Takana rentouttavan vkl Gokarnassa, hieman Kathmandun
ulkopuolella sijaitsevan luonnonsuojelualueen reunamilla Gokarna Forest
Resortissa. Vaikka hotellin puolesta kaikki ei ihan parasta ollutkaan
(uima-allas ei ollutkaan lämmitetty kuin lauantaina, patikka retkien ja muiden
järjestelyjen kanssa oli aina pientä hankaluutta, huoneeseen sai nettiyhteyden
vain kiskurihinnan maksamalla (baarissa olisi ollut ilmainen, eli erittäin
lapsiystävällistä) ja äänekkäät, vaikkakin iloiset lapset saivat turhan usein paheksuvia
katseita tai moitteita muiden häiritsemisestä), oli todella mukavaa päästä
raittiiseen ilmaan, kauniisiin maisemiin ja hetken hiljaisuuteen.
Lähdimme siis perjantaina matkaan ja perille päästyämme
huoneessa oli innokkaita riemun kiljahduksia, kun huoneessamme oli televisio,
josta tuli lastenohjelmia ja lisäksi kraanasta hyvällä paineella lämmintä vettä
(pesimme siis kaikki kätemme ensimmäistä kertaa Nepalissa lämpimällä vedellä).
Sitten talsimme hotellin ympäristössä katsellen lintuja, apinoita ja metsäisiä ja
vehreistä maisemia. Tämän jälkeen menimme innolla uimaan, mutta pettymys oli
kyllä iso, kun altaaseen päästyämme tajusimme veden olevan kylmää. Kun vähän
sitten kyselimme, niin selvisi, ettei kyseisessä paikassa enää lämmitetä
allasta kuin lauantaisin! No kun altaalle olimme päässeet, niin kävimme sitten
kuitenkin pulahtamassa. Uinti puoli onneksi korjaantui sitten tosiaan
lauantaina ja vielä tänäänkin kävimme pulikoimassa, kun vesi oli eilisen
lämmityksen jäljiltä kohtuullisen lämöistä. Kylpylän saunaosastolla meillä oli
Santun kanssa hauskaa, kun saunaan mentäessämme palvelija tuli hätääntyneenä
ajamaan meitä pois, kun lapsilta saunaan meno on kuumuuden takia ehdottomasti
kielletty. Asiaa kun vähän selittelin niin saunaan me sitten kuitenkin
päästiin, mutta saunassa olevan tiimalasin palvelija meille käänsi ja kielsi
ehdottomasti olemasta pidempään. Positiivista oli, että sauna oli sentään lämmin
(90 astetta) ja vaikka melkeen lattiatasossa istuimmekin niin hiki saatiin
hyvin pintaan. Meille kyllä sitten selvisi, kun tytöiltä kuulimme, että saunat
ja poreammeet ei meidän huoneen hintaan kuuluneet ja varsinkin tytöillä oli
muutenkin ongelmia yli-innokkaan palvelijan kanssa, joka jatkuvati valitti
liian äänekkäästä käyttäytymisestä ja kylpyläasikkaiden häiritsemisestä. Mutta
tosiaan onneksi lauantaina ja sunnuntainakin pääsimme siis täällä ensimmäisen
kerran kunnolla uiskentelemaan, tätä lapset olivatkin jo odottaneet. Ja vaikka
yöt edelleen aika viileitä ovatkin, eiköhän me kaupungissakin piakkoin jo
altaaseen päästä. Ainakin lähin altaamme puhdisti ja avasi altaansa
uintikauteen viime viikolla ja kun päivälämpötilat ovat nousseet todella
mukavasti niin kohta täytyy uskaltautua kokeilemaan.
Lauantaina uinnin lisäksi teimme pienen 2h opastetun metsäkävelyn
ja samalla pääsimme vähän testailemaan, miten porukkamme selviää
vaelluspuuhasta. Hyvässä seurassa ja mukavalla eväshetkellä varustettuna Minttu
perille päästyään totesi, että miksei kuitenkin otettu 3h retkeä. Oli todella
mukavaa päästä samoilemaan metsään, katselemaan eläimiä ja vain nauttimaan
hiljaisuudesta. Lapset olivat iloisia ja Minttu-mahtava käveli kertaakaan
valittamatta. Itselläni oli kantorinkka ja Santtu selässä ja ensi testauksen
jälkeen meidän pitää kyllä seuraavaksi käydä lähikukkuloilla tekemässä parin
päivän vaellus ennen suurempia valloituksia. Rauhallisella tahdilla en epäile,
ettemmekö selviäisi pidemmästäkin kävelystä, mutta täytyy myös tunnustaa, että
isompien nousujen jälkeen puuskutin kohtalaisesti ja takaisin perille
pääseminen oli mukavaa. Vaikka oppaamme ei meistä pahemmin välittänyt, näimme
me kuitenkin lyhyellä retkellämme peuroja ja apinan. Santun harmistukseksi
tiikeri ja käärmeet jäi seuraavaan kertaan. Mutta eiköhän Janne ja Teressa
aleta katselemaan seuraavaa patikkakohdetta.
Tänään sitten palasimme takaisin kotiin (oli myöskin mukava
huomata, että kotiin paluu tuntui hyvältä) ja hommien ääreen. Aamulla on
tarkoitus käydä tutustumassa KISC:n kouluun (viime torstaina kävimme British
Scoolilla, jonne Minttu ja Santtu toivottovasti syksyllä pääsisivät) ja
hakemukset täytimme illalla. Sähköposteja pitää kirjoittaa, kieliläksyjä
pitäisi tehdä ja tätä blogiakin päivittää. Huomenna pitäisi illalla käydä
katsomassa taas yhtä taloa (lähellä kouluja ja toimistoa), mikä ulkoapäin
vaikuttaa tosi kivalta, mutta hinnasta ja turvallisuudesta ei vielä tiedä
mitään. Muuten alkaa tuntua, että tämä asunnon etsintä on tässä vaiheessa
turhan työlästä. Viikolla toivottavasti pääsemme myös katsomaan koiranpentua,
joka olisi vapaana ja tästähän lapset ovat innoissaan (ja kyllä vanhemmatkin).
Ajatuksissa on pieni kaveri, joka voitaisiin sitten joskus ottaa helposti
mukaan Suomeen Simban vanhuuskaveriksi. Touhua siis riittää.
Vielä pari asiaa kulttuurieroavaisuuksista, jotka minun on
pitänyt laittaa tänne jo jonkin aikaa.
1. Jonotus
Harvassa maassa ollaan jonotuksessa yhtä kilttejä kuin
Suomessa, mutta täällä sanaa jono ei todennäköisesti ole edes kielessä. Jo heti
alussa eläintarhan lippuluukulla huomasi, että jos ei ole omasta mielestä
todella röyhkeä ei koskaan pääse lippupuukulle asti. Kaupassa, jos sinulla on
paljon ostoksia, kyselemättä tulee vasemmalta ja oikealta ihmisiä ohi, kun
heillä on vain muutama ostos maksettavana ja näin oikeus päästä edelle (joskus
tullaan väliin jopa kesken tavaroiden latomisen, vaikka tällöin yleensä
kassaneiti laittaa henkilön minun taakseni). Paras taikka hämmentävin tilanne
oli kuitenkin pankissa (sinänsä tilin avaaminen kymmenine allenkirjoituksineen
ja viisine palveluluukkuineen olisi jo jutun arvoinen asia, mutta ei tästä
enempää), kun olin hakemassa uusia pankkikortteja ja tunnuslukuja.
Pankkivirkailijan latoessa korttikuoria, tunnuslukukuoria ja nettitunnuksia
tiskiin vasemmalla puolella tungeksi kaksi kaveria, oikealla yksi (koko ajan
virkailijalle jotain höpisten) ja olkapään yli vielä joku ihmetteli mikä siellä
tiskillä oikeen kestää. Tässä oli hieman hämmentynyt olo tarkastella sitten kuorien oikeellisuutta
ja hiljalleen laitella niitä reppuun.
Tähän täytyy kuitenkin todeta, että rehellisyys taas tuntuu
olevan todella arvossaan ja tästä pidetään myös huolta. Oma visanikin vietti
tuossa jo muutaman päivän kaupan kassalla ja kun tarjosin jotain
löytöpalkkiota, niin tästä kietäydyttiin ehdottomasti.
2. Liikenne
Liikenne täällä on kaaottista se on selvää. Mutta on
yllättävän hauskaa ajella pyörällä kaikessa kaaoksessa ja jopa ihan nauttia,
kun kuoppaisilla teillä ohittelee autoja vasemmalta ja oikealta. On vaikea
uskoa, mutta pyöräily kaikessa jännittävyydessään on nautinnollista ja todella
tehokasta liikkumista täällä. Nyt ymmärtää paremmin, miten extrem lajeista saa
aivan erilaista nautintoa, kuin muista. Sen sijaan jalankulkijat ovat täällä
täysiä nollia. Monessa maassa, vaikka liikenne on kaaottista, jalankulkiojoita
jollain asteella kunnioitetaan. Täällä ei! Jalankulkija on se kuka väistää
ensimmäisenä, liikuttiin autolla, mopolla tai pyörällä. Tyyttiö soitetaan
todella vihaisesti, jos jalankulkija sattuu olemaan vähänkään tiellä. Törmäyksen
uhatessa jalankulkija on se joka hyppää pois, auton jatkaessa täysin samalla
nepeudella eteenpäin. Risteyksessä, jossa on liikennepoliisit, kaikille muille
annetaan vuorot (vähän kyllä miten sattuu), mutta kävelijät joutuvat
pujottelemaan kaikkien välissä täysin omalla riskillä.
3.Eristys
Miten näihin taloihin ei olla saatu tehtyä mitään lämpö-
eikä äänieristystä? Lämpötila kulkee tasaisesti ulkolämpitilan mukaan (ei siis
tarvita sisä- ja ulkolämpömittaria erikseen) ja aina välillä on pakko
tarkastaa, että ikkunat on tosiaan kiinni, kun nämä yksikerrosikkunat päästävät
kaikki äänet (ja siis myös kylmän) läpi, kuin ikkunaa ei olisi ollenkaan.
Kaikkeen kuitenkin tottuu ja vieläpä nopeasti (tai no tästä sisätilojen kylmyydestä en ole varma, mutta sitä ei tarvitse nyt vähään aikaan murehtia :) Yövartijankin kuorsatessa ikkunan takana, on siis aika mennä itsekkin nukkumaan. Kuvaselitykset ja oikoluku siis vasta huomenna!
ulkopuolella sijaitsevan luonnonsuojelualueen reunamilla Gokarna Forest
Resortissa. Vaikka hotellin puolesta kaikki ei ihan parasta ollutkaan
(uima-allas ei ollutkaan lämmitetty kuin lauantaina, patikka retkien ja muiden
järjestelyjen kanssa oli aina pientä hankaluutta, huoneeseen sai nettiyhteyden
vain kiskurihinnan maksamalla (baarissa olisi ollut ilmainen, eli erittäin
lapsiystävällistä) ja äänekkäät, vaikkakin iloiset lapset saivat turhan usein paheksuvia
katseita tai moitteita muiden häiritsemisestä), oli todella mukavaa päästä
raittiiseen ilmaan, kauniisiin maisemiin ja hetken hiljaisuuteen.
 |
| Lippuja on monin paikoin ja ne tuovat usein kivasti väriä ja liikettä maisemaan. Lipuissa on yleensä jonkin sortin rukoustekstejä. |
 |
| Illalliset olivat ihan maukkaita seisovasta pöydästä ja porukassa aina hauskempaa. |
Lähdimme siis perjantaina matkaan ja perille päästyämme
huoneessa oli innokkaita riemun kiljahduksia, kun huoneessamme oli televisio,
josta tuli lastenohjelmia ja lisäksi kraanasta hyvällä paineella lämmintä vettä
(pesimme siis kaikki kätemme ensimmäistä kertaa Nepalissa lämpimällä vedellä).
Sitten talsimme hotellin ympäristössä katsellen lintuja, apinoita ja metsäisiä ja
vehreistä maisemia. Tämän jälkeen menimme innolla uimaan, mutta pettymys oli
kyllä iso, kun altaaseen päästyämme tajusimme veden olevan kylmää. Kun vähän
sitten kyselimme, niin selvisi, ettei kyseisessä paikassa enää lämmitetä
allasta kuin lauantaisin! No kun altaalle olimme päässeet, niin kävimme sitten
kuitenkin pulahtamassa. Uinti puoli onneksi korjaantui sitten tosiaan
lauantaina ja vielä tänäänkin kävimme pulikoimassa, kun vesi oli eilisen
lämmityksen jäljiltä kohtuullisen lämöistä. Kylpylän saunaosastolla meillä oli
Santun kanssa hauskaa, kun saunaan mentäessämme palvelija tuli hätääntyneenä
ajamaan meitä pois, kun lapsilta saunaan meno on kuumuuden takia ehdottomasti
kielletty. Asiaa kun vähän selittelin niin saunaan me sitten kuitenkin
päästiin, mutta saunassa olevan tiimalasin palvelija meille käänsi ja kielsi
ehdottomasti olemasta pidempään. Positiivista oli, että sauna oli sentään lämmin
(90 astetta) ja vaikka melkeen lattiatasossa istuimmekin niin hiki saatiin
hyvin pintaan. Meille kyllä sitten selvisi, kun tytöiltä kuulimme, että saunat
ja poreammeet ei meidän huoneen hintaan kuuluneet ja varsinkin tytöillä oli
muutenkin ongelmia yli-innokkaan palvelijan kanssa, joka jatkuvati valitti
liian äänekkäästä käyttäytymisestä ja kylpyläasikkaiden häiritsemisestä. Mutta
tosiaan onneksi lauantaina ja sunnuntainakin pääsimme siis täällä ensimmäisen
kerran kunnolla uiskentelemaan, tätä lapset olivatkin jo odottaneet. Ja vaikka
yöt edelleen aika viileitä ovatkin, eiköhän me kaupungissakin piakkoin jo
altaaseen päästä. Ainakin lähin altaamme puhdisti ja avasi altaansa
uintikauteen viime viikolla ja kun päivälämpötilat ovat nousseet todella
mukavasti niin kohta täytyy uskaltautua kokeilemaan.
 |
| Onneksi lempiharrastuksen pariin päästin taas tovin odottelun jälkeen ja tästä se kausi vasta alkaa. |
Lauantaina uinnin lisäksi teimme pienen 2h opastetun metsäkävelyn
ja samalla pääsimme vähän testailemaan, miten porukkamme selviää
vaelluspuuhasta. Hyvässä seurassa ja mukavalla eväshetkellä varustettuna Minttu
perille päästyään totesi, että miksei kuitenkin otettu 3h retkeä. Oli todella
mukavaa päästä samoilemaan metsään, katselemaan eläimiä ja vain nauttimaan
hiljaisuudesta. Lapset olivat iloisia ja Minttu-mahtava käveli kertaakaan
valittamatta. Itselläni oli kantorinkka ja Santtu selässä ja ensi testauksen
jälkeen meidän pitää kyllä seuraavaksi käydä lähikukkuloilla tekemässä parin
päivän vaellus ennen suurempia valloituksia. Rauhallisella tahdilla en epäile,
ettemmekö selviäisi pidemmästäkin kävelystä, mutta täytyy myös tunnustaa, että
isompien nousujen jälkeen puuskutin kohtalaisesti ja takaisin perille
pääseminen oli mukavaa. Vaikka oppaamme ei meistä pahemmin välittänyt, näimme
me kuitenkin lyhyellä retkellämme peuroja ja apinan. Santun harmistukseksi
tiikeri ja käärmeet jäi seuraavaan kertaan. Mutta eiköhän Janne ja Teressa
aleta katselemaan seuraavaa patikkakohdetta.
 |
| Nähtiin sitä sentään jotain "villieläimiäkin" |
 |
| Metsäretkelle mars! |
 |
| "Bambeja" oli liikkeellä ihan laumuittain |
 |
| Kuivuneessa joenuomassa talsiminen onnistuu näin keväällä hienosti, mutta sadekaudelle tässä virtaa vesi valtoimenaan. |
 |
| Ylämäet tulee varmasti vielä tutuiksi ja kyllähän ne puuskuttamaan laittaa. |
 |
| Tässä Tapion serkku |
 |
| Ja tässä itse jumala |
 |
| Ässät |
 |
| Ensi kerralla kokeillaan pidempää retkeä! |
Tänään sitten palasimme takaisin kotiin (oli myöskin mukava
huomata, että kotiin paluu tuntui hyvältä) ja hommien ääreen. Aamulla on
tarkoitus käydä tutustumassa KISC:n kouluun (viime torstaina kävimme British
Scoolilla, jonne Minttu ja Santtu toivottovasti syksyllä pääsisivät) ja
hakemukset täytimme illalla. Sähköposteja pitää kirjoittaa, kieliläksyjä
pitäisi tehdä ja tätä blogiakin päivittää. Huomenna pitäisi illalla käydä
katsomassa taas yhtä taloa (lähellä kouluja ja toimistoa), mikä ulkoapäin
vaikuttaa tosi kivalta, mutta hinnasta ja turvallisuudesta ei vielä tiedä
mitään. Muuten alkaa tuntua, että tämä asunnon etsintä on tässä vaiheessa
turhan työlästä. Viikolla toivottavasti pääsemme myös katsomaan koiranpentua,
joka olisi vapaana ja tästähän lapset ovat innoissaan (ja kyllä vanhemmatkin).
Ajatuksissa on pieni kaveri, joka voitaisiin sitten joskus ottaa helposti
mukaan Suomeen Simban vanhuuskaveriksi. Touhua siis riittää.
Vielä pari asiaa kulttuurieroavaisuuksista, jotka minun on
pitänyt laittaa tänne jo jonkin aikaa.
 |
| Takaisin Kahtmandun vilinään |
 |
| Iloisena yllätyksenä perille päästyämme katoltamme näkyi taas pitkästä aikaa vuoret. |
1. Jonotus
Harvassa maassa ollaan jonotuksessa yhtä kilttejä kuin
Suomessa, mutta täällä sanaa jono ei todennäköisesti ole edes kielessä. Jo heti
alussa eläintarhan lippuluukulla huomasi, että jos ei ole omasta mielestä
todella röyhkeä ei koskaan pääse lippupuukulle asti. Kaupassa, jos sinulla on
paljon ostoksia, kyselemättä tulee vasemmalta ja oikealta ihmisiä ohi, kun
heillä on vain muutama ostos maksettavana ja näin oikeus päästä edelle (joskus
tullaan väliin jopa kesken tavaroiden latomisen, vaikka tällöin yleensä
kassaneiti laittaa henkilön minun taakseni). Paras taikka hämmentävin tilanne
oli kuitenkin pankissa (sinänsä tilin avaaminen kymmenine allenkirjoituksineen
ja viisine palveluluukkuineen olisi jo jutun arvoinen asia, mutta ei tästä
enempää), kun olin hakemassa uusia pankkikortteja ja tunnuslukuja.
Pankkivirkailijan latoessa korttikuoria, tunnuslukukuoria ja nettitunnuksia
tiskiin vasemmalla puolella tungeksi kaksi kaveria, oikealla yksi (koko ajan
virkailijalle jotain höpisten) ja olkapään yli vielä joku ihmetteli mikä siellä
tiskillä oikeen kestää. Tässä oli hieman hämmentynyt olo tarkastella sitten kuorien oikeellisuutta
ja hiljalleen laitella niitä reppuun.
Tähän täytyy kuitenkin todeta, että rehellisyys taas tuntuu
olevan todella arvossaan ja tästä pidetään myös huolta. Oma visanikin vietti
tuossa jo muutaman päivän kaupan kassalla ja kun tarjosin jotain
löytöpalkkiota, niin tästä kietäydyttiin ehdottomasti.
2. Liikenne
Liikenne täällä on kaaottista se on selvää. Mutta on
yllättävän hauskaa ajella pyörällä kaikessa kaaoksessa ja jopa ihan nauttia,
kun kuoppaisilla teillä ohittelee autoja vasemmalta ja oikealta. On vaikea
uskoa, mutta pyöräily kaikessa jännittävyydessään on nautinnollista ja todella
tehokasta liikkumista täällä. Nyt ymmärtää paremmin, miten extrem lajeista saa
aivan erilaista nautintoa, kuin muista. Sen sijaan jalankulkijat ovat täällä
täysiä nollia. Monessa maassa, vaikka liikenne on kaaottista, jalankulkiojoita
jollain asteella kunnioitetaan. Täällä ei! Jalankulkija on se kuka väistää
ensimmäisenä, liikuttiin autolla, mopolla tai pyörällä. Tyyttiö soitetaan
todella vihaisesti, jos jalankulkija sattuu olemaan vähänkään tiellä. Törmäyksen
uhatessa jalankulkija on se joka hyppää pois, auton jatkaessa täysin samalla
nepeudella eteenpäin. Risteyksessä, jossa on liikennepoliisit, kaikille muille
annetaan vuorot (vähän kyllä miten sattuu), mutta kävelijät joutuvat
pujottelemaan kaikkien välissä täysin omalla riskillä.
3.Eristys
Miten näihin taloihin ei olla saatu tehtyä mitään lämpö-
eikä äänieristystä? Lämpötila kulkee tasaisesti ulkolämpitilan mukaan (ei siis
tarvita sisä- ja ulkolämpömittaria erikseen) ja aina välillä on pakko
tarkastaa, että ikkunat on tosiaan kiinni, kun nämä yksikerrosikkunat päästävät
kaikki äänet (ja siis myös kylmän) läpi, kuin ikkunaa ei olisi ollenkaan.
Kaikkeen kuitenkin tottuu ja vieläpä nopeasti (tai no tästä sisätilojen kylmyydestä en ole varma, mutta sitä ei tarvitse nyt vähään aikaan murehtia :) Yövartijankin kuorsatessa ikkunan takana, on siis aika mennä itsekkin nukkumaan. Kuvaselitykset ja oikoluku siis vasta huomenna!
Valtavan ihania kuvia! Ja jälleen niin hauskasti kirjoitettu juttu. Te ootte niin reippaita! On niin kiva kurkistaa blogin välityksellä teidän maailmaan siellä. Mekin saatiin muutama päivä sitten pankitilit aukaistua ja pankkikortit. Tänään puhuin puoli tuntia puhelimessa firman kanssa, jolta tilasimme juomaveden kujetuksen kotiin. En todellakaan tiedä, mitä olen nyt tilannut. Jännityksellä odotan vahvistusta, jonka pitäisi tulla kolmen päivän sisällä. Englanti oli niin kiemuraista. Sen ymmärsin, että saamme lahjakortin supermarkettiin, kun tilasimme jonkin vesipaketin! Voimia sinne, ja toivottavasti taloasiat selviävät pian! Iloa ja intoa kielenopiskeluun!
VastaaPoistat. AHAA
Joo noi on aina mukavia yllätyksiä. Meillekkin selkisi aamulla, että olikin sitten talon vesisäiliö (jonka ei koskaan pitänyt loppua, mutta on jo loppunu kahdesti) ammotti tyhjyyttään. Lopulta selvittelyn jälkeen meidän Dambar lähti vesitoimistolle itse hakemaan tankkiautoa, jotta saimme vettä taas säiliöön. Meille nuo apulaiset ja varsinkin Dambar on kultaakin arvokkaampi kaikenlaisten asioiden hoidossa. Tämän päiväiset talot olivat taas pettymyksiä, mutta kuulimme taas yhdestä uudesta, josta ootamme tietoa (muuten alkaa kyllästyä kyllä tohon touhuun ja päätettiin, että lapsia ei enää kyllä raahata mukana, vaan jompi kumpi käy ensin yksin katsastamassa kohteet). Lasten kouluasiat sen sijaan saatiin tänään vähän eteenpäin ja he pääsevät aloittamaan varmaan ensi viikolla International Pre Schoolin ja sitä kautta toivottavasti riittävästi englannin kieleen kiinni, jotta koulu syksyllä onnistuisi. Tsemppiä teille kanssa sinne haasteisiin. Niitä riittää :)
VastaaPoistaHei kiva, kun ehditte jo laittaa viikonlopusta. Mullakin on jo kuvat muokattuna, mutta vielä pitäis keksiä teksti. Pitää varmaan ottaa tästä inspistä! ;)
VastaaPoistaJa kiitos, kun olitte seurana! Oli tosi mukavaa.
Tervehdys kaikille teille ja paljon terveisiä! Ajattelin minäkin kirjoittaa sanasen, kun oli niin kivoja kuvia, lapsista varsinkin=) Melkoisia seikkailuja teillä siellä todellakin!!!
VastaaPoistaTäällä kun itse pähkäilee arjen sujuvuuden kanssa niin tuntee kyllä omat ongelmat aika pieniksi tai ainakin hyvin erilaisiksi, kun nuo teidän kokemanne arjen haasteet. Paljon voimia kaikille sinne ja teidän kirjoituksia on aina ilo lukea=)Olisiko lapsilla tarvetta ohuisiin pipoihin vai onko siellä jo liian lämmintä pipoiluun?
Kiitos, mutta tosiaan ennen ensi talvea ei pipoja toivottavasti tarvita :) Toisaalta postin kulun hitaudesta johtuen kannattaa kaikki laittaa hyvissä ajoin. Arki se on tosiaan varmasti erilaista, mutta huoli lapsista ei muutu. Ollaan sitä missä vaan, niin huomaa, että jos lapsilla ei asiat ole hyvin, on omiakin asioita vaikea saada sujuvasti toimimaan. Tsemppiä teille kanssa sinne!
VastaaPoistaKiitos Ansku! Tosi kiva kuulla teistä! Usein mietimme Veetiä ja Veikkaa ja tietty myös teitä aikuisia. :) Siiriltä tarkistan välillä, että muistaahan hän vielä kumminsa ja katsomme teidän kuvia. :) Ja Veikallakin on kohta synttärit. Saamme ehkä jotakin lähetettyä täältä sinnepäin huhtikuussa, kun Hannaleena tulee käymään Suomessa. Tosin ei täältä kannata ainakaan mitään leluja lähettää ;)
VastaaPoistaArki on erilaista täällä ja siellä. Täällä on monenlaisia arkea rasittavia asioita, kuten että ei ole lämmintä vettä eikä tule sähköä. Mutta sitten taas meillä on Dilu, joka tekee ruokaa ja siivoaa ja Dambar, joka leikkii lasten kanssa (myös Dilu leikkii). Sehän on aika luksusta!!
Moni asia on tuntunut aika järkyttävältä tai hankalalta. Mutta sitten on hauska huomata, että kaikesta selviää. Toisaalta ei kaikki ole ollut lapsillekaan helppoa tai kivaa. Kielimuuri on kuitenkin aika hämmentävä ja tuo turvattomuuden tunteen. Lisäksi liikkuminen on niin erilaista, lapset eivät mitenkään voi liikkua täällä yksin, eikä esim. leikkipuistoja oikein ole. Emme ole vielä ostaneet lapsille omia pyöriäkään (asia, jota Minttu suree kovin).
Ensi viikolla alkaa Mintun ja Santun pre school ja olen varma, että helpolla emme pääse. Kuinkakohan monta viikkoa menee, että he suostuvat jäämään sinne? Yritämme ainakin alkuun niin, että toinen meistä jää koulun pihalle opiskelemaan tms. Jospa kaikki menisi hyvin!
Paljon terkkuja teille kaikille. Muuten, Ilomäet - joilla on kolme poikaa ja jotka lähtevät täältä nyt kesällä ja joiden taloon ehkä muutamme - muuttavat siellä Suomessa sinne Jyväskylään. :) Hauska yhteensattuma!
Halauksia ja pojille pusuja :)