Muutamia tunnelmia Tukholmasta:
 | ||
| Hyvää Mikkelinpäivää! |
torstai 29. syyskuuta 2011
Ruski från Sverige
Olipa mukava risteily! Silja Line yllätti positiivisesti ylenpalttisella lapsille suunnatulla ohjelmallaan: oli Muumit, taikureita, musikantteja, sanasuunnistusta, vaikka mitä perinteisten pallomerien lisäksi. Tukholma oli oma aurinkoinen itsensä (vaikka aika Tukholmassa jää aina valitettavan lyhyeksi jos on risteilijällä liikkeellä). Parasta olivat kuitenkin ihmiset, minun maailman rakkaimpani. Omien sisarusten muodostama turvaverkko on yksi parhaimmista asioista elämässäni, ja olen siitä kiitollinen. Myös lastemme serkut (joista olen täällä jo kirjoittanutkin), kaikki yhdeksän, ovat maailman parhaita ihmisiä ja toivon, että serkusten väliset lämpimät ja välittömät suhteet pysyisivät aina. Välimatkojenkin päästä.
Muutamia tunnelmia Tukholmasta:
Toiseksi viimeisessä kuvassa oleva tukholmalainen koira kertoi meille haluavansa lähteä maailmaa kiertämään ja haluavansa nähdä maailman korkeimman vuoriston. Emme millään voineet jättää niin fiksua koiraa, jolla oli vielä samat suunnitelmat kuin meillä. Koira lähti siis mukaamme. Kotona sille piti keksiä nimi. Teimme näin: jokainen perheenjäsen, paitsi Simba, sai päättää oman nimiehdotuksen. Ehdotukset kirjoitettiin lapuille ja laput laitettiin isomummon vanhaan hattuun, josta sitten nostettiin yksi lappu. Koiran nimeksi tuli Ruski, joka oli Mintun ehdotus. Hyvä nimi, Ruski. Heikin nimiehdotus oli Mörri, minun Uuno, Santun Simbanssi (koska Salamamartti ei sopinut meille muille) ja Siirin Tatti. Paras nimi taisi voittaa.
Muutamia tunnelmia Tukholmasta:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Salamamartti! Olisin ehkä äänestänyt sitä, vaikka Ruski on kyllä hyvä myös. Siinä on sellaista kohtalokasta slaavilaisuutta :)
VastaaPoistaNo niinpä tietysti, sä pidät kummipojan puolta :) Santun pyörä on kuitenkin jo nimeltään Marttisalama, että eiköhän se riitä tätä lajia. :)
VastaaPoistaKiitos tarkkasilmäisille lukijoille, olen hieman muokannut tämän postauksen sisältöä. Hassua, miten asioista voikin kirjoittaa niin, että virkkeen voi tajuta aivan päinvastaisilla tavoilla, eikä itse sitä huomaa. Osasyynä lienee tämä kellonaika, jolloin näitä aina kirjoitan - puoliltaöin alkaa itse kullakin olla aina jo enemmän tai vähemmän sumea olo. Ehkä parin vuoden päästä voin avata kotona tietokoneen normaalien ihmisten aikaan. :)
VastaaPoistaOn vaikeaa kirjoittaa henkilökohtaisista asioista yleisellä tasolla. On vaikea miettiä, voiko ihmisistä ja asioista puhua niiden oikeilla nimillä näinkin julkisesti. Haluamme kuitenkin edelleen pitää tämän blogin henkilökohtaisella tasolla, emmekä lähteä kovin paljoa kirjoittamaan kaikista turhanpäiväisyyksistä. Toki niistä olisi helpompi kirjoittaa.