Olemme kotona taas! Pääsimme kotiin mukavasti juhlimaan isänpäivää ja tiharia. Viisumipakolaisuutemme on ainakin tältä erää onnellisesti ohi.
En malta kuitenkaan olla palaamatta Kambodzan-tunnelmiin. Olemme todella kiitollisia matkastamme, sillä kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Emme sairastaneet päivääkään. Saimme tehtyä töitä ja koulutehtäviä suunnitelmien mukaisesti. Näimme ja koimme kaikenlaista ja lisäksi vietimme ihan mahtavaa aikaa ystäviemme kanssa.
Kiitollinen mieli. Kiitos kaikille meitä muistaneille!
Kuala Lumpurista lensimme suoraan Siem Reapiin. Ahtauduimme koko perhe matkalaukkuinemme yhden tuk tukin kyytiin ja ajoimme maaseudun halki. Olo oli heti niin kotoisa (vähän siis nepalilainen), että rakastuimme Kambodzaan oitis.
Siem Reapissa ohjelmassa oli tietysti Angkorin maailmanperintökohde ja Angkor Wat, lähes tuhat vuotta vanha temppeli.
Siem Reapista tarkoituksenamme oli päästä jokilaivalla Phnom Penhiin. Laivat eivät kuitenkaan liikennöineet juhlapyhien takia. Olimme lisäksi myöhässä turistibussien osalta. Niinpä saimme liput paikallisbussiin. Köröttelimme lähes 9 tuntia bussissa, jossa ei ollut ilmastointia (mutta tuuletin kyllä toimi osittain!), joka pysähteli alinomaa ja jossa raikui paikallinen musiikki kovalla äänenvoimakkuudella. Mutta hymymme ei hyytynyt. Ihastelimme ikkunasta näkyvää maaseutua, nukuimme ja ajattelimme, ettei elämä tästä paremmaksi voi muuttua. (Tämä ei siis ollut vitsi.) Sitä paitsi, bussissa matkustaminen tuntui mukavan turvalliselta tasaisessa Kambodzassa, toisin kuin täällä Nepalissa. (No nyt täytyy vielä bussiin liittyen kertoa, että meille myytiin liput paikkoihin, joita ei bussissa ollut. Kaksi istuinta, joiden numerot lukivat lipuissamme, puuttuivat koko bussista. No asia kyllä järjestyi ja saimme sitten käyttöömme koko takapenkin. Kehitysmaavuosien aikana olen oppinut ainakin sen, että mahdolliseen epäkohtaan on puututtava rivakasti heti, muuten alkaa hartioiden kohauttelu tyyliin: "No mutta ottaisitteko liput huomenna lähtevään bussiin?" Eipä sillä, ettenkö siitä ajattelutavasta toisaalta juuri pitäisi. Mutta jos kuitenkin on päästävä määränpäähän jossakin tietyssä ajassa, ei kannata vitkastella.)
Phnom Penhissä Esikoinen alkoi kirjoittaa "Nepalin muistelmia" alkaen ajasta, jolloin hän sai tietää Nepaliin muutosta. Ihan mahtavaa. Huomasimme hänen muistavan asioita, jotka itse olimme jo unohtaneet. Voi rakkaat lapset.
Phnom Penhissä vietimme vain yhden yön (mutta palasimme sinne viikoksi matkamme lopussa, joten pääkaupungin tunnelmia luvassa myöhemmin). Halusimme haistaa suolaista meri-ilmaa ja saada hiekkaa varpaisiin. Sihanoukville.
Esikoinen rakastui kambodzalaisiin curryihin, Keskimmäinen tilasi aina mereneläviä, Kuopus puolestaan yökkäili mukamas ravuille, ja aitona nepalilaisena halusi aina riisiä (mutta söi kuitenkin lautaselta ne ravutkin).
Merivesi oli ihanan lämmintä ja uima-altaan vesi suorastaan kuumaa. Minäkin vietin päiviä vedessä niin, että illalla olin lasten tapaan aivan rusina.
Sihanoukvillen satamasta otimme laivan ja matkasimme Koh Rong Samloem -nimiselle saarelle.
Laivamatkan loppuosa matkattiin moottoriveneessä.
Sain siskoni tyttäreltä viime kesänä lahjaksi aurinkolasit, jotka ovat olleet päässäni suunnilleen koko ajan siitä lähtien. Reissussa huomasin, että kaikki näyttää kauniimmalta näiden lasien läpi. Aloimme kutsua lasejani Onnellisuuslaseiksi. Jos vähänkin jokin asia kiukutti, sen kuin pani Onnellisuuslasit päähän ja avot, maailma oli taas kaunis ja onnellinen. Kuopus oli asiasta eniten samaa mieltä kanssani. Siksi jouduinkin usein luovuttamaan Onnellisuuslasini hänelle.
Tällä paratiisisaarella nukuimme aika mukavassa bungalowissa.
Uimisen, hiekkalinnojen rakentamisen ja lukemisen ohessa pelasimme tietysti myös lautapelejä. Tai ehkä pelien pelaamisen ohessa teimme niitä muita juttuja. Perheemme suosikiksi nousi tällä reissulla Saboteur, jossa pelaajat ovat kultaa kaivavia kääpiöitä. Joukossa on myös kääpiöitä, jotka yrittävät estää toisten kullankaivuun. Pelin ikäsuositus on +8, mutta pelasimme sitä sujuvasti kaikki ja peli on myös aikuisille kutkuttavan hauska.
Samloemilta siirryimme hetkeksi takaisin Sihanoukvilleen, jossa olivat myös skottiystävämme Kathmandusta! Oli huippua.
Kävimme yhdessä myös snorklaamassa.
Laitan seuraavaan postaukseen vielä kuvia jokipaikasta Kampotista, joka vei perheemme sydämet lopullisesti, ja Phnom Penhistä. Sitten pääsenkin taas kertomaan, mitä kaikkea täällä rakkaassa asuinmaassamme Nepalissa tapahtuu!
En malta kuitenkaan olla palaamatta Kambodzan-tunnelmiin. Olemme todella kiitollisia matkastamme, sillä kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Emme sairastaneet päivääkään. Saimme tehtyä töitä ja koulutehtäviä suunnitelmien mukaisesti. Näimme ja koimme kaikenlaista ja lisäksi vietimme ihan mahtavaa aikaa ystäviemme kanssa.
Kiitollinen mieli. Kiitos kaikille meitä muistaneille!
Kuala Lumpurista lensimme suoraan Siem Reapiin. Ahtauduimme koko perhe matkalaukkuinemme yhden tuk tukin kyytiin ja ajoimme maaseudun halki. Olo oli heti niin kotoisa (vähän siis nepalilainen), että rakastuimme Kambodzaan oitis.
Siem Reapissa ohjelmassa oli tietysti Angkorin maailmanperintökohde ja Angkor Wat, lähes tuhat vuotta vanha temppeli.
Siem Reapista tarkoituksenamme oli päästä jokilaivalla Phnom Penhiin. Laivat eivät kuitenkaan liikennöineet juhlapyhien takia. Olimme lisäksi myöhässä turistibussien osalta. Niinpä saimme liput paikallisbussiin. Köröttelimme lähes 9 tuntia bussissa, jossa ei ollut ilmastointia (mutta tuuletin kyllä toimi osittain!), joka pysähteli alinomaa ja jossa raikui paikallinen musiikki kovalla äänenvoimakkuudella. Mutta hymymme ei hyytynyt. Ihastelimme ikkunasta näkyvää maaseutua, nukuimme ja ajattelimme, ettei elämä tästä paremmaksi voi muuttua. (Tämä ei siis ollut vitsi.) Sitä paitsi, bussissa matkustaminen tuntui mukavan turvalliselta tasaisessa Kambodzassa, toisin kuin täällä Nepalissa. (No nyt täytyy vielä bussiin liittyen kertoa, että meille myytiin liput paikkoihin, joita ei bussissa ollut. Kaksi istuinta, joiden numerot lukivat lipuissamme, puuttuivat koko bussista. No asia kyllä järjestyi ja saimme sitten käyttöömme koko takapenkin. Kehitysmaavuosien aikana olen oppinut ainakin sen, että mahdolliseen epäkohtaan on puututtava rivakasti heti, muuten alkaa hartioiden kohauttelu tyyliin: "No mutta ottaisitteko liput huomenna lähtevään bussiin?" Eipä sillä, ettenkö siitä ajattelutavasta toisaalta juuri pitäisi. Mutta jos kuitenkin on päästävä määränpäähän jossakin tietyssä ajassa, ei kannata vitkastella.)
Phnom Penhissä Esikoinen alkoi kirjoittaa "Nepalin muistelmia" alkaen ajasta, jolloin hän sai tietää Nepaliin muutosta. Ihan mahtavaa. Huomasimme hänen muistavan asioita, jotka itse olimme jo unohtaneet. Voi rakkaat lapset.
Phnom Penhissä vietimme vain yhden yön (mutta palasimme sinne viikoksi matkamme lopussa, joten pääkaupungin tunnelmia luvassa myöhemmin). Halusimme haistaa suolaista meri-ilmaa ja saada hiekkaa varpaisiin. Sihanoukville.
Esikoinen rakastui kambodzalaisiin curryihin, Keskimmäinen tilasi aina mereneläviä, Kuopus puolestaan yökkäili mukamas ravuille, ja aitona nepalilaisena halusi aina riisiä (mutta söi kuitenkin lautaselta ne ravutkin).
Merivesi oli ihanan lämmintä ja uima-altaan vesi suorastaan kuumaa. Minäkin vietin päiviä vedessä niin, että illalla olin lasten tapaan aivan rusina.
Sihanoukvillen satamasta otimme laivan ja matkasimme Koh Rong Samloem -nimiselle saarelle.
Laivamatkan loppuosa matkattiin moottoriveneessä.
Sain siskoni tyttäreltä viime kesänä lahjaksi aurinkolasit, jotka ovat olleet päässäni suunnilleen koko ajan siitä lähtien. Reissussa huomasin, että kaikki näyttää kauniimmalta näiden lasien läpi. Aloimme kutsua lasejani Onnellisuuslaseiksi. Jos vähänkin jokin asia kiukutti, sen kuin pani Onnellisuuslasit päähän ja avot, maailma oli taas kaunis ja onnellinen. Kuopus oli asiasta eniten samaa mieltä kanssani. Siksi jouduinkin usein luovuttamaan Onnellisuuslasini hänelle.
Tällä paratiisisaarella nukuimme aika mukavassa bungalowissa.
Uimisen, hiekkalinnojen rakentamisen ja lukemisen ohessa pelasimme tietysti myös lautapelejä. Tai ehkä pelien pelaamisen ohessa teimme niitä muita juttuja. Perheemme suosikiksi nousi tällä reissulla Saboteur, jossa pelaajat ovat kultaa kaivavia kääpiöitä. Joukossa on myös kääpiöitä, jotka yrittävät estää toisten kullankaivuun. Pelin ikäsuositus on +8, mutta pelasimme sitä sujuvasti kaikki ja peli on myös aikuisille kutkuttavan hauska.
Samloemilta siirryimme hetkeksi takaisin Sihanoukvilleen, jossa olivat myös skottiystävämme Kathmandusta! Oli huippua.
Kävimme yhdessä myös snorklaamassa.
Laitan seuraavaan postaukseen vielä kuvia jokipaikasta Kampotista, joka vei perheemme sydämet lopullisesti, ja Phnom Penhistä. Sitten pääsenkin taas kertomaan, mitä kaikkea täällä rakkaassa asuinmaassamme Nepalissa tapahtuu!
