Nyt on oikea hetki aloittaa oman blogin kirjoittaminen, niin olen päättänyt. Emme varmasti ole eläneet "ihan tavallista" elämää aiemminkaan, mutta nyt ainakin on monta isoa muutosta tapahtumassa kerralla. Näitä muutoksia aion päivitellä ja päivittää tänne blogiin.
Viime tammikuussa huomasin Suomen Lähetysseuran työpaikkailmoituksen, jossa haettiin kummityöhön koordinaattoria ja tiedottajaa Nepaliin. Mietin, että tuohan on aivan minun paikkani, ja täytin hakemuksen samantien - olin liikkeellä viimeisenä iltana tietenkin. Haastattelujen ja monenlaisten testien jälkeen sain kesäkuun alussa tietää saaneeni hakemani paikan! Koko kevät on toki ollut aikaa miettiä asiaa ja välillä olen toivonut, etten saisi paikkaa (saisimme jatkaa tuttua ja turvallista, ja kaikinpuolin mukavaa elämäämme) ja välillä olen ajatellut, kuinka paljon tulen suremaan, jos minua ei valita.
Nyt olemme siis ihan oikeasti suunnittelemassa muuttoa Nepaliin, kaiken epävarmuuden jälkeen. Se tuntuu älyttömän hienolta ja myös epämääräisen kamalaltakin: mihin olemme päämme pistämässä, ja ennenkaikkea, minne olemmekaan lapsiamme viemässä... Mutta eiköhän kaikki järjesty. Viime viikonloppuna Lähetysjuhlilla tapasimme Nepalin lähettejä, jo eläkkeelle jääneitä ja vasta sinne uusina meneviä, ja tunteet olivat aikamoisia. Häkellyttävää, että yhtäkkiä on paikka, jonne meitä odotetaan ja työ, johon minua odotetaan. Sain mm. kuulla, että minua varten on jo työpiste odottamassa Kathmandun toimistolla. Uuh! Mahtavaa ja omituista.
Tätä kaikkea elämä on parhaimmillaan, niin ajattelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti