Eilen illalla kävimme Heikin kanssa keskustelun tähän tapaan: "Mitäs meillä on huomenna ohjelmassa?" "Ei kai mitään sovittua." "Jee, vapaa päivä siis, tosi kiva." "Joo, tosi kiva!" Sen jälkeen arvomme, kumpi herää lasten (lähinnä Siirin) kanssa aamulla. Minä voitan, saan nukkua.
Aamulla sitten myhäilemme: "Kivaa kun ei oo mitään sovittua tälle päivälle." "Joo, nyt vaan ollaan." Pelaamme pelejä lasten kanssa ja aamun tunnit kuluvat. Minä alan pestä pyykkiä ja miettiä lounasta. Samalla tulee mieleeni, mitä kaikkea tänään pitikään saada tehdyksi. Ainiin! Sienimetsään täytyisi päästä, ilman muuta, aurinkokin paistaa. Mintulla on baletti. Santulle on luvattu pääsy varusmiessoittokunnan konserttiin. Ystäviä piti nähdä puistossa. Ruokia täytyy saada tehtyä valmiiksi ensi viikkoa varten. Paperipinot (lipastojen tyhjentämisen jäljiltä) pitäisi käydä läpi. Ja ne pyykinpesut, ruuanlaitot, normihommat.
Ei kun vipinää kinttuihin! Lapset, nyt metsään, mars!
Ja loppujen lopuksi saimme nuo kaikki asiat tehtyä, ja vieläpä ihan mukavasti, vähän sellaisella kiireettömällä fiiliksellä. Sienimetsä oli huippu ja samoin konserttikin oli huippu. Illalla rauha talossa ja punajuurimureke uunissa. (Paitsi yhtä asiaa emme saaneet tehtyä, eli tietysti ne paperipinot lojuvat vieressäni yhä.)
Ei hassumpi toimeton päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti