Väriä elämään

Hämeenlinnassa vuosittain järjestettävät lasten taidefestarit Hippalot ovat aina olleet ihan älyttömän kivat. Kivaa ja touhukasta on ollut tänäkin vuonna. Ohjelmistossamme on ollut mm. nukketeatteria ja tavallista teatteria, konsertteja ja diskoa. Olemme kyllä ehkä lastenkulttuurin suurkuluttajia muutenkin. No, perjantaina tapahtuman juontajat pyysivät kaikkia lapsia valitsemaan vanhemmilleen seuraavan päivän vaatteet, jotta saataisiin aikuisillekin vähän värikästä vaatetta päälle. Mahdollisimman värikkäät, oli siis käsky.

Annoin Mintun ja Santun tehdä työtä käskettyä ja valita koko perheen vaatteet. Minttu tarttui toimeen innoissaan, levitteli vaatteita lattialle, pani niitä eri järjestyksiin ja mietiskeli kovasti. Tuloksena syntyi oikein värikäs perhe - ja onnellinen Minttu - ja tänään ennen Ipanapa-konserttia juontajat mainitsivatkin Mintun ja sen, että hän oli valinnut meidän koko perheen vaatteet. Jee! (Palkinnon tosin vei eräs toinen porukka, höh. Kilpailu oli kovaa.) Huomenna menemme viettämään viimeistä Hippalo-päivää Kirikoun ja Kiljusen herrasväen pariin.

  

Ranttaliperheen yksivuotias baarissa.

Kirjoitan tätä taas skumppalasi toisessa kädessä Helsingin hotellista, tällä kertaa aivan kansallisteatterin vierestä. Onpa ranttaliksi mennyt meidän elämä! (Siis lapset tuhisevat tuossa vieressä, emme sentään ole päässeet kaksin Heikin kanssa tänne karkaamaan.) Kävimme juhlimassa ystävän synttäreitä Alppipuistossa, emmekä malttaneet lähteä kotiin, joten täällä ollaan. Sitä paitsi lomalla kaiken tällaisen hauskuuden täytyy olla mahdollista ja aivan viimeisiä (Heikin) lomapäiviä tässä vietetään.