Mukavaa: Ihana patikointiretki Sundarjalissa mukavien ystävien (jotka samalla toimivat asiantuntevina oppaina) kanssa. Raitista ilmaa, kauniita maisemia ja uh, kovaa kiipeämistä ylöspäin reilussa 2000 metrissä. Tästä meidän Nepalin vuorten valloitus alkaa! (Minttu vaikutti jopa jaksavan meitä aikuisia paremmin.)
Inhottavaa: Kuumuuden mukanaan tuomat iljetykset, kuten jättiläiskokoiset torakat keittiön lattialla. Tai se, kun päivän päätteeksi haluaisi pestä pölystä mustat lapsensa (Siiriä kutsunkin nykyään "nokinenäksi") puhtaiksi, mutta samalla hetkellä huomaa, että vesi on loppu ja myös sähköt ovat poissa, joten vettä ei voi pumpata lisää. Ei kiva. Sitten pienen pienellä vesimäärällä täytyy yrittää pestä edes koko perheen linnunkakkaiset jalat. (Kuten ystävämme totesi: me vietämme Earth Houria 14 tuntia vuorokaudessa...)
Kuumuus on tuonut mukanaan myös hajun. Olen jo jonkin aikaa herännyt öisin todella etovaan hajuun ja olen miettinyt, käykö joku tarpeillaan ikkunamme alla, vai mikä ihme talossamme haisee, kunnes tajusin, että naapurissamme virtaava Bagmati-jokihan se löyhkää meille asti. No, en voi olla ajattelematta niitä ihmisiä, jotka asuvat slummeissa aivan jokirannassa...
Koskettavaa: Lastenkotivierailulla Minttu löysi niin ihanan ystävän, Patanin Grace-kodissa asuvan Resma-tytön, ettei hän olisi halunnut lähteä ollenkaan pois ja nyt usein kyselee, koska menemme taas käymään lastenkodissa. (Tästä taas aloin hyräillä "Ylitse kaikkien rajojen"- laulua, terveisiä Terolle!)
Pelottavaa: Mellakoiden ja vakavan yleislakon mahdollisuus, sillä poliittinen tilanne on täällä taas epävakaa. Korkein oikeus ei enää antanut väliaikaiselle perustuslaille jatkoaikaa, vaan pysyä laki olisi saatava aikaiseksi kahden kuukauden sisällä. Nyt täällä lasketaan päiviä; tänään lehdessä oli luku 57 (päivää aikaa perustuslakiin). Samassa lehdessä eri tahot varoittelevat toisiaan tyyliin: "jos meidän tahtoamme ei huomioida, seurauksena on todellinen bloodbath"... Viimeksi eilen törmäsimme isoon mielenosoittajaporukkaan, joka ei nyt ainakaan ystävällismieliseltä vaikuttanut.
Ihanaa: Ystävät, jotka piipahtavat illalla ex tempore-luonamme vain siksi, koska ovat sattumalta löytäneet kaupasta minun kaipaamiani lakurullia (joita saa täältä vain, jos sattuu pistäytymään kaupassa juuri silloin, kun ne ovat sinne tulleet) ja haluavat tuoda ihanat lakurullat minulle samantien - ja pelaavat samalla Santun kanssa pari erää pöyttistä!
Kiirettä aiheuttavaa: Esimiehemme, joka ilmoitti lähtevänsä takaisin Suomeen reilun viikon päästä. Omasta mielestäni hieman erikoista touhua. Mutta varmasti tästäkin selviämme.
Surullista: Oikeastaan monet asiat ja uutiset ovat täällä kovin surullisia. Olemme kuulleet tarinoita ihmiskaupasta ja traagisista ihmiskohtaloista ja toisaalta esimerkiksi nähneet, miten kulkukoiria kivitetään jms - uuh; puistattavaa, kamalaa, surullista. Miten ihminen voi olla niin julma ja paha...
Ajankohtaista: Kansainvälisessä Jumalanpalveluksessa vietettiin tänään tietenkin palmusunnuntaita ja Minttu & Santtu pääsivät levittämään kirkon käytävälle vaatteita ja palmunoksia (itse asiassa levittivät havupuun oksia, kyseessä oli vähän käärmekuusen näköiset oksat). Jaksan aina ihastella eriväristen lasten riemukasta yhteistä touhua!
Uusi viikko alkakoon!
Inhottavaa: Kuumuuden mukanaan tuomat iljetykset, kuten jättiläiskokoiset torakat keittiön lattialla. Tai se, kun päivän päätteeksi haluaisi pestä pölystä mustat lapsensa (Siiriä kutsunkin nykyään "nokinenäksi") puhtaiksi, mutta samalla hetkellä huomaa, että vesi on loppu ja myös sähköt ovat poissa, joten vettä ei voi pumpata lisää. Ei kiva. Sitten pienen pienellä vesimäärällä täytyy yrittää pestä edes koko perheen linnunkakkaiset jalat. (Kuten ystävämme totesi: me vietämme Earth Houria 14 tuntia vuorokaudessa...)
Kuumuus on tuonut mukanaan myös hajun. Olen jo jonkin aikaa herännyt öisin todella etovaan hajuun ja olen miettinyt, käykö joku tarpeillaan ikkunamme alla, vai mikä ihme talossamme haisee, kunnes tajusin, että naapurissamme virtaava Bagmati-jokihan se löyhkää meille asti. No, en voi olla ajattelematta niitä ihmisiä, jotka asuvat slummeissa aivan jokirannassa...
Koskettavaa: Lastenkotivierailulla Minttu löysi niin ihanan ystävän, Patanin Grace-kodissa asuvan Resma-tytön, ettei hän olisi halunnut lähteä ollenkaan pois ja nyt usein kyselee, koska menemme taas käymään lastenkodissa. (Tästä taas aloin hyräillä "Ylitse kaikkien rajojen"- laulua, terveisiä Terolle!)
Pelottavaa: Mellakoiden ja vakavan yleislakon mahdollisuus, sillä poliittinen tilanne on täällä taas epävakaa. Korkein oikeus ei enää antanut väliaikaiselle perustuslaille jatkoaikaa, vaan pysyä laki olisi saatava aikaiseksi kahden kuukauden sisällä. Nyt täällä lasketaan päiviä; tänään lehdessä oli luku 57 (päivää aikaa perustuslakiin). Samassa lehdessä eri tahot varoittelevat toisiaan tyyliin: "jos meidän tahtoamme ei huomioida, seurauksena on todellinen bloodbath"... Viimeksi eilen törmäsimme isoon mielenosoittajaporukkaan, joka ei nyt ainakaan ystävällismieliseltä vaikuttanut.
Ihanaa: Ystävät, jotka piipahtavat illalla ex tempore-luonamme vain siksi, koska ovat sattumalta löytäneet kaupasta minun kaipaamiani lakurullia (joita saa täältä vain, jos sattuu pistäytymään kaupassa juuri silloin, kun ne ovat sinne tulleet) ja haluavat tuoda ihanat lakurullat minulle samantien - ja pelaavat samalla Santun kanssa pari erää pöyttistä!
Kiirettä aiheuttavaa: Esimiehemme, joka ilmoitti lähtevänsä takaisin Suomeen reilun viikon päästä. Omasta mielestäni hieman erikoista touhua. Mutta varmasti tästäkin selviämme.
Surullista: Oikeastaan monet asiat ja uutiset ovat täällä kovin surullisia. Olemme kuulleet tarinoita ihmiskaupasta ja traagisista ihmiskohtaloista ja toisaalta esimerkiksi nähneet, miten kulkukoiria kivitetään jms - uuh; puistattavaa, kamalaa, surullista. Miten ihminen voi olla niin julma ja paha...
Ajankohtaista: Kansainvälisessä Jumalanpalveluksessa vietettiin tänään tietenkin palmusunnuntaita ja Minttu & Santtu pääsivät levittämään kirkon käytävälle vaatteita ja palmunoksia (itse asiassa levittivät havupuun oksia, kyseessä oli vähän käärmekuusen näköiset oksat). Jaksan aina ihastella eriväristen lasten riemukasta yhteistä touhua!
Uih, iik, vau, ihanaa, yök, hui! Melkoisia tunnetiloja nuo tännekin asti saivat aikaan -ja varmaan tämä kirjoitus kuvastaa oikein hyvin teidän elämää siellä kaikessa kirjossaan. Huh, tulee kova kunnioitus että mistä kaikesta te oikein siellä selviätte. Täällä lähinnä yritetään selvitä takatalvesta :)
VastaaPoistaHalaus, rakkaat!
Kiitos myötäelämisestä Hansu ja Sanna -rakkaat! <3
VastaaPoistaToisaalta täytyy muistaa, että taas parin tunnin päästä suihkusta tuli vettä, eikä se jokikaan koko ajan haise jne, että ihan normaaliakin tämä elämä on täällä aina toisinaan :D
T:n "whaaat"-huomauttelu vois tosiaan saada vielä uutta intoa täältä!
Joo eiks Santun liskoposeeraus ookin huippu! Muuten, siinä "torakka-kuvassa" ei ole torakka, vaan joku muu kovakuoriainen. Mutta aika samannäköisiä ovat torakatkin. Mittana on Santun peukalo.
Heippa!
VastaaPoistaHauska lukea kuluumisianne.
Me asuttiin Grace-kodin yläkerrassa, joten lapset on ainakin kasvoilta varsin tuttuja. Saman tytön kanssa leikittiin monet kerrat :)
Siunattua pääsiäisen aikaa teidän perheellenne!
t. Laura ja Mika
Moikka! Ai te asuitte siellä, hauskaa! Mä aattelin, että ootte asuneet tuossa samassa paikassa, jossa vapaaehtoiset tällä hetkellä asuvat. Hei, oon kyllä välittänyt teiän terkkuja eteenpäin täällä (Mandira oli kovin ilahtunut) mutta en ole vieläkään muistanut antaa Laura sun sp-osoitetta hänelle, anteeksi. Joten jos Mandira ei ole kirjoitellut - se on mun syytä. Yritän muistaa kun taas tapaan hänet!! Lastenkotilapset ovat kyllä ihania, mutta usein Minttua kohtaan vähän turhankin innokkaita (Mintun mielestä), joten ehkä vähän aremmat lapset tuntuvat Mintusta toistaiseksi turvallisemmilta. :)
VastaaPoistaMitähän kaikkea teille kuuluu?
Siunauttua pääsiäisaikaa myös teille ja terveisiä kurssille!