Värikästä menoa!

Tuoretta papaijaa (parasta, jota olemme koskaan syöneet!), hedelmäsalaattia & jugurttia, munavoileipiä, suklaamuffineja...

 

Söimme lauantain kunniaksi laiskan aamupalan yläkerran parvekkeellamme. Dambar kävi eilen ostamassa meille muovituolit ja –pöydän ulkokäyttöä varten, vaikka olimme aiemmin jo päättäneet olla ostamatta niitä, kun kuitenkin aiomme vielä muuttaa tästä pois (ja seuraava talomme saattaa hyvin olla kalustettu). Meillähän oli puusepällä tilauksessa jo vaatekaapit, ruoka- ja työpöydät ja tuolit tänne, mutta senkin tilauksen jäädytimme nyt hetkeksi, kun asumisasiamme on nyt näin avoin.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen kiertelemään ja katsomaan muutamia paikkoja. Ylämäen, joka meiltä lähdettäessä on aina ensin kiivettävä, varrella on jo tuttuja puoteja ja ihmisiä, joiden kanssa jäämme usein hetkeksi rupattelemaan (rupattelu on hieman liioittelua, koska lähinnä minä yritän sanoa muutamia lauseita, jotka osaan nepaliksi sanoa). Mintulla on todella hyvä kasvomuisti ja hän aina tunnistaakin kaikki tutut ihmiset. Ylämäen varrella asuu mm. 10-vuotias (mutta aivan Mintun kokoinen) Susma-tyttö, jonka kanssa usein vaihdamme päivän kuulumiset (tai hymyilemme vain).

Kävimme kurkistamassa läheiseen kuntoklubiin, jossa pääsee mm. uimaan ja pelaamaan tennistä. Aiomme jollekin klubille ostaa kausikortit, jotta pääsemme urheilemaan. Viikon päästä kuulemma monessa paikassa avataan uima-altaat.

Kävelimme Kupondolin aluetta ristiin rastiin ja teimme muutamia ostoksia (lauantai tosin on täällä vapaapäivä, joten monet kaupat ovat kiinni). Ylitimme surullisen Bagmati-joen, jota ei oikein joeksi meinaa tunnistaa. Bagmati-joki erottaa Lalitpurin ja Kathmandun toisistaan ja sekä hindut että buddhalaiset pitävät jokea pyhänä. Sen varrella onkin lukuisia suuria ja pieniä temppeleitä (mm. hindujen kuuluisa Pashupatinath-temppeli, joka on hinduille maailman tärkein Shiva-jumalan palvonnalle omistettu temppeli. Pashupatinath kuuluu myös Unescon maailmanperintölistaan). Joessa suoritetaan monenlaisia rituaaleja mm. hautajaisiin ja ruumiiden käsittelyyn liittyen ja joen ylipäätään katsotaan puhdistavan ihmisiä henkisesti. Bagmati on kuitenkin erittäin saastunut ja se on ilmeisesti kovin saastunut jo ennen Kathmandun laaksoa, jonka halki joki siis virtaa. Joki haisee ja näyttää yksinkertaisesti kauhealta. Siellä ui kaiken roskan ja moskan seassa mm. eläintenraatoja. Joen varrella on slummihökkeleitä. Nykyään yhdistys, "Bagmati-joen ystävät", yrittää parantaa joen kuntoa, mutta en kyllä ensimmäisenä haluaisi toimia tuon yhdistyksen puheenjohtajana.

Olemme ohittaneet slummihökkelit monta kertaa aiemminkin, mutta yleensä taksilla, ja vasta tänään lapsemme havahtuivat siihen, että hökkeleissä tosiaan asutaan. ”Asuuko noissa ihmisiä?” ”Miksi ne eivät lähde pois sieltä?” ”Miten nuo majat on rakennettu?” ”Onko niillä rahaa ruokaan?” jne Minttu ja Santtu kyselivät.

Päivän viimeinen etappi oli ratsastuskoulu, jossa lapset pääsivätkin heti ratsastamaan (jaoimme tunnin ratsastuksen kaikkien kolmen kesken). Minäkin olisin halunnut kiivetä selkään, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Ratsastuskoulu vaikutti melko siistiltä ja hevoset suht hyvinvoivilta. Tosin laihoja ne olivat ja monilla oli kaikenlaisia sijaistoimintoja havaittavissa (kuten ”kehräämistä”). Mutta erityisesti ponit olivat suloisia ja pörröisiä.

Minttu, Santtu ja Siiri ovat jonkin verran ottaneet aktiiviseen sanavarastoonsa englanninkielen sanoja ja myös nepaliksi muistavat joitakin sanoja ja sanontoja. Siiri huutaa kaduilla aina ”aatshii”, mikä tarkoittaa ”taksi” (lapset kilpailevat usein siitä, kuka saa napattua meille taksin). Santtu huusi eräänä päivänä minulle, että ”Äiti, sisällä on biralo!”. Biralo tarkoittaa kissaa. Tosin epäilen, että Santtu ajatteli tämän kyseisen kissan nimen olevan Biralo. Minttu osaa normaalit tervehdykset ja kiitokset sanoa sekä nepaliksi että englanniksi ja Siiri varsinkin toistelee niitä perässä omalla tyylillään. Dilua aina ilahduttaa, miten Siirikin ruokailun jälkeen sanoo ”dhanyabaad”, eli kiitos nepaliksi, vaikka Siirin sanomana se on enemmän ”daabaa”. Ymmärretyksi hän tulee silti. Itse yritän aina puhua osaamiani nepalin sanoja, esim. tänään tallilla selitin tähän tyyliin: ”mero chhori knows how to ride, mero chhoraa is a little bit afraid”. Tallipojat eivät juuri ymmärtäneet englantia, joten kun yritin sanoa, että Minttu ja Santtu voisivat vähän ravata, sain itse näyttää esimerkkiä ravaamalla kenttää edes takaisin. Heh.

Kun tulimme takaisin kotiin, oli pihaamme heitetty värikäs vesipallo (joka siis oli puhjennut laatalle ja väri levinnyt siihen). Täällä vietetään ensi keskiviikkona Holia, vähän kuin paikallista vappua. Holia juhlitaan kevään kunniaksi ja juhlimiseen kuuluu olennaisesti sekä vesi että värit. Holi on alunperin hindujen juhla, mutta nykyään sitä juhlivat kaikki. Apulaisemme ovat jo jonkin aikaa puhuneet tulevasta juhlasta, mutta enemmän kauhistunein mielin, koska he eivät aio silloin astua ulos taloistaan. Kaduilla on kuulemma paljon kaikenikäisiä ihmisiä, jotka heittelevät toisiaan värikkäillä vesipalloilla ja muutenkin juhlivat railakkaasti. Myös lehdissä on julkaistu kaikenlaisia Holi-aikatauluja – tulee itselle ihan kaikki Suomen vappu-riennot mieleen. Länsimaiset ovat kuulemma tuona päivänä ”vapaata riistaa”, joten esim. kielikoulussamme moni sanoi, ettei sinä päivänä aio kulkea missään ja toiset sanoivat, että jos jossain liikkuu, kannattaa ottaa ainakin sateenvarjo mukaan. No, me emme Holia pelkää, lapsetkin olivat väripallosta innoissaan ja sanoivat heti, että ”heitetään takaisin samanlaisia palloja naapureiden pihalle!”. Pähkäilimme, kuka naapureistamme oli mahtanut sen heittää, ja kohta eräs hauska nuorimies - joka muuten on sanonut voivansa opettaa Santulle kitaransoittoa, kun olen kuunnellut, kuinka hän on soittanut kitaraa heidän katollaan - tuli tunnustamaan heittäneensä pallon pihallemme. Me vain nauroimme, mutta olisi ehkä pitänyt sanoa, että ”Odotas vain kun se oikea Holi koittaa, täältä kyllä pesee!”.  Heh. (Huolestuneille sukulaisille tiedoksi, että toki aiomme olla varovaisia tuona päivänä.)

Minttu

Santtu

Siiri

Mikä tämä hevosrotu olikaan, jolla näyttää ihan kuin korvat olisivat yhdessä?

Hevonen vai aave?

Ponirivistö!

Bagmati

Tarkkaavaisuus on valttia, ettei yhtäkkiä astu vaikka kuoppaan.

Vielä Bagmati-jokea.

Huopatyöt eivät maksa täällä juuri mitään. Minä halusin possun, Heikki pöllön ja Minttu ruusun (Siiri sai sydämen ja Santtu pallon).