Töi

Työni on viime päivinä näyttänyt tältä:

Hankehallintoa, koulutuksen suunnittelemista, lastensuojeluohjeistoa, vähän tiedottamista ja sen sellaista. Lisäksi palavereita. Eilen olin - ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni - palaverissa, jossa ei saatu minkäänlaista yhteistä näkemystä aikaan. Todella turhauttavaa. Omasta mielestäni itse olin valmis tekemään suuria myönnytyksiä omista näkökannoistani. Ehkä syy oli loppujen lopuksi siinä, että toinen osapuoli ei edes kuunnellut. Kokouksen aihe oli kuitenkin todella tärkeä ja siksi olin aivan poikki ja tyrmistynyt kokouksen jälkeen.

Joskus näin. On meillä ihmisillä erilaisia näkemyksiä. Minulle esimerkiksi länsimaiset tieteelliset tutkimukset ovat totuus. (Nyt ei puhuta mistään hengellisistä asioista.) Kai. En pysty ymmärtämään, jos joku ajattelee jostakin selkeästi tieteellisesti todistetusta ja tutkimuksin osoitetusta asiasta toisin. Kai.

Uh, oppia ikä kaikki.

"Töi" on Siirin tapa sanoa "työ". "Miten meni äidin töi?" hän kysyy. (On napannut sen sanasta "töissä", josta voisikin kuvitella kantasanan olevan töi.)

Töi Höi!

Aamun lämpöhetket

Perheemme arkiaamut ovat kiireisiä. Lähdemme joka aamu koko porukka ovesta ulos klo 8:00 pyöräilemään kouluun, joka alkaa 8:15. Koululta me aikuiset jatkamme töihin.

Oman lisän aamuihin tuo sisätilojen kylmyys tähän aikaan vuodesta (vaikka nyt ollaan jo voiton puolella ja kylmyys on kohta yhtäkkiä ohi). Meillä on lämpötila ollut alhaisimmillaan noin 10 astetta. Siksi puen itse aamuisin jokaisen lapsen. Teemme niin, että Heikki Rohkea nousee (ja siis joutuu poistumaan suht lämpimästä makuuhuoneesta ensimmäisenä) ja lähtee alakertaan keittämään aamupuuroa. Minä sytytän lämmittimen ja puen lapset vuorotellen lämmittimen edessä. (Käytännössä he pukeutuvat itse, mutta lämmittelen heidän vaatteitaan jne.) Tämän lämpöhetken jälkeen he voivat poistua äidin / makuuhuoneen lämmöstä kylmään maailmaan.

Seuraavaksi Siiri tuo aina minulle alakerrasta ison kupin kuumaa kahvia!

Tarkkasilmäinen lukija saattaa huomata, että Siiriltä puuttuu toinen huopatossu.

Huopatossun koiran kieli oli nimittäin lähes irronnut ja Minttu Vikkelä ompeli sen kiinni Siirin hakiessa kahvikuppia!

Näiden hetkien jälkeen alkava päivä ei voi mennä ainakaan kokonaan pieleen! ;)

Liikuntaa ja yhdessä oloa.

Vietimme viime viikonloppuna Lähetysseuran työntekijäpäiviä ja saimme samalla virkistäytyä hieman laakson reunalla olevalla resortilla. Meillä on täällä hieno työtiimi ja monista muista maista poiketen, myös erilailla läheinen (kun täällä meillä kuitenkin on muista maista poiketen oma toimisto ja kaikki asumme samassa kaupungissa).

Meidän tiimi. 

Meidän perheen tiimi :)

Ja koko poppoo :)

Viikonloppuna (ja viimeaikoina) on tullut myös harrastettua taas aktiivisesti kaikenlaista liikuntaa ja normaaleiden jalkapallon, tenniksen, sählyn ja tanssin lisäksi saimme vaihteeksi taas ratsastaa ja uida (täällä on tiettävästi Kathmandun ainoa lämmitetty sisäallas), joogata sekä kokeilla golfia 15 vuoden tauon jälkeen. Lisäksi sunnuntaina kävimme testaamassa jousiammuntaa juuri avatussa harjoitteluhallissa. Pari viikkoa sitten kävimme kokeilemassa myös seinäkiipeilyä, kun Nepalissa nyt olemme :)

Vaikka aamu oli viileä ja maa huurussa niin kierroksen pelaaminen  6.30 yksin koko kentälläoli todella rentouttava hetki. 

Onneksi ei ollut sadekausi!

Ja ratsastamaan!

Ja äiti ja Minttu rentoutumassa :)

Parin kuukauden päästä ollaankin jo taas "omalla" ulkoaltaalla.

Lady Marion! Ja muut köyhien puolesta taistelevat :)

Ja eikun seinää ylös.

Meidän koulun kentät ja leikkipaikat uusittiin täysin syksyllä ja uudet kentät ovat kyllä todella hyvät. 

Pyöräily on jokapäiväistä. Kotikatumme.

Kuten myös pihasählyt!

Tällä hetkellä lämpötila voi päivällä olla jopa 25 astetta, mutta yöllä ollaan nollassa.

Tämä ei sinänsä liity harrastuksiimme (vaikka miksei shoppailuakin sellaiseksi voi kutsua), mutta täältä tiibetiläissedän luota uusimme hieman sisustustamme, josta voi odotella kuvia kunhan saamme sen piakkoin valmiiksi :)

Neljäs helmikuu

Perheemme neljäs helmikuu Nepalissa on kohta käsillä. Neljäs, uskomatonta. Ei siksi ole ihme, että perheemme neljävuotias esimerkiksi:

Pyytää aina ruuaksi riisiä.

Toivoo omaa kiliä.

On tottunut vuorimaisemaan.

On tottunut vuoristoiseen maastoon.

On tottunut kadulla kulkeviin lehmiin, vuohiin ja kanoihin.

Osaa pitää puolensa innokkaita ihailijoita kohdatessaan.

Puhuu suomea, englantia ja nepalia.

Ymmärtää kielten merkityksen ja tajuaa, ettei hallitse moniakaan maailman kieliä.

Kysyy ihmisiltä rentoon tyyliin, ovatko nämä hinduja, buddhalaisia vai kristittyjä (muslimit puuttuvat näemmä).

Nukkuu, kun on pimeää. On valveilla, kun on valoisaa.

Kuulee päivittäin "Kukko kiekuu!".

Ikävöi mummia ja mammaa Suomesta.

Ikävöi lunta.

Nepalissa turvautuu ennemmin Diluun kuin suomalaisiin (lukuunottamatta omaa perhettä).

Syö mansikoita talvella.

On käynyt koulua 3-vuotiaasta saakka.

Ui kuin hylje.

Arvostaa telkkaria, lämmintä vettä, sähköä.

Osaa laittaa kaasulämmittimen päälle.

Heh - tämäpä oli hauskaa. Listaahan voisi jatkaa loputtomiin, varsinkin lisäten vastakohtia.

Lapsilla uudet koulun liikuntavaatteet päällä. Ja mansikat maistuu!

Sunnuntaiaamiainen katolla. Tytöt halusivat maalata ympärillä näkyvää maisemaa.

Matkalla riisipellolle.

Riisipeltolenkin maisema on tähän aikaan vuodesta ruskea ja harmaa. Sadonkorjuu on ohi.

Osa peltotilkuista alkaa kuitenkin taas pikkuhiljaa vihertää.

Santulla on aina purkki mukana ötökkälöytöjä varten. Tällä kertaa saalis jäi aika laihaksi.

Vuoret ovat taas näkyneet upeasti. Nämä kuvat katoltamme.

Swayambhunath, apinatemppeli

Siiri ja Choko tuumailevat.

Minttu on opiskellut koulussa Englannin hallitsijoita. En ollut taas muistanutkaan näitä asioita, kuten Henrik kahdeksannen erikoisia vaiheita. Minttu oli oppinut koulussa rallattelulaulun Henrik kahdeksannen vaimoista. Kuka tapettiin, kuka erosi jne - ei niin miellyttävä laulu, mutta laulun ansiosta muistaa hyvin vaimojen järjestyksen ja kenelle kävi mitäkin.

"Henrik VIII on kuuluisa kuudesta avioliitostaan sekä siitä, että hänellä oli ehkä enemmän valtaa kuin yhdelläkään muulla englantilaisella monarkilla. Hänen tavoitteensa saada avioero ensimmäisestä vaimostaan johti Englannin ja katolisen kirkon välirikkoon, itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen ja luostareiden lakkauttamiseen, ja oli siten ensimmäinen vaihe Englannin uskonpuhdistuksessa. Hänen valtakaudellaan Wales liitettiin pysyväksi osaksi Englannin valtakuntaa." (Lainaus Wikipediasta.)

How interesting is that!

Vaikka sääliksi käy niitä vaimoja.

Kotimaa24

Kotimaa24-sivuilla on blogi, jota porukka meitä lähetysseuralaisia päivittää. Käypä kurkkaamassa! Viimeisin bloggaus löytyy täältä.

Suuressa maailmassa

Skottiystävämme kutsuivat meidät skottijuhlaansa juhlimaan runoilijaansa Robert Burnsia. Mehän tietysti ilmoittauduimme. 

Kaiken kiireen keskellä en ollut ottanut selvää, millainen juhla oikein on kyseessä. Oletin olevani menossa iloisiin, tavallisiin expat-juhliin. Juhlat olivat lauantai-iltana. Ennen lähtöä Minttu valitsi minulle hauskat pöllökorvikset korviini ja niin sitä mentiin.

Juhlapaikan ovella soi säkkipilli ja miehet saivat skottipäähineet ja naiset skottihuivit olkapäilleen. Sekä tietysti viskilasit. Vilkaisin ohimennen istumajärjestystä. Jäädyin.

Tietysti olin arvannut, että Heikin kanssa joutuisimme istumaan eri paikoissa, mutta olimme niin kaukana toisistamme kuin mahdollista. Minä istuin Amerikan Suurlähettilään ja YK-pampun, kypsään ikään ehtineen brittimiehen keskellä. Luonnollisestikaan en edes tunnistanut suurlähettilästä, vaan kysyin varmaan ensi alkuun rentoon tyyliin, mitä tämä tekee täällä työkseen. "Well, I'm U.S. Ambassador, you know, eh?" Jotenkin alkoi ne korvissani roikkuvat suurisilmäiset pöllötkin tuntua naurettavilta.

Mutta hauska ilta siitä tuli. Herrat olivat oikein mukavia. Tilaisuudessa riitti puheita ja runonlausuntaa. Menin tosin hermostuttamaan erään tiukan tädin sanomalla, että minusta ikivanhat skottirunot kuulostivat ihan Hobittien kieleltä. No eivätkös kuulostakin! Hän ei ilmeisesti ollut asiasta samaa mieltä.

Söimme skottien perinneruokaa haggista. Kuulimme puheita ladseille ja lassieille. Nostimme maljoja.

I drink to the health of another / And the other I drink to is he / In hope that he drinks to another / And the other he drinks to is me! R. Burns

Haggis