Tapahtui tänään

- Dilu ja Dambar alkoivat tänään pakata tavaroitamme, ja paljon he saivatkin heti aikaan. Kohta pääsemme oikeasti muuttamaan, jee! Että ”bye bye” vaan teille, duplopalikan kokoisille torakoille, rotista ja puluista puhumattakaan! (Ei, mitään niistä ei ole uudessa kodissamme, eihän...)

- Ravintolassa, jossa olen tämän viikon ajan käynyt koulutuksessa, romahti tänään katto. Tilanne olisi voinut olla todella kriittinen, sillä koko 60-lukuinen joukkomme oli vain muutamia minuutteja aiemmin seissyt romahtaneen katonosan alla jonottamassa lounasta. Romahtamishetkellä ei onneksi kukaan kuitenkaan ollut katon alla. Nepalit totesivat, että ”tämän takia tämän kurssin puolesta siis on rukoiltu!”. Minä puolestani soitin Heikille kertoakseni romahtaneesta katosta. Heikki ei suinkaan kysynyt, olenko kunnossa tai sanonut, että ”voi kauheaa”, vaan hän sanoi: ”Oho! Mee heti ottaan siitä katosta kuva niin saadaan se blogiin!”. Ah miten huolehtivaista. Ja minä menin kuvaamaan.

- Kurssin parasta antia on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen. Olen saanut uusia ystäviä mm. Indonesiasta ja Filippiineiltä. Filippiiniläiset kyselivät tänään kovasti Suomesta: ”Onko siellä vuoria, entä hiekkarantoja?”. Sitten kun selitin – omasta mielestäni yhtä hienoimmista Suomeen liittyvistä asioista -, että kesällä Pohjois-Suomessa aurinko ei laske ollenkaan, eikä talvella nouse ollenkaan, uudet ystäväni ihmettelivät: ”Mitä! Aurinko ei laske ollenkaan! Siellä täytyy siis olla todella kuuma kesällä!”. Kävimme keskustelua varjossa, jossa minä hikoilin kuumuudesta koko ajan kuin pieni possu. Yritin sitten sanoa, että ”Ei, ei kuitenkaan ole niin kuuma, vaikka onkin valoisaa.”.

- Tänään ring roadin varteen oli pysäköity pari bussia. En uskaltanut ohittaa niitä tien puolelta, vaan jouduin menemään pusikon puolelle. En uskaltanut ajaa pyörällä, sillä pusikot ovat täynnä monttuja, ja lisäksi tässä kohtaa oli jyrkkä alamäki. Väistelin parhaani mukaan roskia ja kaikkea epämääräistä möhnää ja astuin sitten kuitenkin varvastossuillani kuolleen variksen päälle.

- Olen alkanut lähetellä tekstiviestejä nepaliksi. Tunnen saavuttaneeni jonkinlaisen uuden tason kielen oppimisessa. Toisaalta on hauskaa kirjoittaa nepalia roomalaisin kirjaimin, sillä oikeaa kirjoitusasua ei oikeastaan ole. Ei siis niin väliä, vaikka kirjoittaisin vähän väärin. Tai ehkä sillä on väliä, mutta toivottavasti ystäväni ymmärtävät, mitä yritän sanoa.

- Siiri putosi tänään portaissa, kun laskeutui katoltamme alas. Pikkuisen toinen poski on nyt kokonaan aivan sininen.

- Huomenna on Santun testit British Schoolissa. Lähinnä (toivottavasti) testaavat, mihin ryhmään hän menee. Santtu on niin suloinen. Tänään Heikki leikki testaajaa, jonka luo Santtu tuli testattavaksi. Santtu osaa hyvin noudattaa monenlaisia käskyjä englanniksi (Come here, sit down –tyyppisiä). Sitten Heikki kysyi: ”How old are you?” Santtu: ”I’m fine.”.

- I think we all are fine.

Humps, suikale katosta putosi.