Aasiasta Afrikkaan

Heikin ensimmäinen kenttämatka

Pääsin viime viikolla käymään ensimmäisellä kenttämatkalla, näkemässä mitä työni todella on ja mitä sillä saadaan aikaan. Matka suuntautui parin tunnin ajon ja muutaman tunnin kävelyn päähän Kathmandusta Dhadingiin. Vastaanotto kylissä oli upea ja Sahaksen tekemän työn tulokset kyläläisten kertomana hyviä. Täällä ollaan vielä tilanteessa, että hyvin pienillä asioilla saadaan merkittävää parannusta, opastuksella, vesitalouden parantamisella, eläinten hoidolla, uusilla lajikkeilla ja kasveilla, mahdollisuuksista ja oikeuksista kertomalla.

Tieltä lähdimme kävelemään kylille.

Kylätie

Vuohet ovat yksi avain elintason parantamiselle kylissä

Tämä Dalit mies oli saanut mahdollisuuden vuokrata peltoa ja kasvattaa niillä vihanneksia. Vuosituotoksi hän oli saanut n. 500 €, joka on todella merkittävä tulo Dalitille.

Vesien keruu kastelua varten. Veden saanti on moninpaikoin todella paha ongelma ja yleinen pelko Himalajan jäätiköiden sulamisesta ilmaston lämmetessä suuri.

Heinäsirkalla on kokoa...

Tässä yksi ala on kasteltu, jolla saadaan aikaistettua merkittävästi kyseisen palstan satoa.

Ihmiset kylissä ovat todella ystävällisiä ja aina valmiita vaihtamaan muutama sana.

Uudet kasvit ja varsinkin vihanneksilla saadaan sekä parannettua perheiden ravintoarvoja että myyntituottoja.

Vastaanotto seremonia

Ellepin -ohjlman ruokaturva tiimi :)

Kyläkokouksessa käydään läpi toteuneet asiat, sekä mihin seuraavaksi keskitytään.

Kyllä maistui lounas hyvältä parin tunnin kävelyn jälkeen. Varsinkin perunat tulisen kastikkeen kanssa olivat todella hyviä. Minä muuten popsin nuo kuorineen hyvällä ruokahalulla, ennen kuin huomasin, että kaikki paikalliset ne kuorivat. No kuorihan on terveellistä :)

Autot tulivat vastaan niin pitkälle kuin pääsivät.

Diesel tilane Kathmandussa ja ympäristössä on todella huono. Sitä ei yksin kertaisesti ole. Kathmandussa oli viime viikolla yli 80 auton jonoja pumpuille, joilla jotain oli antaa. Pokharassa ajoimme suoraan pumpulle.

Retki Tiibetin rajalle

Edellesviikonloppuna saimme tehdä jälleen pienten hankaluuksien jälkeen onnistuneen retken. Tällä kertaa suuntasimme pohjoiseen, tietä pitkin joka lopulta päätyisi muutaman päivän ajelun jälkeen Tiibetiin ja Lhasaan. Me ajelimme vain lähelle rajaa ja The Last Resortiin, kuten aiemmasta päivityksestä kävi ilmi. Matka oli eksymistä, Resortin varauksen puuttumista ja seuraavan Resortin ylibuukkausta lukuunottamatta todella hieno. Jo pelkästään ajelu kyseisellä tiellä on elämys, pitkin rotkojen pohjaa ja nousuja vuoren rinteille. Tässä kuvamatka retkeltämme.

Tässä ensimmäisellä pysähdyksellä, kun meidän pikkuiselle mutkittelevat tiet ylös alas olivat väsyneenä liikaa. Minttu ei paikallisia enää kaihda.

Olemme päätelleet, että Richard Scarry on hakenut inspiraationsa banaaniautoihin ja muihin täältä Nepalista. Tässä "liikkuva heinäpaali".

Tässä sellaisen kolmen tunnin ajelun jälkeen pidetty evästauko. Tästä tunti ajoa eteenpäin ja tajusimme, että ollemme ajaneet harhaan. Hassua, että ajoimme harhaan kokonaisuudessaan sellaisen 30 km (eli siis yhteensä 60 km), mutta aikaa se otti ainakin kolmisen tuntia.

Takaisin oikealle tielle päästyämme (ja dieseliä löydettyämme), sitten aloimme pähkäilemään mitä tehdä. Palata Kathmanduun vai jatkaa määränpäähän. Kännykät ei toimineet, mutta pikkukaupoista soittaminen edelleen onnistuu. Tässä soitamme The Last Resorttiin tiedustellaksemme, onnistuuko hyppy vielä myöhemmin. No sitten selviää, että ei meille muka mitään varausta ole, vaikka sähköpostista voimme sen todeta, ja että paikka on täynnä. Ison masennuksen jälkeen, päätämme urhoollisesti jatkaa matkaa, kun meille läheisestä toisesta Resortista olisi Last Resortin puolesta paikat varattu.

Reitti ja maisemat olivat hienoja ja tiekin poikkeuksellisen hyväkuntoinen.

Borderlinesiin perille päästyämme sitten saimme kuulla, että ei täällä mitään telttoja ole vapaana. Toisin kuin Last Resortissa täällä kuitenkin meille heti järjestettiin yksi teltta lisävuoteella (yhteensä siis 5 vuoteella), jossa me kaksi perhettä ihan kivasti nukuimme. Paikka oli muutenkin todella viihtyisä joen vieressä ja totesimme, että oli lapsiperheelle Last Resortia paljon sopivampikin paikka.

Pieni allaskin löytyi ja vaikka vesi vähän vihreältä näyttikin ja pohja oli aika limainen, niin pitihän siinä kyselyjen jälkeen käydä pulahtamassa.

On asioita joita on vaikea uskoa, ennen kuin näkee. Tämä perhonen oli valtavan iso ja kaunis ja siinä riitti ihmettemistä, kun se vielä pysyi paikallaankin. Ötököitä riitti taas muutenkin kivasti :)

Hyppy, 160 m korkea, 100 m vapaata pudotusta, 150 km/h & 6 s. vapaata pudotusta.

Onko joskus lupa olla vähän pöhkö ja lapsellinen ja tehdä asioita, joita ei ehkä kuitenkaan olisi tarvetta tehdä. Me lähdimme tällaista paikkaa katsomaan ja lopulta kokeilemaan. Ja porukassa kaikki on hauskempaa.
Kävimme siis edellisviikonloppuna The Last Resortissa, lähellä Tiibetin (siis Kiinan) rajaa. Tässä kuvamatka maailman korkeimpaan ja suurimpaan swingiin (eli siis keinuun).

Ja TÄÄLTÄ hyppy nähtävänä kokonaisuutena ja TÄÄLTÄ tunnelmia alhaalta.