Mitä mummosta voisi kirjoittaa? Mummo oli ainutlaatuinen. Hän oli aina kiinnostunut meistä lapsenlapsistaan, jaksoi uskoa meihin ja kannustaa. Hän oli mukana juhlimassa, jos vain suinkin juhlan aihetta oli ja loppuun asti hän pysyi mieleltään virkeänä. Hän iloitsi jokaisesta koulunumerostamme, kesätyöpaikoistamme, opiskeluistamme, reissuistamme. Minulla oli pitkään perinteenä aina ennen jonnekin reissuun lähtöä käydä Mallinkaisten saunassa mummon kanssa. Saunoa mummon kanssa ja pohtia elämää. Mummo oli positiivinen, vaikka myös temperamenttinen, ja aina valmis uusiin seikkailuihin. Hän ei koskaan kauhistellut asioita, vaan otti asioiden negatiiviset puolet joko haasteina tai sellaisina, jotka tulee hyväksyä.
Onneksi ehdimme moneen kertaan sanoa mummolle, miten rakas hän meille oli. Minulle jäi myös kaunis kuva hänen viimeisistä hetkistään. Mummo vietti viimeiset tunnit teho-osastolla Hämeenlinnassa. Sain vielä silittää häntä ja kertoa rakkaudestamme häntä kohtaan. Lapsemme eivät tulleet mukaan huoneeseen, mutta kun lähdimme pois, menin lasten kanssa mummon huoneen ikkunan taakse. Huone oli aivan maantasalla. Minttu, Santtu ja Siiri vilkuttivat ikkunan takaa mummolle hyvästit. Silloin mummo oli matkalla jo. Vain hetkeä myöhemmin hänen hengityksensä loppui. Hyvää matkaa, rakas mummo. Taivaassa tavataan.
Kuolema tuntuu niin pelottavalta. Mitä meille silloin oikeasti tapahtuu? Kukaan ei voi sitä tietää. Mutta minä ajattelen samoin kuin vaarini, joka lohdutti minua: "me uskomme, että pääsemme iankaikkiseen elämään. Jos ei ole uskoa, ei ole toivoa. Ja jos ei ole toivoa, ei ole mitään."
 |
| Kirsikkapuumme on täynnä kirsikoita. |
 | |
| Suoretkellä oli jo syksyinen tunnelma. Tai ehkä vain mielialani oli syksyinen. |
Vaikka asiaan on saanut valmistautua jo pitkään niin kyllä se aina tapahtuessaan pysäyttää. Kyseessä oli todellinen SUPERMUMMO ja kuten Anni kirjoitit hän oli AINA valmiina uusiin seikkailuihin. Ei voi parempaa toivoa tai saada!
VastaaPoistaMinua ainakin helpottaa suuresti se, että mummo sai lähteä "rauhassa" ja niin että raikkaimpia oli koko ajan lähellä. Kiitos siitä teille kaikille siellä lähellä =)
On mukavaa, että teille Anni jäi kaunis muisto myös viimeisestä käynnistä. Olen todella kiitollinen siitä, että Veeti teki viime viikolla Mummolle ja Vaarille hääpäiväkortin. Pieni asia mutta lämmittää todella paljon näin jälkeen päin.
Surumme on suuri mutta yhteisten ja todella ihanien muistojen määrä on valtava ja niitä ajatellessa huomaa hymyilevänsä ellei ihan nauravansa...
Mummo Rakas Lepää Rauhassa!
Osanottoja Annille!
VastaaPoistaAina elokuussa muistelen yhtä Helena Anhavan runoa ja niitä nyt lukiessani törmäsin tähän:
Kun se jolta sait elämän
on kivulla lähtenyt,
on kuin keinu pysähtyisi,
maailma humahtaisi kuulumattomiin.
Näet hiljaisen talon maisemassa.
Ja jokainen kahahdus,
tuoksu, suhina,
repäisee väylät auki
lapsuuden kesiin.
Kiitos Laura, todella kaunis ja koskettava runo. <3
VastaaPoista