Suuressa maailmassa

Skottiystävämme kutsuivat meidät skottijuhlaansa juhlimaan runoilijaansa Robert Burnsia. Mehän tietysti ilmoittauduimme. 

Kaiken kiireen keskellä en ollut ottanut selvää, millainen juhla oikein on kyseessä. Oletin olevani menossa iloisiin, tavallisiin expat-juhliin. Juhlat olivat lauantai-iltana. Ennen lähtöä Minttu valitsi minulle hauskat pöllökorvikset korviini ja niin sitä mentiin.

Juhlapaikan ovella soi säkkipilli ja miehet saivat skottipäähineet ja naiset skottihuivit olkapäilleen. Sekä tietysti viskilasit. Vilkaisin ohimennen istumajärjestystä. Jäädyin.

Tietysti olin arvannut, että Heikin kanssa joutuisimme istumaan eri paikoissa, mutta olimme niin kaukana toisistamme kuin mahdollista. Minä istuin Amerikan Suurlähettilään ja YK-pampun, kypsään ikään ehtineen brittimiehen keskellä. Luonnollisestikaan en edes tunnistanut suurlähettilästä, vaan kysyin varmaan ensi alkuun rentoon tyyliin, mitä tämä tekee täällä työkseen. "Well, I'm U.S. Ambassador, you know, eh?" Jotenkin alkoi ne korvissani roikkuvat suurisilmäiset pöllötkin tuntua naurettavilta.

Mutta hauska ilta siitä tuli. Herrat olivat oikein mukavia. Tilaisuudessa riitti puheita ja runonlausuntaa. Menin tosin hermostuttamaan erään tiukan tädin sanomalla, että minusta ikivanhat skottirunot kuulostivat ihan Hobittien kieleltä. No eivätkös kuulostakin! Hän ei ilmeisesti ollut asiasta samaa mieltä.

Söimme skottien perinneruokaa haggista. Kuulimme puheita ladseille ja lassieille. Nostimme maljoja.

I drink to the health of another / And the other I drink to is he / In hope that he drinks to another / And the other he drinks to is me! R. Burns

Haggis

Aamu

Joka alkaa ilman herätyskelloa ja tästä mukista nautitulla kahvilla:

(Ei, en ole saanut tätä Heikiltä vaan eräältä 13-vuotiaalta Sydänkävyltä.)

Mansikka-hedelmäsalaatilla:

(Salaatti on vieläpä Santun tekemä. Täällä on tosiaan taas mansikka-aika!)

Ja lettukesteillä:

(Ottolapsemme on niin "kaulustoon kuuluva", ettei tässäkään kuvassa vaikuttaisi olevan mitään erikoista, ellei katso tarkkaan.)

Ei voi olla kuin hyvä!

Ja vielä on viikonloppua edessä!

***

Ehkä pitäisi kertoa myös vakavammin tästä - taas kerran - kiristyneestä poliittisesta tilanteesta Nepalissa. Perustuslain kirjoittamisen määräaika umpeutuu - jälleen kerran - 22.1., minkä vuoksi on ollut ja tulee olemaan levottomuuksia, lakkoja ja mielenosoituksia. Poliitikot ovat hyvin riitaisia ja perjantain pääuutinen oli, etteivät he enää edes puhu keskenään. Osa puolueista on sanoutunut irti perustuslaista ja ilmoittanut, ettei joka tapauksessa tule sitä hyväksymään. Kovin lupaavalta ei siis vaikuta ja väkivaltaisuuksia pelätään, oli tulos mikä tahansa. Meitä ulkomaalaisia ajatellen huolestuttavaa on se, että esimerkiksi viime viikon lakon aikana kivitettiin myös turistibusseja. Yleensä turistit ovat saaneet kulkea rauhassa. Ulkonaliikkumiskielto on ensi viikolla hyvin mahdollinen. 

ps. Viidellä maailman valtiolla ei ole perustuslakia. Ja mitkä ovat nämä valtiot? Ehkä yllättävää kyllä, ne ovat Kanada, Britannia, Uusi-Seelanti, Israel ja Saudi-Arabia. Nepal ei ole tässä mukana, sillä maalle asetettiin vuonna 2007 väliaikainen perustuslaki.

Ihmeitä

Virkeitä iltoja, väsyneitä aamuja (aikaero), työtä, palavereita, käsillä olevan uuden vuoden suunnittelua, koulua, ystäviä, lakkoja, mielenosoituksia, sana ulkonaliikkumiskielto taas mainittu Nepalissa, yhteydenpitoa Suomeen, aurinkoa, kylmyyttä, kaasulämmittimiä, iloa, väsymystä, ihmettelyä, yhä purkamatta olevia matkalaukkuja, vahvoja muistoja - näistä kaikista ja monesta muusta on tämä kohta kokonainen ensimmäinen Nepalin-viikko taas Suomen-tauon jälkeen tehty.

Perjantai, ollos tervehditty. Viikonloppu tuo toivottavasti vähän lepoa tullessaan.

Ehkäpä en tälläkään kertaa postaa tänne tunnelmia Suomesta. Kuvissa olisi paljon hymyä, lumiukkoja, luistimia, rakkaita ihmisiä, kynttilänvaloa, talviaurinkoa, Koira, Kissa, lautapelejä, glögimukeja, uuden vuoden raketteja, shetlanninponeja, joulupukkikin. Kyllä te tiedätte.

Joululoma oli täynnä ihmeitä. Tiedän, että jotkut lukijat saavat näppyjä sanasta ihme, mutta olenkin päättänyt tänä vuonna olla aina miettimättä jotakuta näppyjä milloin mistäkin saavaa lukijaa, sillä pidän sananvapautta suuressa arvossa. Miksi asioista ylipäätään pitäisi olla yhtä mieltä, kun asiat eivät kuitenkaan koskaan ole kovinkaan yksinkertaisia.

[Postasin facebookissa olevani Charlie, ja katsos, kohta sain kuulla lietsovani muslimivihaa. En taatusti lietso mitään vihaa ainakaan tarkoituksella. Itsekin olen saanut joistakin pilapiirroksista milloin minkäkinlaisia näppyjä, mutta ei silti kenenkään pitäisi tulla tapetuksi jonkin kuvan takia.]

Meidän joululomamme ihmekokemukset olivat pieniä ja suuria. Ihme on, miten paljon ympärillämme on rakkautta, en voi lakata ihmettelemästä sitä. Ihmisiä, jotka kutsuvat koteihinsa, auttavat, tuovat ja vievät lentokentälle aina vaan uudestaan tekemättä siitä numeroa, lainaavat tavaroitansa, kuljettavat koiraamme eri paikkakunnille ja pitävät siitä taas hyvää huolta, laittavat meille ruokaa, antavat nukkua ja elää kodeissaan vaikka olisimme tarttuvassa taudissa koko perhe, hoitavat lapsiamme, järjestävät heille elämyksiä, valvovat kanssamme koko yön lautapelejä pelaten, jutellen, elämäänsä jakaen. Kiitos kaikki. Rakastamme teitä. Suuri ihme liittyy uskomattomasti suuresta leikkauksesta toipuvaan Äitiini. Sekä siihen, että sain olla Suomessa ja tavata hänet vielä leikkauksen jälkeen. Ja siihen, että sisareni pitävät hänestä hyvää huolta.

Ihmeitä koimme myös seurakunnissa vieraillessamme. Uskomattoman etuoikeutetulta tuntuu, että täpötäydessä kirkossa rukoillaan lastemme puolesta heidät nimeltä mainiten.

Kathmandu saasteettomana päivänä

 Mintun lentokoneesta ottamia kuvia:

Olin mukana uuden näkövammaisten opiskelijoiden asuntolan avajaisissa Dhadingissa heti maanantaina. Uusi asuntola on hieno ja oppilaat todella iloisia siitä.

Hyvää, ihmeitä täynnä olevaa uutta vuotta kaikille lukijoillemme!

Lähtökuopissa

Olemme jo lähtökuopissa, vaikka viime viikot ovat olleetkin vähän liian kiireisiä ja aika on tuntunut loppuvan kesken. Ei kai toisaalta koskaan saa töitä ja muita asioita kokonaan tehdyiksi, ja ehkä hyvä niin.

Santulle joululoman alku on yhdellä tavalla raskas, hänen kun pitää hyvästellä taas paras ystävänsä. Nickyn kanssa onkin nyt leikitty niin monet leikit ja pelit, että... No, ei mitään. Eihän leikeistä ja yhteisestä ajasta voi koskaan saada tarpeekseen. Meidän perheellä taitaa olla edessä myös reissu Singaporeen, Nickyn tulevaan kotimaahan.

Toinen reissu täytyy tehdä Kambodzaan, jossa jo asuu tuttuja ja jonne Mintun hyvä ystävä Maya puolestaan muuttaa nyt jouluna. Mayan perhe on lisäksi ollut meidän ystäväporukkamme yksi aktiivisimmista perheistä. Siksi itsenäisyyspäivänäkin valitsimme Suurlähetystön juhlien sijaan Mayan perheen läksiäiset, joissa tanssimme orkesterin tahdittamana nuotion ääressä myöhään yöhön.

Usein kai olen sitä täällä pohtinutkin, mutta nähtäväksi jää, millaiset jäljet nämä tulemiset ja lähtemiset lapsiimme jättävät. Meillä aikuisillakin kurkkua kuristaa jättää jäähyväisiä ystäville täällä ja samaan aikaan kurkkua kuristaa taas tulevat jäähyväiset tammikuussa Suomessa. Samaan aikaan tuntuu myös niin pakahduttavan onnelliselta nähdä kohta taas rakkaita ihmisiä siellä Suomessa! Toisenlainen elämäntyyli voisi olla armollisempi tunteita kohtaan. Toisaalta, miten paljon olemmekaan saaneet osaksemme lämpöä, rakkautta ja monenlaisia uusia näkökulmia elämään eri puolilta maailmaa kotoisin olevilta ystäviltämme.

Siirin laukku pakattu!

Emma-harjoittelijamme kävi meillä yhtenä iltana, eivätkä lapset olisi päästäneet häntä enää ollenkaan pois.

Sunnuntaina lauloimme Kauneimpia joululauluja lähetystöllä. Juonsimme tilaisuuden Heikin kanssa ja lapset esittivät joulukuvaelman, Santtu soitti kitaraa ja Minttu avusti monenlaisisssa tehtävissä. Ihmisiä oli yli 50!

Minttu enkelivuorossa

Santtu soitti ja lauloi laulun Hark! The Herald Angels Sing yhdessä Mian, Emman ja Saran kanssa.

Pari kuvaa vielä lastenkotien joulujuhlista...

Tänään meillä oli Felmin työntekijäporukan virkistäytymispäivä. Oli virkistävää!

Pääsimme ihailemaan vuoria Kathmandun saastepilven yläpuolelle. Harmi vain, että lapset olivat tuolla pilvessä. Niinkuin taas hetken päästä mekin.

Heikki ajoi kartingia niin kovaa, että en meinannut ehtiä kuvaa nappaamaan.

Meenu, minä ja Mandira taas tarvitsimme näköjään kolme miestä auttamaan aiheuttamamme ruuhkatilanteen purkamisessa. :)

(c) Ben

Illan saimme haistella vauvantuoksua. Meenun Ivana-tyttö on jo 6 kk. (c) Mia

Epäilen, että blogimme hiljenee taas Suomen-ajaksi. Olemme Suomessa 12.12.-10.1. Kesistä poiketen emme ole tehneet kovin tarkkaa aikataulua - jospa tällä tavalla näkisimme rauhassa kaikkia teitä rakkaita ihmisiämme, emmekä säntäilisi koko ajan paikasta toiseen! (Katsotaan, onnistuuko... Nyt jo "ilman mitään suunnitelmia" näyttää kalenteri täydeltä!)

Meitä voi tulla tapaamaan myös mm. Orimattilaan 21.12., Tammelaan 6.1. ja Hämeenlinnaan 8.1.

Kiitollisin mielin siirrymme pienelle blogitauolle. Joulutervehdyksen varmasti postaamme tänne, mutta arkisiin päivityksiin palaamme taas vasta tammikuussa Nepalissa!

Enkeli ja kertoja

Brittikoulun joulunäytelmät tuovat aina joulumielen!

Santtu oli kertoja.

Minusta on aina hienoa, että kaikki lapset ovat mukana ja saavat oman roolin. Vaikka lapsia on lavalla yhtä aikaa jopa lähemmäs sata (ja pienimmät iältään kolme), ei lavalla ole kaaosta. Näytelmät ovat aina hyvin musikaalisia ja lauluja on paljon.

Tietysti näiden hienojen näytelmien taustalla on myös iso joukko avustajia ja apuopettajia.

Siirin vuoro. Joulukuvaelma, jossa Sirpukka "pääenkelinä".

Lopuksi koko porukka lauloi perinteisiä joululauluja.

Jouluun kuuluvat myös lastenkotien joulujuhlat. Minttu haluaa aina tulla mukaani, sillä hän tykkää yhteisleikeistä, askarteluista ja muista jutuista, joita lasten kanssa teemme. Kyllä oli taas mukavaa!

Tässä leikitään vähän niinkuin rikkinäistä puhelinta piirtämällä kuva edessä istuvan selkään.

Harjoittelijamme Emma kertoi koskettavasti tuhlaajapojan tarinan.