minttu kuuluu virallisesti Kulkurikouluun, jossa seuraamme Suomen ekan luokan opetusta, lähinnä äidinkieltä ja ympäristöoppia. Mintun opettaja Suomessa on tosi mukava ja häneen on ilo olla yhteydessä. Minttua ilahduttaa ajatus, että hänelläkin on oma suomalainen opettaja. Nyt lasten loman aikana olemme tehneet ja palauttaneet tehtäviä paljon, sillä Minttu on tietenkin paremmin jaksanut tehdä niitä. Opettajan vinkit ovat olleet tosi hyviä, ja Mintun suomi on mielestäni viikon aikana kohentunut kovasti: kirjoittamisessa ei ole enää juurikaan kaksoiskonsonanttiongelmia!

Hauskaa on se, että Santtu haluaa tehdä omia eskariharjoituksiaan, vaikka ne kuuluvat vasta ensi vuodelle. Santtu muuten pystyy tekemään Mintunkin tehtävät aivan helposti - en tiedä, keneltä hän on tuon älykkyyden perinyt. Niinpä meillä on nyt oikein kunnon kotikoulu, varsinkin, kun Siiri on omalta osaltaan kehittynyt kynätaidoissa aivan hirmuisesti! Hän tekee englanninkielistä 3-6-vuotiaille tarkoitettua puuhakirjaa suurella hartaudella. Siirimäiseen tyyliin: oikein, mutta ei pikkutarkasti.

Hiljaisilla kaduilla on mahdottoman mukavaa pyöräillä ja lumihuiputkin näkyvät taas.

Lounaaksi nepali-suomi-ruokaa: riisiä, linssikastiketta, sieni-perunakastiketta, pinaattia, paneer-juustoa, lihapullia ja tulista maustetahnaa.

Siirin uusi lempiasento:

Toki uimassakin ehdittiin käydä. Aurinko paistaa taas viime viikon harmauden jälkeen. Yöt kuitenkin alkavat pikkuhiljaa kylmetä, joten altaan vesi ei ole enää aivan lämmintä. Heikki sanoo, että tuntuu Suomen kesältä!



Illalla pääsimme illanviettoon Bishnu Nepalin kotiin. Bishnu on SUS:n neuvonantaja, todella mukava ihminen, joka on elämässään joutunut kokemaan kaikenlaista. Bishnu on dalit, mutta onnistunut kouluttautumaan lakimieheksi. Hänen elämänsä on ollut kaikkea muuta kuin helppo.

Bishnun tyttäret opettivat Mintulle narutemppuja. Mukana myös Emmi ja Antti.

Ja illan päätteeksi pelattiin Muumi-muistipeliä!

Politics

Nepalissa taas tapahtuu.

Maan poliittinen toimimattomuus on hyväksyttävä tosiasia, mutta nyt sitä taas yritetään muuttaa. Hyvä! Jo kauan aikaa sitten vaalit ilmoitettiin pidettäviksi tulevan marraskuun 19. päivä. Alkusyksystä asti on ollut yleislakkoja ja mielenosoituksia vaalien tiimoilta. Vielä kuukausi sitten olimme varmoja, ettei vaaleja tule. Nyt on päästy kuitenkin jo niin pitkälle, että puolueet ovat asettaneet ehdokkaansa. Harmillista on se, että 163 puolueesta 33 on jättäytymässä vaalien ulkopuolelle ja näiden joukossa on suuresta maoistipuolueesta irrottautunut pieni aggressiivinen maoistipuolue. Tämän pienen maoistipuolueen kontolla on monenlaista väki- ja ilkivaltaa. Heidän ilmoittamansa lakot ovat aina olleet pelättyjä. Heidän tiedetään myös olevan aseistautuneita – eihän Nepalin sisällissodan päättymisestä ole kuitenkaan kuin 7 vuotta. Tällä viikolla yksi vaaliehdokas murhattiin Etelä-Nepalissa, tosin tämä pieni maoistipuolue ei ole ilmoittautunut tekijäksi.

Vaalien pelätään aiheuttavan väkivaltaisuuksia ja levottomuuksia. Nyt on ilmoitettu 10 päivän kestävä yleislakko vaaleja edeltävälle ajalle. Katsotaan, miten käy. Me toki kaikesta huolimatta toivoisimme, että vaalit saataisiin pidettyä, sillä vain siten Nepalin poliittinen tilanne voi kehittyä ja vakaantua pitemmällä aikavälillä.

Meillä on täällä tällä hetkellä tosiaan useampi harjoittelija ja vapaaehtoinen. Yksi heistä on Eero. Hänen uusin postauksensa on riemukasta luettavaa, käykääpä kurkkaamassa. 

Perhe-eloa

Anni ja Minttu kävivät Sachin ja Pujan kanssa katsomassa koulun musikaalin The Little Shop of Horrors. Oli kuulemma ollut tosi hyvä ja nauru maittanut, erityisesti hullun hammaslääkärin kohdalla!

Perjantain assemblyssä oli taas haikeita hetkiä, kun Santun paras ystävä sytytti lähtökynttilän... Oli jo kolmas kerta, kun Santun "paras ystävä" lähti (ensin Valtteri, sitten Thom, nyt Julius). Onhan se haikeaa. Onneksi nepalilainen Phurpa ei ole lähdössä pois, vaikka olikin Santulle kertonut muuttavansa Kiinaan heti tilaisuuden koittaessa, heh. ps. Koulun uusi rehtori, Dr Moore, näkyy tässä.

Minttu taas sai ensimmäisenä luokastaan House Pointit täyteen! ps. Mintun vaaleanpunainen asukokonaisuus liittyi perjantain "kaksospäivään", jossa piti pukeutua ystävän kanssa samalla tavalla. Olivat tyttöporukalla sopineet pukeutuvansa kaikki vaaleanpunaiseen tai pinkkiin. Aamulla sitten Annin puhelin kävi kuumana, kun äidit kyselivät toisiltaan, miten hiukset laitetaan tai pitikö olla hame vai housut jne.

Mintun luokka.

Ja Siirin luokalla oli tällä viikolla hymyviikko ja Siiri joka aamu tsemppasi hymyään, vaikka jännittikin, ja sitten torstaina Siiri valittiin päivän suurimmaksi hymyksi :) 

Siirin luokan House pointit.

 

Kotiin tullessa oli tie perinteisellä tavalla tukossa ja naapuruston pojatkin yrittivät sarvipäistä kaveria siirrellä.

Mintulla on selvästi Äidin suvun taiteellisia lahjoja ja pikkusisko on mitä innoikkaan koekaniini.

Asiakas oli mitä tyytyväisin työn tulokseen!

Saimme tosiaan jo kutsun Halloween-juhliin, josta Minttu innostui heti keksimään ja harjoittelemaan, miten pukeutuisimme... (Tässä jo päivän toinen kasvomaalaus menossa. Ensimmäinen, tiikeri, oli ehkä vielä hienompi.)

Lauantaina sitten vietimme Juliuksen läksiäisiä, etsi kuvasta Santtu (luokkakavereiden joukosta)...

Siiri hamstraamassa nepali-teetä, Siirin lempijuomaa. "Lapsenne otti mukiin teetä!", eräs saksalainen täti kauhisteli. Hehe, no, ei maito-sokeri-mausteteen juominen ehkä maailman terveellisintä tosiaan ole, mutta...

Kävimme myös pitkästä aikaa taas riisipeltolenkillä. (Anni vaati lapsille pitkät housut jalkaan, sillä sai itse viime viikon Hattibanin-kävelyltä kaksi isoa iilimatoa nilkkaansa!)

Riisin korjuu on myös laakson alueella käynnistynyt.

Täällä on tosiaan vieläkin satanut paljon ja se näkyi meidän riisipeltolenkillä...

Nykyaika on myös ihmeellistä. Siiri skypetti ja leikki tunnin mamman kanssa ulkona skypen välityksellä! Yhdessä valmistivat kesäkeittoa, eikä leikkiä saanut häiritä. Kiitos virtuaali-mammalle!

Illalla vielä leivoimme Mintun päivän kunniaksi Aleksanterinleivoksia, jotka itse kylläkin ristimme Astridin leivoksiksi. (Idean leivoksiin Anni sai Amerikan-serkultaan, kiitos siitä.)

Tytöt <3

Perjantai-illat erityisesti kuluvat usein vain läheisyyttä tankaten.

Lopuksi vielä taulu Mintun luokan ovesta!