Koulu!

Tänään se alkoi. Mintun ja Santun pre school, nimittäin. Meitä kaikkia jännitti. Minttu kertasi aamupalapöydässä kaikkia englanniksi osaamiaan sanoja, minä pakkasin tuttuihin kerhoreppuihin eväitä ja varavaatteita (kyllä teitä Suomen kerhotätejä, Heliä ja Päikkyä, mietittiin myös monta kertaa!), Heikki suunnitteli päivän kulkua ja Siiri kiukutteli, kun ei päässyt mukaan. Dambarin ja Heikin matkassa Minttu ja Santtu sitten lähtivät ja minä, Siiri ja Dilu jäimme portille huiskuttamaan.

Ihan hyvin oli ensimmäinen päivä sujunut. Minttua oli aluksi jännittänyt ja itkettänyt, mutta suru oli mennyt nopeasti ohi. Santtu taas oli ollut alussa reipas, mutta keskellä päivää alkanut ikävöidä. Hänkin oli kuitenkin tyyntynyt melko nopeasti. Heikki oli siis tänään koko päivän koulun pihalla lukemassa kieliläksyjä, joten hän oli tarvittaessa Mintun ja Santun saatavilla koko ajan.

Sinne katosivat, äidin pienet lapset.

Koiranpennun hankinta menikin meillä surullisesti, kun jouduimme luopumaan ensimmäisestä pennustamme - josta aiemmat kuvatkin olivat - koska pentu osoittautui todella sairaaksi. Voisin kertoa tapahtuneesta yksityiskohtaisesti, mutta jos nyt totean vain, että meillä on nyt uusi pentu talossa. (Lyhyesti: ensimmäinen pentu on nyt eläinlääkärin huomassa ja toivomme, että eläinlääkäri saa sen kuntoon.) Uusi pentumme on aika samannäköinen kuin ensimmäinen pentumme, jolle ehdimme antaa nimen Setho (tarkoittaa nepaliksi valkoista). Setho oli lhasa apso, uusi pentumme on japaninpystykorva ja nimeltään Hatti. Hatti tarkoittaa nepaliksi norsua, joten kun tulemme takaisin Suomeen, meillä on perheessämme sekä leijona (Simba) että norsu! Hatti on hyvin terhakas pikku poika. Mikä hauskinta, hän on hyvin innoissaan lapsistamme ja aina pyrkii heidän lähelleen meistä aikuisista välittämättä. Mietin vain, millainen ongelmatapaus ja Simban mielestä todellinen maanvaiva tästä pennusta tulee, koska kehumme sitä - paitsi luoksetulemisesta ja ulos pissaamisesta - räksyttämisestä! Tämä siksi, koska mitä enemmän koirasta lähtee ääntä, sen parempi - täällä. Lisäksi Hattia hoitavat kaikki muutkin taloutemme jäsenet ja tänään näin keittiössä tällaisenkin näyn:

Äsken juuri yövahdin kanssa pissatin Hattia ulkona ja yövahti seurasi pentua taskulamppu kädessään nähdäkseen, josko jotain tuotoksia koira saa aikaan. Minä katsoin tähtitaivasta, valkoisena hohtavaa pentua, yövahtia pipo päässään ja itseäni yöpaidassa, jonka päällä pidän mummolta saamaani paksua villapaitaa, ja mietin, että on tämä elämä aika hassua. Thik tsaa! (= That is okei!)

Minttu ja Santtu osaavat hienosti hoitaa pentua ja tietävät mm., että kun pentu nukkuu, sitä ei saa häiritä. Siiri taas ei oikein sääntöjä meinaa noudattaa...