maanantai 17. syyskuuta 2012

"Our star of the month"

Istun toimistolla. Olemme pitäneet palaveria työkavereiden kesken tulevien viikkojen ohjelmasta. Paljon on kaikkea meneillään ja kalenterit ovat itse kullakin täysiä. Itselläni on monia tiedotusjuttuja kirjoitettavana ja pari vierailua suunnitteilla, myös kirkollisten kumppaneidemme kokous on tulossa ja heti perään kehitysyhteistyökumppaneiden nelipäväinen kokous Terailla, Chitwanissa (siellä, missä ne Nepalin sarvikuonot ja krokotiilit asustavat). Olemme lähdössä sinne koko perheen ja Dilun voimin, sillä molemmat Heikin kanssa teemme töitä. Töitä siis riittää, mikä toisaalta on ihan mukavaa. Kurjempaa olisi, jos ei tietäisi, mitä tehdä. Toisaalta töitä on niin paljon, että uutta ei ehdi suunnitella - joitakin asioita täällä olisi jo uudistettava, mutta en tiedä, milloin!

Aamu on sateinen, mikä on harvinaista - itse asiassa ensimmäistä kertaa täällä puin aamulla saappaat jalkaan, niin kostealta keli näytti. Dilun kanssa vaihdoimme kuulumiset, sitten vein Mintun ja Santun koululle, joka alkaa joka aamu 8:15. Mintun opettaja tuli innoissaan luokseni: "Oletko käynyt nettisivuillamme??", hän tohisi. "Tuu kattomaan!" Niinpä menin sisälle Mintun luokkaan (yleensä jätämme lapset ulos jonoihin, tai Santtu viedään nursery-ryhmään sisälle asti, mutta Minttu jää ulos jonoon), jossa opettaja näytti minulle kuukauden tähden. Hyvä Minttu!!

Iltapäivällä minulla on kaksi tuntia kielikoulua ja Heikki puolestaan lähtee Ciweciin Siirin kanssa. Siiri on muuten terve, mutta hän on yskinyt jo kolme viikkoa. Täytyy käydä varmuuden vuoksi näyttämässä häntä.

Tällä viikolla myös saunallemme on tulossa käyttöä, lisäksi tapaamme Mintun koulukavereita vanhempineen porukalla grilli-illan merkeissä ja itse olen lauantaina lupautunut edustamaan Suomea The Forest Dialogue -seminaarissa, joka pidetään täällä Kathmandussa. Sunnuntaina on taas yhdet synttärit ja... Siskoni perhettäkin odotamme tänne kovasti (lievästi sanoen) ja olen järjestänyt ainakin kaksi vierailua työkohteisiini tuolle ajalle.

Yhä sataa ja ilma on yhtäkkiä oudon viileä. Olen kyllä hihattomassa kurta-paidassa, mutta huivi on nyt tarpeen. Istun työpöytäni ääressä, vieressäni Mandira ja huoneen toisessa nurkassa Mia. Ulkoa kantautuu lasten kovaäänistä yhteislaulua läheisestä nepalikoulusta. Siiri on tähän aikaan juuri Dilun kanssa yhdessä leikkiryhmässä, soitan Dilulle kohta ja kysyn, miten meni.

Siellä Suomessa olette juuri aloittamassa aamua. Hauskaa päivää kaikille!

3 kommenttia:

  1. Hienoa Minttu!

    Työpäivät ja arki ne näyttävät olevan kovin ohjelmoituja riippumatta siitä onko Nepalissa vai Suomessa. Tsemppiä! Hauska saada kuvaus juuri meneillään olevasta työstä ja ajatuksista siinä ajanhetkessä.

    No sade ja saappaat, niistä täällä Suomessa ei tiedetä mitään...

    TJ

    VastaaPoista
  2. Ihania tekstejä taas :)
    Juhlittiin eilen poikien synttäreitä, kyllä oli taas mukavaa kun oli porukkaa! Yksi porukka kuitenkin puuttui; Ajattelin teitä moneen kertaan :) Sanna

    VastaaPoista
  3. Voi että, oikein paljon onnea pojille. Olisi taas ollut kiva olla mukana! Täällä tosiaan oli ensimmäinen meidän ajan sadepäivä (eli satoi aamusta iltaan) ja kun kaupungilla ajeli niin siellä oli sitten sen näköistäkin.

    VastaaPoista