Arki alkoi pari viikkoa sitten ja vähän turhan rankasti. Heikki lähti heti työmatkalle ja minä jäin lasten kanssa kotiin surullisiin tunnelmiin mummon kuoleman takia. Lisäksi saimme jonkun ihme kuume-oksentelutaudin, jonka takia jouduin käymään Mintun kanssa päivystyksessäkin (jossa, ette voi uskoa, jouduimme odottamaan vuoroamme neljä ja puoli tuntia! No, ei, en ala sitä nyt sen enempää vatvoa.). Edessä oleva syksy tuntuu ajoittain liian rankalta, koska kaikkien lähtöön liittyvien käytännön järjestelyjen, kuten talon myymisen ja tavaroiden pakkaamisen, lisäksi meidän täytyisi vielä jossain välissä ehtiä opiskelemaan ja Heikin täytyisi löytää aikaa uuteen isoon projektiin töissä. Huoh. Usein kun tuntuu, että voimat ja aika menevät ihan vain tämän tavallisen arjen pyörittämiseen kolmen pienen kanssa ja jossain välissä pitäisi vähän päästä nukkumaankin.
Mutta ei pidä valittaman. Tänään alkoi koulutuksemme, kirkon kansainvälisen työn erikoistumiskoulutus. Ensimmäinen päivä oli hyvä, ja mieleen jäi heti monia uusia ajatuksia, jotka täytyy joskus rauhassa päästä ajattelemaan loppuun. Oma käsitys Lähetysseuran työstä sai uusia ulottuvuuksia ja vahvistusta sille, että ehkä juuri tuolla, juuri noiden ihmisten joukossa on se minunkin -ja meidän- paikkani. Kesän aikanahan olemme Heikin kanssa kokeneet, että olemme saaneet käydä monien ystäviemme ja tuttujemme kanssa läpi sitä, mikä on Lähetysseura ja mitä työtä se tekee. Tänään koin saavani taustatukea sille, että olemme puhuneet Heikin kanssa kaikesta "oikein" ja että hyvällä, oikealla asialla olemme. Omalta osaltamme yritämme kantaa vastuuta kaukaisesta lähimmäisestämme ja miettiä sitä, miten meidän toimintamme vaikuttaa kaikkein köyhimpien elämään. Niiden, joille elämä ei ole antanut yhtä paljon mahdollisuuksia, tai edes perusedellytyksiä, kuin meille yltäkylläisyydessä eläville. Hmm. Lisättäköön vielä, että Lähetysseura ei tee käännytystyötä eikä ole mikään lahko, vaan kirkon lähetysjärjestö. Juu, kaikenlaisiin kysymyksiin olemme saaneet vastata.
Kommentoin tähän nyt yhteisesti kaikkia aiempia kirjoituksia, että näitä on ollut tosiaan ihana lukea! Kuten joku aiemmin muistaakseni kirjoitti, niin Nepaliin on kyllä tosiaankin lähdössä ihan oikea porukka. Paitsi että kova ikävä tietysti tulee -mutta onneksi on Internet :)
VastaaPoistaMutta voi hurjaa, miten teidän arki alkoi :/ Paljon voimia teille, ja kertokaa jos voin olla jotenkin avuksi!
Ai niin, koskahan päästäisiin sinne metsäretkelle, ihana se sienikuva!
Ja ai niin toinenkin juttu: muistatko Anni, kun näin alkuvuodesta sen unen, jossa oltiin koko porukka Sri Lankassa -tai niin minä luulin, mutta sinä olit oikeassa, se oli varmastikin Nepal!! :)
Se oli selvä enneuni, alahan jo varailla Nepaliin lentolippuja. Ja kiitos ihanista sanoistasi, my dearest!
VastaaPoistaTänä syksynä kyllä otamme kaiken avun erityisen kiitollisina vastaan, että tuu vaan tänne milloin vaan lasten kanssa leikkimään, niin mä alan vaikka pakata laatikoita! :)