Toimistomme työntekijä Mukunda oli käymässä Suomessa reilun kahden viikon ajan. Mukunda tuli juuri takaisin ja kertoi innoissaan kaikesta kokemastaan. Miten ihmeellistä kaikki oli ollut! Mukunda oli Suomen matkastaan tosi innoissaan. Tällaista kaikkea hän kertoi: Ensinnäkin, Suomessa ulkona on kylmä mutta sisällä lämmin – siis juuri päinvastoin kuin täällä Nepalissa. Sitten liikenne – miten se voi toimia niin hyvin ja järjestelmällisesti, vaikka poliiseja ei näy missään. Kukaan ei vihellä pilliin, eikä tööttää, ja mikä ihmeellisintä; kadun voi ylittää näyttämättä käsimerkkiä autoilijoille. Kaikki kulkevat omilla kaistoillaan, eikä kukaan tunge toisen kaistalle. Entäs ruoka – alkuun tuntui oudolta syödä ruokaa, jossa ei ole chiliä, suolaa eikä öljyä. Mutta parin päivän päästä suomalainen ruoka alkoi maistua hyvältä ja raikkaalta! Ja ihmiset – junassa kukaan ei kysynyt, minne olin matkalla, eikä tullut tervehtimään. Se tuntui oudolta. Tajusin myös, että lähes joka tilanteessa on kysyttävä lupa, voiko puhua, ei siis ole sopivaa mennä tuosta noin vain kertomaan omia juttujaan. Kaikesta sovitusta - kellonajoista alkaen - pidetään tiukkaan kiinni. Ihmiset olivat ystävällisiä, mutta vakavia ja selvästi nauttivat myös hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Koko Suomi oli niin hiljainen! Ainoastaan Helsingin rautatieasemalla oli vähän elämää. Varjopuolena ihmisten käytökselle Mukunda mainitsi sen, että jokainen tuntuu tekevän omaa työtään välittämättä kovasti siitä, mitä vieressä oleva tekee.
Oli hauskaa kuulla Mukundan ajatuksia Suomesta ja syödä samalla hänen tuomaansa Fazerin Sinistä. Samalla kuitenkin aloin kokea niin suurta Suomi-ikävää! Toi juuri on Suomi, meidän Suomi! Voih!
Teemaan liittyen British Schoolissa vietetään tänä perjantaina kansainvälisyyspäivää. Brittikoulussa on yli 30 kansallisuutta edustettuna. Menin lupamaan, että järjestän sinne myös pienen Suomi-ständin. Nyt olen vähän pulassa materiaalin suhteen, sillä meidän mukana tuomillamme pikku tavaroilla ei ehkä kovin pitkälle pötkitä. Täytyy kysyä apua Suurlähetystöltä.
Mukundan mukana saimme Suomesta joulukalenterit, ihan huippujuttu, kiitos niistä! Lisäksi aloimme Mian kanssa suunnitella Kauneimmat joululaulut –tapahtumaa Suurlähetystölle (Mia on kyllä tehnyt suurimman työn, minä vain myötäillyt mukana). Aiomme esittää siellä jouluevankeliuminkin – Minttu tietysti enkeliksi ja Siirihän voisi olla vaikka aasi. Haluaakohan Santtu olla paimen vai Joosef? Minttu on jo muutenkin ihan joulutunnelmissa ja sunnuntaina askarteli skypessä Ellan kanssa joulukoristeita. Joulupukillekin hän on jo kirjoittanut. Saas nähdä, miten aiomme järjestää joulupukin vierailun täällä. Onneksi sitä on vielä aikaa miettiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti