Viikko viimeisestä päivityksestä. Tälläkin hetkellä todella väsynyt olo, mutta hengissä täällä ollaan. Tällä hetkellä Pokharan hotellin kuistilla, viimein nettiyhteyden päässä. Viime päivityksen jälkeen kuitenkin lähdimme vkl:ksi The Last Resortiin (jotkut jo ehkä aavistelevatkin mitä on tulossa), sieltä takaisin sunnuntaina ja suoraan etelä-korealaisen ystäväperheen luo. Maanantaina muutto pysyvästi uuteen kotiin ja siten koko viikko ilman nettiyhteyttä. Tiistaina minulla ensimmäinen kenttämatka Dhadingiin , n 60 km ja 3 h matkan päähän Kathmandusta (autolla ja kävellen). Keskiviikkona muuton jatkamista ja torstaina sitten vihdoin ja viimein matka Pokharaan, johon jo kaksi kertaa olemme yrittäneet päästä. Kaikki oman blogipäivityksensä aiheisia tapauksia ja ehkä me niitä tästä pikku hiljaa saammekin tehtyä. Eilen jo aattelimme jotain kirjoitella, mutta 200km, 6h ja päälle uintia pari tuntia vei mehut niin meiltä kuin lapsiltakin. Illalla siis nukahdimme kaikki vieri viereen klo 21. Tänäänkään se ei ollut kaukana, mutta ainakin hetkeksi jaksoimme lasten nukahtamisen jälkeen vielä nousta, kun nettiyhteys olisi kerrankin taas käytössä. Tänään kuulimme, että paluupäiväksemme (sunnuntaiksi) olisi luvattu Bhandaa, joten saa nähdä miten tässäkin taas sitten käy: pääsemmekö takaisin Kathmanduun, vai jäämmekö sitten saman tien tänne Pokharaan vähän pidemmäksikin aikaa.
Lisäksi olemme taas saaneet konkreettisesti todeta, miten kaukana me sieltä koti Suomesta olemme. Kun siellä asiat ei mene niinkuin on ajateltu, miten voimattomia me täällä olemme. Annin äidin yllättävä sairastuminen ja sairaalaan joutuminen on herättänyt voimakkaita tunteita, joista suurin on voimattomuus ja pelko. Rukoukset sinne, että paraneminen lähtee käytiin toivotusti ja että reilun kuukauden päästä jo täällä nähtäisiin!
Jälleen siis viikko täynnä ihmeellisiä ja päällisin puolin hienoja asioita. Ja kuten tuli luvattua erillispäivityksiä tulee, kunhan jaksamme :)
Lisäksi olemme taas saaneet konkreettisesti todeta, miten kaukana me sieltä koti Suomesta olemme. Kun siellä asiat ei mene niinkuin on ajateltu, miten voimattomia me täällä olemme. Annin äidin yllättävä sairastuminen ja sairaalaan joutuminen on herättänyt voimakkaita tunteita, joista suurin on voimattomuus ja pelko. Rukoukset sinne, että paraneminen lähtee käytiin toivotusti ja että reilun kuukauden päästä jo täällä nähtäisiin!
Jälleen siis viikko täynnä ihmeellisiä ja päällisin puolin hienoja asioita. Ja kuten tuli luvattua erillispäivityksiä tulee, kunhan jaksamme :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti